Kaupallinen yhteistyö: Sortter Oy

Viime juhannuksena tuli täyteen kymmenen vuotta asumista tässä kodissamme! Hirveän nopeasti vierähti vuosikymmen. Ajoittain olemme pohtineet paljonkin toisen talon rakennuttamista, kuten ehkä muistattekin, mutta aina päädytty jäämään vielä tähän. Ainahan kuulee sanottavan, että ensimmäinen talo on ns. harjoituskappale ja kyllä siinä kieltämättä jotain perää on. On vaikea tietää niin isosta projektista riittävästi, kun on rakentamassa ensimmäistä taloa. Ei osaa kuvitella arkea siellä; mikä toimii ja mikä ei ja mitä tarvittaisiin mihinkin. Tuota asiaa hankaloittaa erityisesti kaksi seikkaa: se, jos asuit aiemmin joko kerros- tai rivitalossa, josta muutat sitten omakotitaloon. Rivitalossa asuessaan on vaikea kuvitella arkea omakotitalossa. Toinen seikka on se, jos rakennat kahden aikuisen taloutena ja muutaman vuoden kuluttua olettekin lapsiperhe. Ennen lapsiarkea on vaikea kuvitella kaikkea tarpeellista ja arjen toimintojen sujuvuutta.

Jos koti pysyy samana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi tehdä pientä tai ehkä isompaakin remonttia. Kodista kannattaa pitää huolta ja toki joskus haluaa vain pientä piristystä esim. uusilla seinäsävyillä! Remontin laajuudesta riippuen saattaa olla tarpeellista hankkia remonttilainaa ja tämän kilpailuttamiseen on Sortter oiva apu! Sortter Oy ei ole luotonantaja, vaan lainojen kilpailutus- ja vertailupalvelu. Palvelu toimii helposti, nopeasti ja se on lainanhakijalle maksutonta samalla periaatteella kuin hotellien varaussivustot. Usein hotellimajoitukset saa edullisemmin varaussivuston kautta ja sama on laina-asioissa: Sortterin kautta saat parhaimmat lainatarjoukset ja näin keskitettynä myös niiden vertailu keskenään helpottuu.
Sortter myöntää lainoille myös parhaan koron takuun eli he hyvittävät asiakkaalle lainojen hintaerotuksen, mikäli sama laina sattuisi myöhemmin löytymään muualta edullisemmin!

Aina ei välttämättä tarvitse odottaa (vaikka miehet saattavatkin joskus niin väittää…), että jokin osio kodista on puhkikulutettu ennen kuin sen voi uusia. Tai että jonkin täytyy olla täysin rikki, kunnes sitä voi päivittää. Voi hyvin käydä niin, että aiemmin valitut kiintokalusteet esim. keittiöön eivät enää vuosikymmenen jälkeen miellytä ja ne haluaa vaihtaa. Tai ne kylpyhuoneen yhdelle seinälle valitut laatat eivät enää miellytä ja ne haluaa vaihtaa toisenlaisiin. Tai haluaa lasittaa terassin!
Mietiskelen itsekin välillä ihan huvikseni, mitä haluaisin kodissamme päivittää. Kylpyhuoneen sisäkatto on sellainen, joka on sen verran maalipinnaltaan kulunut (valkoiseksi maalattu puupaneeli), että sen uusiminen on pian ajankohtaista. Tilalle olemme suunnitelleet vaaleaa sormipaneelikattoa. Muuten kylpyhuoneemme miellyttää edelleen!

Seiniä emme ole maalanneet kymmenen vuoden aikana kertaakaan ennen loppuvuotta. Silloin kodinhoitohuoneen ja makuuhuoneemme kaksi seinää saivat uuden maalipinnan ja kyllä oli aikakin! Eli nekin tuli päivitettyä tarpeen vuoksi, ei vain vaihtelun. Keittiön tasoa olen miettinyt jo vuosia; mattamusta laminaattitaso kyllästyttää välillä toden teolla. Etenkin nyt keväällä on sen rasittavin aika: juuri pyyhittynäkin se näyttää pölyiseltä. En vain ole vielä löytänyt tilalle tarpeeksi kivaa vaihtoehtoa enkä ole saanut päätettyä kahden kivan vaihtoehdon väliltä: vaaleanharmaa vai valkoinen? Todennäköisesti 20-millinen laminaattitaso se olisi tälläkin kertaa. Ehkä…

Mutta meidän isompi vessa! Siellä seinät kaipaavat uutta maalia pintaansa ja vessan look myöskin kyllästyttää. Olen haaveillut sinne jossain vaiheessa mikrosementtiä, mutta tullut senkin suhteen jo toisiin ajatuksiin. Eli tuo isompi vessa taitaa olla kodissamme ainoa huone, jonka tahtoisin päivittää ihan kokonaan. Tämän lisäksi esikoisen huoneen tapettiseinä täytyy jossain vaiheessa päivittää; ehkä viimeistään sitten, kun eskarilaista itseään alkaa häiritsemään tapettiseinään lätkityt tarrat :D.

