Joulukuun viikot ennen jouluaattoa kuluivat hirmuisella vauhdilla! Oli paljon töitä, erilaisia kotiprojekteja ja paljon kaikkea jouluun liittyvää valmisteltavaa. Miten sitä aina kasaakin itselleen kaikenlaista listaa mielessään ”tämän haluan tehdä ennen joulua alta pois” ja tuo lista tuntuu vain pitenevän pitenemistään kohti joulua mentäessä… Ensi jouluna yritän toimia toisin ja tälläkin kertaa jouduin pari päivää ennen aattoa huokaisemaan, että elämää on joulun jälkeenkin ja kaikki jäljellejääneet askareet voivat hyvin odottaa sitä aikaa…

Haaveilin nimittäin siitä, että olisin ehtinyt siivoamaan keittiön kaapit ja laatikot perusteellisesti jouluksi, mutta ehdin tekemään vain hyvin pikaisen järjestelyn osaan laatikoista. Samoin aulan liukuovikaapisto oli jo aivan pommi ja olipa eräs vaatetankokisko jo kaatua niskaammekin! Kolmen metrin seinämällä on kolme liukuovea ja tuon kaatumassa olevan kiskon puoleisen kaapin ehdimme sentään järjestelemään uusiksi. Keskimmäisen liukuoven takana on puoliksi järjestys ja puoliksi pommi ja kolmannen liukuoven takana vallitsee myöskin vain puolikas järjestys. Jospas näistä löytyisi puuhaa jollekin tammikuun viikonlopulle tai parille!

Ehkä tästä voisi ottaa tavan seuraaville vuosille: käyttää ne joulunalusviikot täydelliseen fiilistelyyn ja tunnelmointiin ja hoitaa tällaiset järjestelyt vain rimaa hipoen ja perusteellisemmin sitten tammikuun paukkupakkasilla, kun joulukin on siivottu takaisin kaappeihin!

Tässä lapsiperheessä vallitsi sellainen sekasorto vielä aatonaattonakin, että vasta jouluaattona kannatti kaivaa kameraa esiin! Heti, kun olin pyytänyt poikia siivoamaan lelunsa huoneisiinsa, oli vähintään sohvatyynyt ja torkkupeitot pitkin lattioita. Niin ja maja meidän sängyllä! Jos ei ole leluja, joilla leikkiä, täytyy keksiä jotain muuta! Ihan loputon suo siivota täällä siis… 6-vuotias ei nyt juurikaan ehdi tällaista harjoittamaan, mutta 2-vuotias senkin edestä. Tosin esikoinen on kyllä ahkera majojen rakentaja ja niitä tehdään kaikkialle muualle paitsi omaan huoneeseen!

Yllä kuva eteisaulastamme, johon laitoin pikkukuusen ja se luokin ihanaa joulutunnelmaa aulaamme! Vieressä eskarilaisen suloisia jouluaskarteluja.

Kuin tilauksesta saimme tänäkin vuonna valkoisen joulun! Aatonaatto oli niin pimeä ja sateinen, mutta niin mahtavaa, että aattona saimme herätä valkoisiin lumimaisemiin ♥.

Olemme viettäneet tässä kodissa nyt yksitoista joulua ja näköjään viiden vuoden välein minuun iskee ”joulukuusen paikka on ikkunanurkkauksessa” -fiilis. Näin kävi jouluna 2015 ja nyt, jouluna 2020. Ensi joulun kuusen paikka on siis nyt jo selvillä! :D Täytyy myöntää, että aatonaattona meinasin jo siirtää kuusen toiseen paikkaan, mutta koska en saanut siihen apuja, jäi kuusi paikoilleen… Jotenkin sellainen tietty fiilis joulukuusen tunnelmasta jäi kieltämättä puuttumaan, kun sen paikka oli toisaalla. Ajattelin, että koska meillä on jouluaattoa viettämässä 12 henkilöä, kuusi olisi hieman tiellä keskellä kotia. Tänä jouluna sitä vain kaipasi enemmän tilaa ja ilmavuutta!

Meillä täällä Kokkolan seudulla koronatilanne oli ennen joulua hyvin rauhallinen (ei viikkoon uusia tartuntoja) ja koska kaikki asumme tällä seudulla, uskalsimme kokoontua jouluaatoksi saman katon alle.

