Toisen poikamme kastejuhlaa vietettiin kauniin aurinkoisena päivänä syyskuussa. Hänen syntymäpäivänsä oli 27.7. ja kastejuhlaa vietettiin kivalla päivämäärällä 29.9. Kuten esikoisenkin, myös kuopuksemme kastejuhlaa vietettiin meillä kotona. Huomattavasti helpommalla pääsisi, jos juhlapaikka olisi kirkko & seurakuntakoti, mutta meidän makuumme se tuo kastejuhlaan liian kylmän fiiliksen. Lämpimästi ja kotoisasti kotona on parempi! ♥ Apua järjestelyihin sain sekä omalta että miehen äidiltä – muuten olisin ollut hieman pulassa tissillä tuohon aikaan hyvin paljon viihtyvän pienen kanssa. Äitini leipoi suussasulavia herkkuja, kun miehen äidin kanssa hääräsimme meillä kotona ja loihdimme kotimme kastejuhlaan sopivaan asuun juhlia edeltävänä päivänä. Huomattavasti pienemmällä stressaamisella hoitui tämä kastejuhla kuin esikoisen! Kukatkin hain vasta juhlia edeltävänä päivänä, kun taas esikoiselle tilasin ne pari viikkoa etukäteen :D. Siivoukset hoiti kotisiivoojamme ikkunanpesuineen kaikkineen ja äitini lisäksi tarjoiluista vastasi luottopaikkamme Hyvä Kakku! Kastejuhla hoitui periaatteella Jos jotain voin ulkoistaa, ulkoistan. Ja ihana juhla siitä tulikin! ♥

Valitsin tällä kertaa kukkakimppuihin sinistä hortensiaa ja herkkää valkoista harsokukkaa. Pienempi kimppu koristi kastepöytää takan edustalla ja isompi kimppu tarjoilupöytää. Tarjoilupöydän hortensiat muodostivat pöydän keskelle sydämen:

Jotain samaa piti olla kuin esikoisenkin kastejuhlassa ja se oli tämä ruusuasetelma, johon miehen äiti lyhensi ruusut. Lidlin upeat, valkoiset viiden euron ruusut – ei uskoisi! :D Esikoisen kastejuhlasta tallessa olivat vielä nuo siniset satiininauhat ja valkoinen helminauha, jonka kiepsautin ruusujen päälle. Ruusuasetelma koristi kastejuhlan sivupöytää, johon lahjat kerääntyivät. Mm. äitini tekemä taulu – samanlainen taulu omistuskirjoituksen kera löytyy nyt molemmilta pojiltani.

Mitäs löytyikään tarjoilupöydästä? Sieltä löytyi äitini tekemä kinkkuvoileipäkakku, joka kävi kaupaksi kuin kuumille kiville! Lisäksi suolaista löytyi lauantaipiirakan ja lihapasteijoiden muodossa. Täytekakuksi olen aina haaveillut kaksikerroksista kakkua ja koska lasten synttärijuhliin se olisi ehkä vähän liikaa, päätin tilata sellaisen nyt kastejuhlaan! Halusin valkoisen kakun vaaleansinisin helmin ja rusetein ja sellaisenhan Hyvä Kakku loihti ♥. Täytteenä tässä olivat syksyn teemaan ihanasti sopivat kinuski- ja puolukkamousset, nams!

Toiseksi kakuksi tilasimme heiltä suklaisen Geisha-kakun ja oi että, tämä kyllä maistui niiiin herkulliselta ja taisi nousta makeista herkuista kaikkien suosikiksi. Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jotain kakkua maistaessaan tekee mieli maistaa lisää. Sormin. Ja taas lisää. Molemmin käsin. Ja sitten nuolla ne sormet, kun kakku on syöty. Jep, sellaisen fiiliksen tuo kakku synnytti! Superkauniskin kakku oli:

Takaa pilkisti vielä äitini tekemä appelsiinikuivakakku. Lisäksi pöydästä löytyi muutamia keksejä, jotka visualisti oli valinnut lähinnä värien perusteella (mm. vaaleansiniset Carneval-keksit päällimmäisinä :D).

