Kotivalmistelut on tärkeä osa matkalle lähtöä! Ehkä parin päivän reissulle voin ilman niitä lähteä, mutta tällaiselle viikon mittaiselle lomalle en voi lähteä tuosta noin vain ja jättää kotia pommin näköiseksi. Ei pysty, ei kykene! Kotivalmistelut on tehtävä siinä pakkaamisen lomassa tai vähän ennen, pikkuhiljaa… Nämä vaikuttavat suuresti siihen kotiinpaluufiilikseen. Vaikka tiedostin jo pakkaamisvaiheessa, että aina lomalta kotiin palattuani koen jonkinmoista ahdistusta, mutta ehkä silti toivon, että tällä kertaa sitä ei tulisi, jos koti on tip top -kunnossa odottelemassa… Niin paljon kuin kotona viihdynkin, ihmettelen tuota lomanjälkeistä alakuloisuutta. Mikä sen tarkalleen ottaen aiheuttaa, mistä se johtuu..? Aina mietin näitä ja silti se on aika mysteeri. Huomaan, että ennen lasta en kokenut tätä näin vahvasti ja olenkin tullut sellaiseen lopputulokseen, että suurin osa siitä johtuu siitä, että koska olemme loman ajan olleet hyvin tiiviisti yhdessä, on se arki kaikkien omine menoineen sitten taas niin erilaista… Sitä vain kaipaa sitä lomanaikaista rentoa yhdessäolon fiilistä. Loma on vapaa arjen kiireistä ja velvollisuuksista.

Kotivalmistelut – mitä ne sitten sisältävät?

* Juuri ennen matkaa kotona täytyy tehdä pikainen siivous: imurointi, enimmät pölyt pois, kaikki tavarat omille paikoilleen.

* Vessojen ja keittiön tulee olla puhdas: tasot pyyhitty, tiskit tiskattu, roskat viety, jääkaappi tarpeellisista tyhjennetty, astianpesukone tyhjänä seuraavaa, lomanjälkeistä käyttökertaa odottamassa.

* Puhtaat lakanat valmiiksi sänkyyn! Lomalta on ihana palata omaan, mukavaan sänkyyn ja lisäksi sen paluufiiliksen kruunaa omat, puhtaat lakanat ♥.

* Pyykkikorit mahdollisimman tyhjiksi eli ennen lomaa pesukone pyörii ahkerasti. Lomalla pyykkiä kertyy muutenkin riittävästi, joten ei niitä pyykkikoreihin enää ennestään kaivata!

Näin ne matkalaukuista pikkuhiljaa purkaantuvat epämääräiset tavaranyssykät eivät tunnu niin pahalta, jos koti on muuten siisti. Tai no, kyllä ne ehkä siltikin tuntuvat… Kyllähän koti on aina parhaimmillaan silloin, kun kaikki tavarat on omilla paikoillaan. Tosin minä taidan olla meidän perheestämme se, joka jättää eniten tavaroita sinne tänne lojumaan. Poikani on kyllä tässä oikein hyvällä kakkossijalla, tainnut äidinmaidossa saada tämänkin piirteeni… Onko teillä tällainen kotirutiini ennen matkaa?

Täällä istutaan lentokenttäbussissa ja ihaillaan toistaiseksi viimeistä kertaa Menorcan maisemia. Matkajuttuja luvassa heti, kun pääsen taas arkeen kiinni…

Säntäilen täällä paikasta toiseen kuunnellen Rauli Pähkää (kuten poikani sanoo :D) ja yritän saada mahdollisimman paljon kaikkea valmiiksi ja tehtyä – loman lähestyessä nimittäin! Miehellä alkaa kesäloma tänään, minulla on vielä alkuviikosta hieman töitä. Kesälomani ei tokikaan ole kuten miehellä: täyttä lomailua 3-4 viikkoa. Minun lomani on muutama päivä siellä täällä ja välissä aina hieman työntekoa. Tämä sopii täydellisesti silloin, kun tekee työtä, josta suunnattomasti nauttii! ♥