Näitä kuvia napsin jouluaattona kuopuksen päiväunien aikana samalla kun join cappuccinoa. Pieni rauhoittumisen hetki jännittävän päivän keskellä.

Joulukimppu syntyi tällä kertaa kuin itsestään lahjaksi saamastani amarylliksestä, jonka varret leikkasin maljakkoon. Takapihaltamme hain valkoisten kukkien kaveriksi männyn oksan. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä!

Taatelikakkua tein tänä jouluna toista kertaa. Oi että se on hyvää ja monille tulee yllätyksenä sen aavistuksen kinuskinen maku! Eli ennakkoluulot romukoppaan ja rohkeasti maistamaan! Taatelikakku kävi jo ennen aattoa sen verran hyvin kaupaksi, että siihen muodostunut kolo täytyi täyttää Julia-karkeilla ja vihreillä kuulilla :).

Vihreät kuulat olivat tänä vuonna uusi juttu; mies sai niitä lahjaksi jouluviikolla. Itse emme osta niitä koskaan, koska eivät kuulu omiin herkkuihimme, mutta niin vain tänä jouluna parikin kättä kävi kuulalaatikolla suht tiuhaan…

Joulukattaukseen ei tullut tänä vuonna panostettua mitenkään erityisemmin. Paljon oli samaa kuin viime jouluna. Nyt mentiin tässäkin sieltä, mistä aita on matalin eikä pellavaliinaa tullut edes silitettyä! Ajattelin, että pellavan luonteeseen saa kuulua pieni ryppyisyys jouluaattonakin ja sillä hyvä. Kattauksessa oli paljon valkoista ja koristeina pikkumaljakoissa pari amarylliksen kukkaa. Lisänä pari kultaista/messinkistä kynttilänjalkaa sekä pari Iittalan lasista kynttilälyhtyä (Aalto ja Kastehelmi).

Hetki ennen jouluateriaa:

Jouluaaton yksi ehdoton kohokohta on kiltin ja lempeän Joulupukin vierailu! Sitä odottavat lasten lisäksi aina aikuisetkin, sillä lasten reaktioita on vain niin parasta seurata! Joulupukki teki viime jouluna muutaman päivän mittaisen keikan synnärille, mutta nyt oli taas remmissä mukana ja toi jouluaattoomme yhden pikkutontun lisää. Tätä jouluaattoa vietimme siis ensimmäistä kertaa kolmen lapsukaisen voimin: mukana touhottamassa olivat 6- ja 2-vuotiaat poikamme sekä kaksi päivää ennen aattoa yhden vuoden täyttänyt veljentyttöni.

Lapsista vanhin ja nuorin uskaltautuivat pukin polvelle istumaan, mutta 2-vuotiaamme halusi tarkkailla joulupukkia vain turvallisen välimatkan päästä.

Kirjoittelin tätä postausta jo eilen, mutta teknisten ongelmien vuoksi koko blogi oli ulottumattomissani! Mutta nyt taas täällä ja toivottelen teille parhainta mahdollista uudenvuodenaattoa ja hyvää pian alkavaa uutta vuotta! ♥

Minä en olisi minä, jos en huomioisi tätä päivää!

Olettekos te huomanneet, mikä päivä tänään on? Tänäänhän on tasan 100 yötä jouluaattoon ♥. Ei sata yötä jouluun, sillä joulu on meillä viides vuodenaika, joka alkaa huomattavasti aiemmin kuin jouluaattona!

Sanoin esikoiselle, että kohta alkaa joulunaika. Hän on kyllä aika lailla yhtä jouluihminen kuin minäkin, ihanaa! Hän esittikin toiveikkaana otsikon kysymyksen. Sanoin, että ei vielä. Jouluaattoon on nyt sata yötä, mutta joulunaika alkaa meillä kyllä lokakuussa pikkuhiljaa ja pienin askelin. Aluksi erilaisin tunnelmavaloin ja valosarjoin. Joulumusiikkia kuuntelen tuolloin yksin ollessani, jotta mies vielä säästyy :D. Tässä on tarkat rituaalinsa, miten se homma etenee! Mutta tärkeintä on, että sen tekee fiilispohjalta eikä yhtään väkinäisesti. Siten, että siitä saa sen suurimman ilon ja hyvän, lämpöisen fiiliksen.