Pikkuveli kantoi yllään isoveljelleen kesällä 2014 hankkimaamme pellavaista kastemekkoa:

Pappi oli tällä kertaa eri, toivoimme miespappia, joka oli osalle juhlavieraista entuudestaan tuttu mm. suvun muista juhlista. Alkuvirtenä lauloimme Ystävä sä lapsien (kuten esikoisenkin juhlassa) ja loppuun olin valinnut laulun, jota mummuni lauloi minulle esikoiseni vauva-aikana. Se kuulosti niin upealta miesäänen säestämänä ja tuon laulun esitys tuli mummulleni kivana yllätyksenä. Laitan tähän loppuun vielä tuon kyseisen laulun sanat viimeistä säkeistöä lukuunottamatta, sillä sitä emme kastejuhlassa laulaneet. Tämän laulun aikana itki kyllä yksi jos toinenkin ♥.

Nyt kerron mä sulle lapseni,
miten kaunis on taivahan enkeli.
On kutrinsa välkkyvän kultaiset
ja siipensä hohtavan valkoiset.
Mitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain.

Nyt kerron mä sulle, lapseni,
miten toimivi taivahan enkeli:
Kun äiti on lapsella sairaana,
niin enkeli hoitaapi lapsosta.
Sitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain.

Kun kouluun sä kuljet, lapseni,
sua seuraapi taivahan enkeli.
Hän vierelläs käy aina varjellen,
sua, lapseni, pieni ja hentoinen.
Sitä vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain.

– Tuntematon –

Tuota kun lauloimme, tirautin muutamia kyyneleitä. Vauva oli sylissäni ja esikoinen ihan vieressäni. Katseli minua ja yritti hymyillä kovasti, etten enää itkisi :D. Hän muistaa vieläkin, miten pappi lauloi pikkuveljen olevan pieni ja hentoinen ♥. Esikoisellamme oli tärkeä tehtävä: hän sai kasteen jälkeen kuivata pikkuveljen pään. Pappi oli aivan ihana ja tykkäsin erityisesti siitä, miten hän huomioi 4-vuotiasta isoveljeä. Ihana juhla meillä oli, sydäntä lämmittää muistella! ♥

*Osa tarjoiluista saatu blogilahjaksi. 

Meidän härdellintäyteinen toukokuumme lähestyy loppuaan, mutta palataanpas vielä muutaman kuvan verran alkukuuhun, jolloin juhlimme rakkaan esikoisemme neljävuotissynttäreitä! Juhlavieraita oli lähes 20 ja tältä näytti synttäriherkkupöytä, jossa tukeuduimme jälleen Leivontapalvelu HyväKakun* apuun – jo kolmatta vuotta peräkkäin! Se on vähän niin, että kun löytää sen just eikä melkein täydellisen, ei sitä halua enää helposti toiseen vaihtaa!

Nyt oli ensimmäiset synttärit, joiden suunnitteluun itse syntymäpäiväsankari osallistui. Hän sai päättää kakun! Aiemmin hän on kertonut toiveita kakun maun/sisällön suhteen, mutta tällä kertaa hän sai päättää myös sen, miltä kakku näyttää. Täällä on vahva Muumi-vaihe meneillään ja se valikoitui myös kakun teemaksi. Näytin hänelle kuvia erilaisista täytekakuista ja Haisuli-kakun näkeminen sinetöi päätöksen; sen jälkeen ei auttanut enää näyttää kuvia mistään Ryhmä Hau -jutuista tai Oktonauttien hahmoista – Haisuli sen olla pitää!

Hän halusi siis Haisulin kuvan kakun päälle ja loput kakusta suunnittelin minä. Ajattelin, että joku suklaavaluma värikkäine karkkeineen voisi olla juuri passeli pienelle herkkusuullemme ja kyllä hän olikin kakkuun tyytyväinen – kuten myös me muut kakulla herkutelleet! Kakun sisältä löytyi mansikka- ja kinuskimousset tuoreilla mansikanpaloilla höystettynä – nam!