Tuo miksi kirjoitin miehen lomaksi 3-4 viikkoa, johtuu siitä, että emme ole vielä päättäneet, lähdemmekö syksyllä aurinkolomalle Välimerelle. Jos lähdemme, mies lomailee nyt vain kolme viikkoa ja jos emme, hän lomailee kokonaisen kuukauden. Ihan pian täytyisi varmaan se päätös tehdä tai ainakin parin viikon sisällä! On vain niin vaikea päättää, sillä nyt aurinko paistaa ja on ihanan lämmintä eikä tunnu siltä, että ulkomaille olisi lähdettävä. Syksyllä tilanne voi kuitenkin olla toinen… Muistan, miten lähes koko viime elokuun satoi ja harmittelimme, kun emme säästäneet lomia syksylle. Onko teillä matka etelän lämpöön varattuna? Ja sitten se mun lentopelkoni, HUOH… Neljä vuotta edellisestä lennosta, joten sanomattakin selvää, että sehän on tässä näin pitkäksi venyneessä lennottomassa ajassa vain kasvanut.

Mansikoiden syömisen ja riippukeinussa lekottelun vastapainoksi ajattelin lomalla mm. maalata tuon mustan tuolini! Mullahan on noita nykyään kaksi :D, joten toisen voi maalata ja toisen jättää mustaksi, ehkä… Se taitaa päästä sitten ruokaryhmän yhteyteen, sillä nyt ruokapöydän ympäristö näyttää hieman orvolta vain neljän tuolin kera.

Ruokapöytä on tällä hetkellä vuorattu työjutuillani, joten taidanpa siirtyä sinne suuntaan pikkuhiljaa, jotta saan jutut ajoissa piiloon uteliaalta pikkuherralta. Hän on tänään viimeistä päivää päiväkodissa, heinäkuun lomailee ♥. Toivon, että onnistumme luomaan hänen elämänsä ensimmäisestä kesälomasta ihanan, mansikoilta ja vadelmilta maistuvan loman täynnä mukavaa yhdessäoloa. Sellaisen, jonka jälkeen mieli on täynnä lämpimiä kesälomamuistoja, kun arkeen paluu taas koittaa.

Tällaisia ajatuksia täällä tänään näin loman lähestyessä. Nyt toivottelen teille ihanan aurinkoista viikonloppua – sellaista on ainakin tälle suunnalle luvattu!

P.S. Olen jo kuukausia suunnitellut uutta tuotetta, jonka lisään myyntiin vielä tämän kesän aikana. Näitä olette muutamaan otteeseen toivoneetkin! Kurkkaahan MioSa. designin Facebook- ja Instagram-sivuille niin näet, mistä on kyse. Siellä voi esittää myös sävytoiveita! Ja jos et noita kanavia käytä, voi toiveita esittää myös täällä blogin puolella (Instagramiahan pääsee kurkkimaan, vaikka siellä ei omaa tiliä olisikaan) :).

Kurkataanpas tänään hieman perheemme pikkumiehen huoneeseen! Tämä huone on erittäin harvoin sellaisessa kunnossa, että siellä voi edes kävellä – saati sitten valokuvata. Meidän poikamme ei näytä minkäänmoisia innostumisen merkkejä siivoamista kohtaan. Yleensä kuuluu vain ”Äiti, älä siivoa!”, jos alan keräämään enimpiä tieltä pois… Joskus toki hänkin innostuu keräilemään tavaroita laatikoihin, mutta yleensä tuollaiset keräilytuokiotkin keskeytyvät, kun kerätessä käteen osuukin jokin hyvin mielenkiintoinen lelu, jolla täytyy alkaa leikkimään samantien :D. Mites teidän kolmevuotiaanne? Missä vaiheessa lapselta olisi realistista odottaa omien leikkien poiskeräämistä?

Sain alkukesästä vihdoin koottua jonkinmoisen taulukollaasin huoneen tyhjälle seinälle. Siitä löytyy yksi canvastaulu ihanan tekstin kera, Puisto-juliste kehystettynä, traktorikortti sekä pikkumiehen omaa taidetta: eräs tussityö, ensimmäinen päiväkodissa tehty vesivärityö nimeltään Joki sekä isänpäiväksi 2015 mustikoilla maalattu kortti.