Tässä pieni kollaasi kotimme viime jouluun. Hieman sumussa meni joulu, sillä juuri ennen joulua meillä oli kahdet hautajaiset, kahden viikon välein. Elämä näytti samalla myös toista puoltaan, sillä kaksi päivää ennen jouluaattoa minusta tuli ensimmäistä kertaa täti. Pieni veljentyttöni syntyi.

Kuvista kaksi on otettu jouluaattona, joulupöydästämme, ihanan sinisen hetken aikaan.
Joulua en ole vielä sen kummemmin miettinyt, kunhan itsekseni fiilistellyt sitä, että koko tämä aika on nyt edessäpäin. Ja ehdinpä tuossa yhtenä päivänä mieheltä kysellä, olisikohan nyt se joulu, jolloin olohuoneessamme olisi aito, pullea joulukuusi… ♥

Tämän illan postausaiheena toivomanne makuuhuone! Ottakaas vaikka kuppi kuumaa (esimerkiksi iltateetä) siihen viereen – nyt tulee pitkä postaus, heh!

Taisinkin jossain aiemmassa postauksessani jo mainita, miten meillä on huonejärjestelyt muuttuneet täällä viimeisten kuukausien aikana. Viime vuonna oli sellainen muutaman kuukauden ajanjakso, jolloin en oikein tiennyt, mikä on meidän vanhempien makuuhuone ja kuka siellä milloinkin nukkuu ja millä kokoonpanolla… Kun lopetin kesällä kuopuksen yöimetykset, piti mies hänelle lempeän unikoulun. Pian huomasimme, että kuopuksemme kanssa ei voisi kukaan nukkua samassa huoneessa, sillä hän näkee niin paljon unia; huutaa ja puhuu unissaan; joten siellä olisi mahdoton nukkua. Niinpä oli tehtävä päätös siitä, että hän nukkuu yönsä yksin omassa huoneessaan. Ja koska hän on aina ollut tapojensa suhteen erittäin tarkka tapaus, ei ollut vielä ajankohtaista muuttaa hänen nukkumapaikkaansa. Etenkin, kun hän loppukesästä yöimetysten loputtua/unikoulun myötä alkoi nukkua yönsä! Niinpä hän jäi nukkumaan siihen huoneeseen, jossa on nukkunut syntymästään asti: meidän entiseen makuuhuoneeseemme. Meidän makuuhuoneeksemme muodostui sitten kotimme kolmesta makkarista keskimmäinen.

Tämä huone on kerran aiemminkin toiminut makuuhuoneenamme – vuonna 2012. Sitä muutosta kesti noin vuoden verran, kunnes sitten muutimme taas takaisin alkuperäiseen makuuhuoneeseemme. Esikoisen synnyttyä tästä huoneesta muodostui työhuoneeni ja työhuoneenani se toimikin sitten useamman vuoden. Raskausaikana suunnittelimme tekevämme siitä vauvan huoneen, mutta vauva päättikin toisin. Eivätkä vauvat edes mitään omaa huonetta tarvitse, mutta heidän tavaroilleen jokin säilytyspaikka on ihan tervetullutta!

Vauvavuoden ajan huone oli vain yksi ylimääräinen makuuhuone ja siellä nukkui aina joku; milloin mies, milloin minä, milloin mies ja esikoinen. Kaikki muut vuorollaan, mutta ei ikinä sinne alunperin suunniteltu asukas :D. Huoneen ovi oli myös vuoden verran lähes aina kiinni, koska huoneessa oli sellainen sekamelska (sohvia ja sänkyjä yms.), että silmiä särki katsoa. Voitte siis nyt kuvitella, kuinka haltioissani olen, kun tätä ovea voi pitää auki – aivan kuin meille olisi yhtäkkiä ilmestynyt yksi huone lisää! Ja uskomatonta, mikä vaikutus tällä asialla on sellaiseen yleiseen tyytyväisyyteen kotona!