Täytekakun vieressä oli vielä pienempi kakku: vadelma-valkosuklaajuustokakku browniespohjalla. Itse olen täysin koukuttunut appelsiinikakkutaikinasta tehtyihin maitosuklaakuorrutteisiin cake popseihin, joten niitä nähtiin synttäripöydässämme tänäkin vuonna!

Lisäksi äitini tarjoutui leipomaan juhliin suussasulavaa suklaapiirakkaa sekä taivaallisen herkullisen voileipäkakun, joka niin ikään kerää kehuja vuodesta toiseen! Juhlapäivän aamuna tekaisin pöytään vielä pientä suolaista cocktailtikkujen sekä kaupan lihapasteijoiden myötä.

Ihanat synttärit saimme viettää tänäkin vuonna! M sai lahjaksi meiltä vanhemmiltaan Puky-potkupyörän, jolla mennään jo melkoisen hurjaa vauhtia. Hän on potkupyöräillyt nyt kaksi vuotta ja taitaakin seuraava pyörä olla sitten jo polkupyörä (ilman apurattaita). Muiden lahjojen joukosta löytyi mm. useita monsteriautoja ja kaivureita (äiti ei ole näistä poikien härveleistä ikinä oikein perillä :D), saippuakuplia, pallo, Adidaksen verkkapuku, sähkökitara, vesipyssy ja rahaa. Mahtavia lahjoja; sekä hyödyllisiä että hauskoja! Osa lahjarahoista on laitettu säästöön ja osalla poika on saanut ja saa itse valita kaupasta jotain mieluisaa. Mm. poliisien parkkitalo ja muutama auto siihen on jo tullut hankittua.

Tänään haen pojan päiväkodista hieman aiemmin ja aloitamme vapaiden vieton! Olen ihan innoissani illalla FB-kirpparilta tekemääni löytöön: läjä juuri oikean kokoisia ja ihanan sävyisiä vaatteita kympillä! Useita T-paitoja, housuja, neule, huppari ja shortsit. Osa vaatteista Benettonin ja KappAhlin eli testatusti laatuvaatetta. Tällaisista löydöistä tulee aina niin hyvä mieli!

Mukavaa viikkoa teille!

*Osa leipomuksista saatu.

“Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista ei ainakaan
Eikä sammakoista oo kuullutkaan
Ei niitä voi kaupasta ostaa
Eikä verkoilla järvestä nostaa

Näitä ihmeitä joskus lahjaksi saa
Kun tarpeeksi paljon rakastaa
Pojat tehty on langoista rakkauden
Yhteen neulottu muruilla hellyyden

Haaveista kudottu on untuvatukka
Suudelmin silotettu posken nukka
Tähdistä kirkkaimmat silminä loistaa
Onni tää maailman murheita poistaa”

Johanna Niskanen

 

Törmäsin tähän runoon tänä aamuna ja oli pakko jakaa se heti täälläkin. Niin ihana ja liikuttava, sata kertaa parempi kuin se vanha versio! ♥

Ja tuli samantien mieleen tämänaamuiset hetket poikani kanssa. Kun hän aamulla pyysi päästä kainalooni ja siihen päästyään kuiskasi Katotaanko äiti vähän lastenohjelmia? Kuinka makoilimme siinä vierekkäin ja nuuhkin pientä, joka tuoksui vielä ihan unelta ♥. Miten reippaasti hän puki päivävaatteet ylleen ja lähti kohti keittiötä, aikomuksenaan antaa kissoille aamuruoka. Miten kivaa olikaan käydä yhdessä aamupalapöytään, syödä kananmunaleipää ja juoda maitoa. Herkutella päälle vielä jogurttia (olemme täysin koukussa Arlan Luonto+ -jogurtteihin!) ja mangomaku taitaa olla tällä hetkellä meidän molempien lemppari.