Muuten olen kyllä ollut valintoihimme tyytyväinen (tosin välillä toivon, että laminaattilattiamme olisi parkettia). Erityisesti olen ilahtunut niinä hetkinä, kun joku meillä ensimmäistä kertaa vieraillut on luullut, että kotimme on ihan lähivuosina valmistunut. Kodissamme on siis jotain ajatonta, kun se edelleen näyttää ”tältä päivältä”. Ehkä se ja neutraali sävymaailma on juuri syynä siihen, että voi itsekin olla kokonaisuuteen edelleen tyytyväinen.

Mitä sinä haluaisit päivittää omassa kodissasi? :)

Varmasti jokainen pikkulapsiarkea elävä tietää tunteen, kun niitä pieniä tekemättömiä askareita kertyy kertymistään… Sellaisia, jotka eivät ole arjen toimivuuden tai sujuvuuden kannalta välttämättömiä, mutta joita olisi kiva silloin tällöin kuitenkin päästä tekemään! Kun pääset illalla istahtamaan sohvalle, silmät bongaavat sieltä täältä noita pieniä juttuja. Tuo lamppu pitäisi pyyhkiä kostealla, jotta olisi kirkkaampi. Voi tuosta kukasta on nuo kaksi lehteä lakastuneet ja unohdin taas nyppiä ne roskiin. Onpa tuo taulurivistö vinossa, edelleen… Äh, unohdin taas nimikoida ne ja ne kengät. Juu tiedän kysymättäkin, että miehelläni ei moisia ajatuksia iltaisin päässä surraa, mutta minulla kyllä! :D Ei nyt joka ilta, mutta säännöllisesti…

No nytpäs omistin tämän lauantaiaamupäiväni kyseisille askareille! Varmasti jäi vieläkin jotain tekemättä, mutta ainakin osa on nyt tehty kotitöiden lisäksi. On pyykätty ja pyyhitty pölyjä, kasteltu kukkia ja kuskailtu tavaroita omille paikoilleen. Ja ehdin vielä tännekin! Mies lähti poikien kanssa jäähallille ja ajattelin, että minusta on enemmän hyötyä kotona. Saan tehtyä rauhassa ruuankin valmiiksi, jotta pääsevät suoraan syömään ja taapero siitä sitten sujuvasti päiväunilleen.

Riippuu kyllä paljon maljakosta, miltä mikäkin kukkakimppu näyttää! Aluksi laitoin nämä tulppaanit pienehköön, suoraan maljakkoon, jossa kimppu näytti hyvin ryhdikkäältä (kuva täällä Instagramissa). Siinä pari-kolme päivää ja nyt, kun katkoin uudet imupinnat ja vaihdoin veden, siirsin ne samalla tähän pyöreään lasimaljakkoon. Kun ovat tässä pari päivää, tulee kimpusta kivan rönsyilevä (jos vain saavat riittävästi vettä, että varret pääsevät kasvamaan).

Tämä onkin vuoden kolmas tulppaanikimppuni. Ensimmäisen sain vuosipäivänä (punakeltaisia), toisen ostin hempeän liloina ja nyt tämä kolmas, jossa on sekoitus valkoista ja vaaleanpunaista. Aivan ihana sävy tämä!

Loppuvuodesta käytettynä ostamani Artekin jakkara on löytänyt paikkansa ruokapöydästämme esikoisen tuolina:

Kuopus istuu vielä pöydän päässä Stokken Steps-tuolissaan, joka on muuntautunut käteväksi juniortuoliksi. Normituoli olisi hänelle vielä liian matala ja syöminen olisi hankalaa. Vaikka toki hän on itse tästä täysin eri mieltä ;).

