Meidän härdellintäyteinen toukokuumme lähestyy loppuaan, mutta palataanpas vielä muutaman kuvan verran alkukuuhun, jolloin juhlimme rakkaan esikoisemme neljävuotissynttäreitä! Juhlavieraita oli lähes 20 ja tältä näytti synttäriherkkupöytä, jossa tukeuduimme jälleen Leivontapalvelu HyväKakun* apuun – jo kolmatta vuotta peräkkäin! Se on vähän niin, että kun löytää sen just eikä melkein täydellisen, ei sitä halua enää helposti toiseen vaihtaa!

Nyt oli ensimmäiset synttärit, joiden suunnitteluun itse syntymäpäiväsankari osallistui. Hän sai päättää kakun! Aiemmin hän on kertonut toiveita kakun maun/sisällön suhteen, mutta tällä kertaa hän sai päättää myös sen, miltä kakku näyttää. Täällä on vahva Muumi-vaihe meneillään ja se valikoitui myös kakun teemaksi. Näytin hänelle kuvia erilaisista täytekakuista ja Haisuli-kakun näkeminen sinetöi päätöksen; sen jälkeen ei auttanut enää näyttää kuvia mistään Ryhmä Hau -jutuista tai Oktonauttien hahmoista – Haisuli sen olla pitää!

Hän halusi siis Haisulin kuvan kakun päälle ja loput kakusta suunnittelin minä. Ajattelin, että joku suklaavaluma värikkäine karkkeineen voisi olla juuri passeli pienelle herkkusuullemme ja kyllä hän olikin kakkuun tyytyväinen – kuten myös me muut kakulla herkutelleet! Kakun sisältä löytyi mansikka- ja kinuskimousset tuoreilla mansikanpaloilla höystettynä – nam!

Täytekakun vieressä oli vielä pienempi kakku: vadelma-valkosuklaajuustokakku browniespohjalla. Itse olen täysin koukuttunut appelsiinikakkutaikinasta tehtyihin maitosuklaakuorrutteisiin cake popseihin, joten niitä nähtiin synttäripöydässämme tänäkin vuonna!

Lisäksi äitini tarjoutui leipomaan juhliin suussasulavaa suklaapiirakkaa sekä taivaallisen herkullisen voileipäkakun, joka niin ikään kerää kehuja vuodesta toiseen! Juhlapäivän aamuna tekaisin pöytään vielä pientä suolaista cocktailtikkujen sekä kaupan lihapasteijoiden myötä.

Ihanat synttärit saimme viettää tänäkin vuonna! M sai lahjaksi meiltä vanhemmiltaan Puky-potkupyörän, jolla mennään jo melkoisen hurjaa vauhtia. Hän on potkupyöräillyt nyt kaksi vuotta ja taitaakin seuraava pyörä olla sitten jo polkupyörä (ilman apurattaita). Muiden lahjojen joukosta löytyi mm. useita monsteriautoja ja kaivureita (äiti ei ole näistä poikien härveleistä ikinä oikein perillä :D), saippuakuplia, pallo, Adidaksen verkkapuku, sähkökitara, vesipyssy ja rahaa. Mahtavia lahjoja; sekä hyödyllisiä että hauskoja! Osa lahjarahoista on laitettu säästöön ja osalla poika on saanut ja saa itse valita kaupasta jotain mieluisaa. Mm. poliisien parkkitalo ja muutama auto siihen on jo tullut hankittua.

Tänään haen pojan päiväkodista hieman aiemmin ja aloitamme vapaiden vieton! Olen ihan innoissani illalla FB-kirpparilta tekemääni löytöön: läjä juuri oikean kokoisia ja ihanan sävyisiä vaatteita kympillä! Useita T-paitoja, housuja, neule, huppari ja shortsit. Osa vaatteista Benettonin ja KappAhlin eli testatusti laatuvaatetta. Tällaisista löydöistä tulee aina niin hyvä mieli!

Mukavaa viikkoa teille!

*Osa leipomuksista saatu.

“Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista ei ainakaan
Eikä sammakoista oo kuullutkaan
Ei niitä voi kaupasta ostaa
Eikä verkoilla järvestä nostaa

Näitä ihmeitä joskus lahjaksi saa
Kun tarpeeksi paljon rakastaa
Pojat tehty on langoista rakkauden
Yhteen neulottu muruilla hellyyden

Haaveista kudottu on untuvatukka
Suudelmin silotettu posken nukka
Tähdistä kirkkaimmat silminä loistaa
Onni tää maailman murheita poistaa”

Johanna Niskanen

 

Törmäsin tähän runoon tänä aamuna ja oli pakko jakaa se heti täälläkin. Niin ihana ja liikuttava, sata kertaa parempi kuin se vanha versio! ♥

Ja tuli samantien mieleen tämänaamuiset hetket poikani kanssa. Kun hän aamulla pyysi päästä kainalooni ja siihen päästyään kuiskasi Katotaanko äiti vähän lastenohjelmia? Kuinka makoilimme siinä vierekkäin ja nuuhkin pientä, joka tuoksui vielä ihan unelta ♥. Miten reippaasti hän puki päivävaatteet ylleen ja lähti kohti keittiötä, aikomuksenaan antaa kissoille aamuruoka. Miten kivaa olikaan käydä yhdessä aamupalapöytään, syödä kananmunaleipää ja juoda maitoa. Herkutella päälle vielä jogurttia (olemme täysin koukussa Arlan Luonto+ -jogurtteihin!) ja mangomaku taitaa olla tällä hetkellä meidän molempien lemppari.

Aamupalan jälkeen naureskella toisen tempauksille ja sille, miten tosissaan hän matki jättiläisen kävelyä. Vastailla päiväkodin pihalla taas pariin otteeseen kysymykseen, milloin on hänen ryhmänsä vuoro hiihtää. Hiihtokamat onkin hankinnan alla tulevana viikonloppuna! Luistelua olemme jo harjoitelleet, mutta hiihto on vielä yhtä harjoituskertaa lukuunottamatta kokematta.

Ja nauttia siitä hetkestä päiväkodin eteisessä, kun toinen halaa ja pussaa niin kauan ♥. Sillä voimalla jaksaa taas yhden päivän erossaolon ja loppuviikko onkin sitten yhteistä vapaa-aikaa.

M on tosi reipas, toimelias ja energinen poika. Täytti juuri kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta. On kovin avulias monissa kotitöissä ja kysyy usein, saako auttaa. Pyöräyttää sauvasekoittimella banaanilättytaikinan sileäksi. Auttaa latomaan takkapuita takkaan. Tekee lumitöitä siinä missä aikuiset miehetkin. Käyttää sujuvasti uutta Electroluxin Ergorapido-pikaimuriamme*. Näyttää tässä, miten imurista saa irti myös mini-imurin, jolla on kätevä imuroida esim. pöytätasoja:

Aiemman saman merkin pikaimurin ostimme vuonna 2010 ja voitteko kuvitella, että se oli käytössämme viime syksyyn saakka; tämän uuden saapumiseen saakka! Vasta sitten, kun imuroin tällä uudella imurilla, huomasin, kuinka tehoton se vanha imurimme jo olikaan. Huikea ero! Tässä nykyisessä akunkesto on huippu (näppärästi olen tehnyt koko talon pikaimuroinninkin muutaman kerran) ja imuteho ihan omaa luokkaansa. Ainakin meidän lapsi- ja lemmikkiperheessämme on toiminut ihan 10+ arvoisesti. Imuri nököttää lataustelineessään keittiön nurkassa, josta se on kätevä napata käyttöön aina tarvittaessa.

Nämä kuvat ovat joulukuulta; enää meillä ei ole joulukuusta olohuoneessa. Sen varastoon pakkaamisen myötä kotiin palasi ihana raikkaus ja valoisuus! ♥ Mietinkin juuri eilen, että tässä kuussa on perinteisesti ensimmäisten tulppaanien hankinta-aika!

Mites teillä: minkä ikäisinä lapset ovat aloittaneet kotitöiden parissa? Törmäsin joskus tähän artikkeliin, jossa oli ikään perustuva listaus kotitöistä. Meillä M käyttää tosiaan rikkaimuria silloin tällöin (ei koko talon imurointiin, vaan lähinnä jos jotain pientä jossain), vie roskat roskiin ja likaiset vaatteet pyykkikoriin, tyhjentää astianpesukoneen ruokailuvälinelaatikon, kattaa pöytää, vie tavaroita (lähinnä pyydettäessä :D) paikoilleen… Oman huoneen siivous on aika vaiheessa, mutta eiköhän sekin taito pikkuhiljaa kehity. Nimittäin joka kerta, kun menemme hänen huonettaan siivoamaan, löytää hän aina jotain mielenkiintoista uutta lelua, jolla leikkiä ja siivoaminen jää, ennen kuin alkoikaan. Tuttua? :)
Tietenkään hän ei joka päivä raada täällä kotitöiden parissa :D, että sellaista satunnaista vielä, mutta pysyvästi ovat kuitenkin ohjelmassa. Pidämme tätä ominaisuutta tärkeänä, sillä sitten kun jossain vaiheessa koittaa viikkoraha-aika, on sen rahan eteen tehtävä töitäkin! Aivan kuten me vanhemmatkin pienenä teimme.

