Säntäilen täällä paikasta toiseen kuunnellen Rauli Pähkää (kuten poikani sanoo :D) ja yritän saada mahdollisimman paljon kaikkea valmiiksi ja tehtyä – loman lähestyessä nimittäin! Miehellä alkaa kesäloma tänään, minulla on vielä alkuviikosta hieman töitä. Kesälomani ei tokikaan ole kuten miehellä: täyttä lomailua 3-4 viikkoa. Minun lomani on muutama päivä siellä täällä ja välissä aina hieman työntekoa. Tämä sopii täydellisesti silloin, kun tekee työtä, josta suunnattomasti nauttii! ♥

Tuo miksi kirjoitin miehen lomaksi 3-4 viikkoa, johtuu siitä, että emme ole vielä päättäneet, lähdemmekö syksyllä aurinkolomalle Välimerelle. Jos lähdemme, mies lomailee nyt vain kolme viikkoa ja jos emme, hän lomailee kokonaisen kuukauden. Ihan pian täytyisi varmaan se päätös tehdä tai ainakin parin viikon sisällä! On vain niin vaikea päättää, sillä nyt aurinko paistaa ja on ihanan lämmintä eikä tunnu siltä, että ulkomaille olisi lähdettävä. Syksyllä tilanne voi kuitenkin olla toinen… Muistan, miten lähes koko viime elokuun satoi ja harmittelimme, kun emme säästäneet lomia syksylle. Onko teillä matka etelän lämpöön varattuna? Ja sitten se mun lentopelkoni, HUOH… Neljä vuotta edellisestä lennosta, joten sanomattakin selvää, että sehän on tässä näin pitkäksi venyneessä lennottomassa ajassa vain kasvanut.

Mansikoiden syömisen ja riippukeinussa lekottelun vastapainoksi ajattelin lomalla mm. maalata tuon mustan tuolini! Mullahan on noita nykyään kaksi :D, joten toisen voi maalata ja toisen jättää mustaksi, ehkä… Se taitaa päästä sitten ruokaryhmän yhteyteen, sillä nyt ruokapöydän ympäristö näyttää hieman orvolta vain neljän tuolin kera.

Ruokapöytä on tällä hetkellä vuorattu työjutuillani, joten taidanpa siirtyä sinne suuntaan pikkuhiljaa, jotta saan jutut ajoissa piiloon uteliaalta pikkuherralta. Hän on tänään viimeistä päivää päiväkodissa, heinäkuun lomailee ♥. Toivon, että onnistumme luomaan hänen elämänsä ensimmäisestä kesälomasta ihanan, mansikoilta ja vadelmilta maistuvan loman täynnä mukavaa yhdessäoloa. Sellaisen, jonka jälkeen mieli on täynnä lämpimiä kesälomamuistoja, kun arkeen paluu taas koittaa.

Tällaisia ajatuksia täällä tänään näin loman lähestyessä. Nyt toivottelen teille ihanan aurinkoista viikonloppua – sellaista on ainakin tälle suunnalle luvattu!

P.S. Olen jo kuukausia suunnitellut uutta tuotetta, jonka lisään myyntiin vielä tämän kesän aikana. Näitä olette muutamaan otteeseen toivoneetkin! Kurkkaahan MioSa. designin Facebook- ja Instagram-sivuille niin näet, mistä on kyse. Siellä voi esittää myös sävytoiveita! Ja jos et noita kanavia käytä, voi toiveita esittää myös täällä blogin puolella (Instagramiahan pääsee kurkkimaan, vaikka siellä ei omaa tiliä olisikaan) :).

Kurkataanpas tänään hieman perheemme pikkumiehen huoneeseen! Tämä huone on erittäin harvoin sellaisessa kunnossa, että siellä voi edes kävellä – saati sitten valokuvata. Meidän poikamme ei näytä minkäänmoisia innostumisen merkkejä siivoamista kohtaan. Yleensä kuuluu vain ”Äiti, älä siivoa!”, jos alan keräämään enimpiä tieltä pois… Joskus toki hänkin innostuu keräilemään tavaroita laatikoihin, mutta yleensä tuollaiset keräilytuokiotkin keskeytyvät, kun kerätessä käteen osuukin jokin hyvin mielenkiintoinen lelu, jolla täytyy alkaa leikkimään samantien :D. Mites teidän kolmevuotiaanne? Missä vaiheessa lapselta olisi realistista odottaa omien leikkien poiskeräämistä?