Syksyn ajan jahkailimme, mihin meidän vanhempien makuuhuone lopulta päätyisikään… Koimme, että oli helpompaa muuttaa koko meidän makkari huonekaluineen tähän kuin muuttaa pieni yksivuotias sänkyineen nukkumaan öitään toiseen huoneeseen, heh-heh.

Tuosta yläpuolella olevasta kuvasta näkyy hyvin se, miksi tykkään tästä asuinalueestamme: jokaisesta ikkunasta avautuu kauniit, rauhalliset maisemat, mutta silti naapurit ovat ihan lähellä (ei kuitenkaan ihan käsivarren mitan päässä) joka puolella tonttia. Tuostakin kuvasta näkyisi yksi naapuritalo, jos olisin siirtänyt kuvakulmaa aavistuksen oikealle!

Tunnelmaa makuuhuoneeseen

Mitään uusia huonekaluja en halunnut tähän huoneeseen ostaa, sillä ei ole tietoa, kuinka pysyvä tämä huonejärjestyksen muutos nyt onkaan. Kestääkö tämä vuoden vai viisi vuotta; jää nähtäväksi ja hankintoja tehdään sitten ajan myötä, jos tarpeellista. Niinpä täällä on entisen työhuoneeni iso kaappi sekä yksi laatikosto ja lipasto. Mies piti huonona ideana siirtää laatikosto ikkunanurkkaukseen ”Sehän näkyy ikkunoista ulos!”, mutta mielestäni se on ehkä paras yksityiskohta koko huoneessa. Kiva tunnelmanluoja yhdessä pöytävalaisimen kanssa! Tätä ikkunanurkkausnäkymää tulee monesti vilkaistua keittiöstäkin kokkailujen lomasta. Ja nurkkauksessa palaa ehdottomasti iltaisin tuo himmeä valo! Jouluna nurkkauksessa oli joulutähti ja voi miten nautinkaan vain makoilla tuolla ja katsella ympärilleni ♥.

Tilasin huoneeseen pari vuotta sitten pimennysverhot; samalla kun esikoisenkin huoneeseen. Hänen huoneeseensa valitsin ne tummanharmaina, tänne puolestaan hiekan sävyssä. Ja kylläpäs olen ollut tyytyväinen, sillä rakastan tuota sävyä yli kaiken! Tuo sävy on hieman sellainen hiekan, mudan ja suklaan sekoitus – täydellinen juuri tähän meidän makkariin!

Verhot ovat eri paria tällä hetkellä, sillä makustelen mitä teen tuon sängyn takana olevan paneeliverhon suhteen – ideoita? Tilasin huoneeseen nuo valkoiset pellavaverhot, sillä sälekaihtimia ja pimennysverhoa on vaikea käyttää kankean paneeliverhon takaa. Nyt vasta toinen pellavaverho on paikoillaan, mutta toisen kohtalo täytyisi ratkaista, sillä se ei voi paneeliverhon tavoin olla sängyn takana. Ehkä kiepsautan sen helman vain solmulle… Vai olisiko teillä parempia ideoita?

Jokusen taulun tahdon seinälle; lipaston päälle kertyi muutama rauhallisen sävyinen taulu kuin itsestään olohuoneen taulurumbasta ja oikeastaan tykkään niistä kovasti tuossakin! Ehkä kuitenkin nostamme ne seinälle, jotta saan tuohon tyhjää pöytätilaa ja jonkin kivan asetelman. Niin ja tapettinahan täällä on vielä tuo sama ruusu… Sen tilalle olen miettinyt jotain vaalean beigen sävyistä maalia.

Yöpöytinä tai oikeastaan laskutasoina toimivat hyvin pari vanhaa kirppisjakkaraa:

Täällä viihtyvät kissatkin

17-vuotias kisulainen ei ole edelleenkään innostunut kamerasta ja sen kyllä huomaa. Mutta tämä uusi makuuhuone – tästä hänkin on innoissaan!

Olen suunnitellut sellaista arki-iltaa, että linnoittaudun makkariin heti sen jälkeen, kun lapset ovat käyneet yöunilleen, ja tuijotan nenä tabletin ruudussa kiinni Emmerdalea monta jaksoa putkella! On taas monta rästijaksoa – pitäisiköhän tuo toteuttaa tänään, kun lapsetkin jo nukkuvat…