*Saatu blogilahjaksi.

Jouluna tulee täyteen seitsemän ja puoli vuotta asumista tässä kodissamme. Yllättävän pitkä aika; jo kahdeksas vuosi menossa! Välillä tuntuu, että kotimme on ihan uusi, mutta sehän on kohta jo kymmenvuotias!

Talo on pysynyt kuitenkin melko uudenveroisen näköisenä, mitä nyt eteisen ja aulan pari seinää kaipaisivat hieman paikkamaalia. Mutta nyt viime kuukausina mietteissä on ollut keittiö ja etenkin keittiötaso! Rakentaessamme halusin välttämättä mattamustan laminaattitason keittiöön ja se sopi miehellekin, sillä hän ei halunnut kokonaan valkoista keittiötä. Valitsin tason 20-millisenä, sillä ohut taso miellyttää visuaalisesti eniten. Halusin tasosta myös teräväreunaisen ilman mitään pyöristyksiä, vaikka tiesin, että se saattaa kolhiintua helpommin. Hyvänä on kuitenkin tämän yli seitsemän vuotta pysynyt! Naarmuja toki löytyy, mutta ei mitään isompia. Kokkausnurkkauksessa on tason reunassa pari kolhua, mutta muuten teräväreunainen taso on pysynyt hyvänä.

Mattamusta keittiötaso on kuitenkin sieltä tasojen haasteellisemmasta päästä! Pöly näkyy, kaikki näkyy. Jos pyyhin pölyt, ei se pahimmassa tapauksessa enää vartin päästä näytä siltä, vaan pölyhiukkasia on jo näkyvissä. Meidän keittiön on pelastanut sijainti; sinne ei paista suoraan aurinko oikeastaan koskaan, vain hetken ajan iltapäivän puolella ruokailutilan kautta. Keväisin on kuitenkin rankkaa, kun auringonsäteet paljastavat kaiken sormenjäljistä pölyhiukkasiin… Tätä “ongelmaa” on toki luvassa jatkossakin, mutta nyt kaipaan keittiöön jotain muuta mustan tason tilalle. Vaaleanharmaa on ollut mielessäni jo pitkään, jokin sellainen betonin kaltainen, mutta materiaali saisi olla laminaatti, sillä se on niin huoleton. Emmekä tässä vaiheessa raaski satsata tasoon tuhansia euroja… Alunperinkin valitsimme tasoksi laminaatin, sillä alusta lähtien oli tiedossa, että se vaihdetaan joskus, kun mustaan kyllästyy. Koska tasomateriaalina laminaatti on suht edullinen, ei vaihto näin 7-8 vuoden jälkeen tunnu mahdottomalta ajatukselta. Naureskelinkin eilen kalustemyyjän kanssa, että yllättävän pitkään tätä mustan tason haasteellisuutta jaksoinkin, heh!

Eilen otin ensimmäisen askeleen ja lähdin kiertelemään kalusteliikkeitä. Yksi karsiutui pois jo sen takia, että eivät valmista 20-millisiä tasoja ja se on itselleni yksi valintakriteeri. Vielä olisi ainakin pari liikettä käymättä, mutta yhdestä otin jo kivan mallikappaleen testiin. Tason pinta on tuollainen betonimaisen näköinen, mutta mietin vielä sävyä, onko se sittenkin liian tumma… Tosi vaikeaa päättää koko taso yhden pienen mallikappaleen perusteella! Musta oli helppo valita, sillä musta on musta eikä se siitä muuksi sävyksi suuremmalla pinnalla muutu!

Tässä mallipala on 30-millinen eli meille se tulisi 20-millisenä, kuten nykyinen musta tasokin on:

Mustaa tasoa pohdiskeleville tiedoksi vielä tuo, miten hyvin mustasta pinnasta sormenjäljet erottuvat (yläkuvasta näkyy). Tämänkin tiedostimme etukäteen, mutta halusimme mustan tason silti :D. Joskus vain käy niin, että mikään miinuspuoli ei onnistu kumoamaan aiemmin tehtyä päätöstä!

Nyt makustellaan tätä sävyä – mitäs raati sanoo? Onko sinulla ehkä ehdottaa jokin tietty vaaleanharmaa taso? Talosanomat-blogin Jennin keittiötä ihastelen aina valtavasti ja ottaisin heidän keittiötasonsa heti meillekin, mutta kyseinen kalustefirma ei myy pelkkää tasoa eli täytyisi rempata koko keittiö :D.