Sain alkukesästä vihdoin koottua jonkinmoisen taulukollaasin huoneen tyhjälle seinälle. Siitä löytyy yksi canvastaulu ihanan tekstin kera, Puisto-juliste kehystettynä, traktorikortti sekä pikkumiehen omaa taidetta: eräs tussityö, ensimmäinen päiväkodissa tehty vesivärityö nimeltään Joki sekä isänpäiväksi 2015 mustikoilla maalattu kortti.

Vaihdoimme alkukesästä huonekalujen paikkoja huoneessa. Sohva oli aiemmin tuossa ikkunan alla lokerikon paikalla, nyt käänsimme sohvan seinää vasten. Siinä on mielestäni ihana lukea yhdessä kirjoja, voi samalla makoilla kainalokkain! Harmittaa vain, että sitten kun poika siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, täytyy sohva siirtää pois eikä sille ole muuallakaan kotonamme tilaa… Osaatteko muuten antaa sänkysuosituksia? Jokin valkoinen ja pitkäikäinen olisi etsinnässä. Täytyykin jokin päivä etsiskellä vaihtoehtoja ja tehdä niistä vaikka ihan oma postauksensa!

Olin aikeissa hävittää toisen noista Ikean valkoisista pikkupöydistä, mutta poika tykkäsikin, että sitä on mukava pitää leikkien laskutasona tuossa sohvan edessä. Ajattelin, tuleeko huoneesta nyt liian ahdas, mutta näyttääpä olevan kolmevuotiaalle juuri sopivasti tilaa tälläkin kalustejärjestyksellä. Poika huomasi itsekin huoneensa muuttuneen ja huone innosti ihan uudella tavalla leikkimään, kun se oli kokenut pienen muutoksen!

Viime kesänä kirppikseltä löytämäni ja maalaamani koivujakkara on ollut omiaan pojan huoneessa. Se toimii täällä jakkaran lisäksi myös pienenä pöytätasona. Mulla olisikin tälle kesälle monenlaista maalausprojektia työlistalla… Saapa nähdä, mitä kaikkea ehdin! Jotenkin meidän äitien omat puuhastelut jää aina muiden perheenjäsenten puuhasteluiden ja projektien jalkoihin, olen huomannut.

M on nyt kovin innostunut kaikista ajoneuvoista: erityisesti mönkkärit ja prätkät kiinnostavat! Oma lahjaksi saatu mönkkäri jäi täysin toiseksi, kun sai olla papan ison mönkkärin kyydissä. Hokee tämän tästä, että hän haluaa ison mönkkärin… Myös ruohonleikkurit ovat hitti! Kävimme ostamassa M:lle lahjarahoilla oman Jonsered-merkkisen ruohonleikkurin ja sillä on päristelty ahkerasti. Juhannusaattoaamuna leikkasin nurmikkoa ja toinen tuli perässä oman ruohonleikkurinsa kanssa kuulosuojaimet korvillaan. Välillä otin hänet avuksi työntämään isoakin leikkuria ja kylläpä oli jännää!

Tosiaan seuraava muutos pikkumiehen huoneeseen on luvassa sängyn ilmestymisen myötä. Silloin muutosta tarvitaan myös verho-osastolla, sillä sälekaihtimet eivät mielestäni keväisin/kesäisin pimennä huonetta riittävästi. Aamuaurinko paistaa tänne kirkkaasti, joten pimennysverhot ovat tarpeen! Mistähän löytyisi kivoja..?

Hieman jännittää myös se, miten yöt sitten sujuvat ja heräileekö poika jatkuvasti… Nyt hän nukkuu erittäin sikeästi huoneessamme eikä herää mihinkään. Viime yönäkin porskutti tasan 12 tuntia päästämättä ääntäkään! Pitkäaikaisemmat lukijat varmasti muistavat, miten vähäunisesti pojan ensimmäiset 1,5 vuotta sujuivat, joten näinkin voi käydä! Päiväunethan hän jätti pois jo viime syksynä 2,5-vuotiaana. Päiväkodissa joskus tulee uni, mutta sielläkin sitä kestää vain 15-30 minuuttia. Myös autoon nukahtelee aina silloin tällöin pieniä pätkiä… Ei vain tarvitse unta päivällä, kun nukkuu yöllä niin hyvin.