Vaihdoimme alkukesästä huonekalujen paikkoja huoneessa. Sohva oli aiemmin tuossa ikkunan alla lokerikon paikalla, nyt käänsimme sohvan seinää vasten. Siinä on mielestäni ihana lukea yhdessä kirjoja, voi samalla makoilla kainalokkain! Harmittaa vain, että sitten kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, täytyy sohva siirtää pois eikä sille ole muuallakaan kotonamme tilaa… Osaatteko muuten antaa sänkysuosituksia? Jokin valkoinen ja pitkäikäinen olisi etsinnässä. Täytyykin jokin päivä etsiskellä vaihtoehtoja ja tehdä niistä vaikka ihan oma postauksensa!

Olin aikeissa hävittää toisen noista Ikean valkoisista pikkupöydistä, mutta poika tykkäsikin, että sitä on mukava pitää leikkien laskutasona tuossa sohvan edessä. Ajattelin, tuleeko huoneesta nyt liian ahdas, mutta näyttääpä olevan kolmevuotiaalle juuri sopivasti tilaa tälläkin kalustejärjestyksellä. Poika huomasi itsekin huoneensa muuttuneen ja huone innosti ihan uudella tavalla leikkimään, kun se oli kokenut pienen muutoksen!

Viime kesänä kirppikseltä löytämäni ja maalaamani koivujakkara on ollut omiaan pojan huoneessa. Se toimii täällä jakkaran lisäksi myös pienenä pöytätasona. Mulla olisikin tälle kesälle monenlaista maalausprojektia työlistalla… Saapa nähdä, mitä kaikkea ehdin! Jotenkin meidän äitien omat puuhastelut jää aina muiden perheenjäsenten puuhasteluiden ja projektien jalkoihin, olen huomannut.

M on nyt kovin innostunut kaikista ajoneuvoista: erityisesti mönkkärit ja prätkät kiinnostavat! Oma lahjaksi saatu mönkkäri jäi täysin toiseksi, kun sai olla papan ison mönkkärin kyydissä. Hokee tämän tästä, että hän haluaa ison mönkkärin… Myös ruohonleikkurit ovat hitti! Kävimme ostamassa M:lle lahjarahoilla oman Jonsered-merkkisen ruohonleikkurin ja sillä on päristelty ahkerasti. Juhannusaattoaamuna leikkasin nurmikkoa ja toinen tuli perässä oman ruohonleikkurinsa kanssa kuulosuojaimet korvillaan. Välillä otin hänet avuksi työntämään isoakin leikkuria ja kylläpä oli jännää!

Tosiaan seuraava muutos pikkumiehen huoneeseen on luvassa sängyn ilmestymisen myötä. Silloin muutosta tarvitaan myös verho-osastolla, sillä sälekaihtimet eivät mielestäni keväisin/kesäisin pimennä huonetta riittävästi. Aamuaurinko paistaa tänne kirkkaasti, joten pimennysverhot ovat tarpeen! Mistähän löytyisi kivoja..?

Hieman jännittää myös se, miten yöt sitten sujuvat ja heräileekö poika jatkuvasti… Nyt hän nukkuu erittäin sikeästi huoneessamme eikä herää mihinkään. Viime yönäkin porskutti tasan 12 tuntia päästämättä ääntäkään! Pitkäaikaisemmat lukijat varmasti muistavat, miten vähäunisesti pojan ensimmäiset 1,5 vuotta sujuivat, joten näinkin voi käydä! Päiväunethan hän jätti pois jo viime syksynä 2,5-vuotiaana. Päiväkodissa joskus tulee uni, mutta sielläkin sitä kestää vain 15-30 minuuttia. Myös autoon nukahtelee aina silloin tällöin pieniä pätkiä… Ei vain tarvitse unta päivällä, kun nukkuu yöllä niin hyvin.

Mutta nyt töiden pariin – aurinkoista keskiviikkoa!