Aamupalan jälkeen naureskella toisen tempauksille ja sille, miten tosissaan hän matki jättiläisen kävelyä. Vastailla päiväkodin pihalla taas pariin otteeseen kysymykseen, milloin on hänen ryhmänsä vuoro hiihtää. Hiihtokamat onkin hankinnan alla tulevana viikonloppuna! Luistelua olemme jo harjoitelleet, mutta hiihto on vielä yhtä harjoituskertaa lukuunottamatta kokematta.

Ja nauttia siitä hetkestä päiväkodin eteisessä, kun toinen halaa ja pussaa niin kauan ♥. Sillä voimalla jaksaa taas yhden päivän erossaolon ja loppuviikko onkin sitten yhteistä vapaa-aikaa.

M on tosi reipas, toimelias ja energinen poika. Täytti juuri kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta. On kovin avulias monissa kotitöissä ja kysyy usein, saako auttaa. Pyöräyttää sauvasekoittimella banaanilättytaikinan sileäksi. Auttaa latomaan takkapuita takkaan. Tekee lumitöitä siinä missä aikuiset miehetkin. Käyttää sujuvasti uutta Electroluxin Ergorapido-pikaimuriamme*. Näyttää tässä, miten imurista saa irti myös mini-imurin, jolla on kätevä imuroida esim. pöytätasoja:

Aiemman saman merkin pikaimurin ostimme vuonna 2010 ja voitteko kuvitella, että se oli käytössämme viime syksyyn saakka; tämän uuden saapumiseen saakka! Vasta sitten, kun imuroin tällä uudella imurilla, huomasin, kuinka tehoton se vanha imurimme jo olikaan. Huikea ero! Tässä nykyisessä akunkesto on huippu (näppärästi olen tehnyt koko talon pikaimuroinninkin muutaman kerran) ja imuteho ihan omaa luokkaansa. Ainakin meidän lapsi- ja lemmikkiperheessämme on toiminut ihan 10+ arvoisesti. Imuri nököttää lataustelineessään keittiön nurkassa, josta se on kätevä napata käyttöön aina tarvittaessa.

Nämä kuvat ovat joulukuulta; enää meillä ei ole joulukuusta olohuoneessa. Sen varastoon pakkaamisen myötä kotiin palasi ihana raikkaus ja valoisuus! ♥ Mietinkin juuri eilen, että tässä kuussa on perinteisesti ensimmäisten tulppaanien hankinta-aika!

Mites teillä: minkä ikäisinä lapset ovat aloittaneet kotitöiden parissa? Törmäsin joskus tähän artikkeliin, jossa oli ikään perustuva listaus kotitöistä. Meillä M käyttää tosiaan rikkaimuria silloin tällöin (ei koko talon imurointiin, vaan lähinnä jos jotain pientä jossain), vie roskat roskiin ja likaiset vaatteet pyykkikoriin, tyhjentää astianpesukoneen ruokailuvälinelaatikon, kattaa pöytää, vie tavaroita (lähinnä pyydettäessä :D) paikoilleen… Oman huoneen siivous on aika vaiheessa, mutta eiköhän sekin taito pikkuhiljaa kehity. Nimittäin joka kerta, kun menemme hänen huonettaan siivoamaan, löytää hän aina jotain mielenkiintoista uutta lelua, jolla leikkiä ja siivoaminen jää, ennen kuin alkoikaan. Tuttua? :)
Tietenkään hän ei joka päivä raada täällä kotitöiden parissa :D, että sellaista satunnaista vielä, mutta pysyvästi ovat kuitenkin ohjelmassa. Pidämme tätä ominaisuutta tärkeänä, sillä sitten kun jossain vaiheessa koittaa viikkoraha-aika, on sen rahan eteen tehtävä töitäkin! Aivan kuten me vanhemmatkin pienenä teimme.

*Saatu blogilahjaksi.