Mutta nyt töiden pariin – aurinkoista keskiviikkoa!

Eilen oli täysi kesä ja tänään on taas syksy tai mikä lie :D. Mutta kun noita aurinkoisia päiviä on näin harvoin, osaa niitä arvostaa sitäkin enemmän vai mitä! Meillä oli eilen ainakin ihan täydellinen kesälauantai, jonka suunnittelun aloitimme perjantai-iltana säätiedotusta tiiraillessamme. Ennuste lupasi lauantaille aurinkoa, joten sehän tarkoitti paljun korkkaamista! Aloitimmekin pihalla puuhastelut heti aamiaisen jälkeen ja ensimmäisenä vuorossa oli paljun pesu. Kun palju oli putsattu ja puunattu, täytimme sen puhtaalla vedellä. Siinä sen täyttymistä odotellessamme kävin pojan kanssa jäätelöautolla ostoksilla. Kun palju oli täynnä, lähdimme käymään kaupungilla hieman ruokaostoksilla ja samalla reissulla piipahdimme myös miehen vanhempien mökillä. Poika nukkui autossa minipäikkärit ja niiden voimalla jaksoi taas puuhastella.

Kun palasimme kotiin, mies laittoi sekä paljun että grillin lämpenemään. Minä nappasin painepesurin ja pesin saunaterassin terassilaudat sekä -kalusteet. Grilli lämmitti päivällisruuan ja syötyämme koittikin pojan aamusta asti odottama hetki: paljun vesi oli tarpeeksi lämmintä, joten oli aika pulahtaa! Hän ehti tosiaan muutamaan otteeseen kysellä, onko se palju jo valmis ja loppuvaiheessa tokaisi päättäväisesti Äiti, kohta mää pulahdan sinne paljuun. Hän sai kunnian toimia haavimestarina ja pyydysteli veden pinnalla kelluneet roskat pois. Ja voi miten hauskaa puuhaa se oli, laittoi ihan kikatuttamaan, kuten kuvista näkyy!

Toinen kissa oli kanssamme saunaterassilla (muistattekin ehkä Paljukissa aurinkotuolissa -postaukseni?), mutta vanhempi kisunen nautiskeli pääterassin lasitusten suojissa ♥.

Puoli seitsemältä koitti vihdoin se hetki, kun pääsimme pulahtamaan paljuun! Ilta-aurinko paistoi niin kauniisti. Se kesän ensimmäinen pulahdus – se on niin ainutlaatuinen ja voi mikä fiilis! Lämmin vesi tuntuu niin ihanalta!

Hirmuisen varovainen saa kyllä näin lapsiperheenä olla etenkin silloin, kun paljussa on vettä. Se kiinnostaa tuollaista pientä ihmistä niin uskomattoman paljon, että ikinä ei voi tuota kullanmurua silmistään päästää! Vaikka hän ei paljuun yksinään menisikään, voi hyvin horjahtaa tai jotain muuta vastaavaa. Kurkotella esimerkiksi pudonnutta lelua yms. Se voi olla niin pienestä kiinni!

Olimme paljussa reippaan puoli tuntia ja kyllä oli taas niin lötköpötköolo sen jälkeen. Iltapalan jälkeen mies lähti prätkäilemään ja minä lähdin viemään poikaa iltapesujen kautta yöunille. En muista montako minuuttia olimme hereillä, mutta emme kovinkaan montaa! Siellä me kuorsasimme vierekkäin puoli kymmeneltä, kun mies palasi kotiin, heheh! Pojalle on muuten viimeisen kuukauden aikana tullut sellainen vaihe, että hän haluaa nukahtaa kainalooni harva se ilta… Varmaan tässä tulee vielä sellainenkin taantuma, että hän palaa nukkumaan meidän vanhempien väliin, kun pitäisi enemminkin miettiä sitä omaan huoneeseen siirtymistä :D.

Mutta tällainen kesälauantai tänä viikonloppuna! Nyt palaan perheeni pariin sunnuntai-iltaa viettämään ♥. Mitäs teille kuuluu? :)