Tämä ihana 60-luvun nojatuolini on ollut uudessa asussaan niin rakastettu kodissamme, että on saanut käsinojiin viiden vuoden aikana jonkin verran tummentumaa. Olisiko vinkkiä, millä saisin kangasta puhdistettua? Yritän aina laittaa tuon taljan tuolla tavoin, jotta suojaisi samalla hieman käsinojaa…

Bongaa edellisestä kuvasta kisun rakastama paikka sohvalta! Meillä on lattiat niin täynnä roskia et huh huh, kertoo kiireisestä viikosta. Meillä nimittäin tehdään koko talon imurointi kerran viikossa (miehen kotityö) ja itse tapaan imuroida pikaisesti viikolla, mutta nyt se oma imurointikertani on jäänyt välistä ja sen kyllä huomaa… Nooh jos ei muitakaan häiritse niin miksi muakaan! :D

Mutta koska kello on nyt yksitoista, täytyy mun siirtyä keittiön kokkausnurkkaukseen, sillä kohta tämä ruokapöydän ympäristö on täynnä menoa ja meininkiä! Kivan leppoisaa lauantaita teillekin!

Joulukuun viikot ennen jouluaattoa kuluivat hirmuisella vauhdilla! Oli paljon töitä, erilaisia kotiprojekteja ja paljon kaikkea jouluun liittyvää valmisteltavaa. Miten sitä aina kasaakin itselleen kaikenlaista listaa mielessään ”tämän haluan tehdä ennen joulua alta pois” ja tuo lista tuntuu vain pitenevän pitenemistään kohti joulua mentäessä… Ensi jouluna yritän toimia toisin ja tälläkin kertaa jouduin pari päivää ennen aattoa huokaisemaan, että elämää on joulun jälkeenkin ja kaikki jäljellejääneet askareet voivat hyvin odottaa sitä aikaa…

Haaveilin nimittäin siitä, että olisin ehtinyt siivoamaan keittiön kaapit ja laatikot perusteellisesti jouluksi, mutta ehdin tekemään vain hyvin pikaisen järjestelyn osaan laatikoista. Samoin aulan liukuovikaapisto oli jo aivan pommi ja olipa eräs vaatetankokisko jo kaatua niskaammekin! Kolmen metrin seinämällä on kolme liukuovea ja tuon kaatumassa olevan kiskon puoleisen kaapin ehdimme sentään järjestelemään uusiksi. Keskimmäisen liukuoven takana on puoliksi järjestys ja puoliksi pommi ja kolmannen liukuoven takana vallitsee myöskin vain puolikas järjestys. Jospas näistä löytyisi puuhaa jollekin tammikuun viikonlopulle tai parille!

Ehkä tästä voisi ottaa tavan seuraaville vuosille: käyttää ne joulunalusviikot täydelliseen fiilistelyyn ja tunnelmointiin ja hoitaa tällaiset järjestelyt vain rimaa hipoen ja perusteellisemmin sitten tammikuun paukkupakkasilla, kun joulukin on siivottu takaisin kaappeihin!

Tässä lapsiperheessä vallitsi sellainen sekasorto vielä aatonaattonakin, että vasta jouluaattona kannatti kaivaa kameraa esiin! Heti, kun olin pyytänyt poikia siivoamaan lelunsa huoneisiinsa, oli vähintään sohvatyynyt ja torkkupeitot pitkin lattioita. Niin ja maja meidän sängyllä! Jos ei ole leluja, joilla leikkiä, täytyy keksiä jotain muuta! Ihan loputon suo siivota täällä siis… 6-vuotias ei nyt juurikaan ehdi tällaista harjoittamaan, mutta 2-vuotias senkin edestä. Tosin esikoinen on kyllä ahkera majojen rakentaja ja niitä tehdään kaikkialle muualle paitsi omaan huoneeseen!

Yllä kuva eteisaulastamme, johon laitoin pikkukuusen ja se luokin ihanaa joulutunnelmaa aulaamme! Vieressä eskarilaisen suloisia jouluaskarteluja.

Kuin tilauksesta saimme tänäkin vuonna valkoisen joulun! Aatonaatto oli niin pimeä ja sateinen, mutta niin mahtavaa, että aattona saimme herätä valkoisiin lumimaisemiin ♥.

Olemme viettäneet tässä kodissa nyt yksitoista joulua ja näköjään viiden vuoden välein minuun iskee ”joulukuusen paikka on ikkunanurkkauksessa” -fiilis. Näin kävi jouluna 2015 ja nyt, jouluna 2020. Ensi joulun kuusen paikka on siis nyt jo selvillä! :D Täytyy myöntää, että aatonaattona meinasin jo siirtää kuusen toiseen paikkaan, mutta koska en saanut siihen apuja, jäi kuusi paikoilleen… Jotenkin sellainen tietty fiilis joulukuusen tunnelmasta jäi kieltämättä puuttumaan, kun sen paikka oli toisaalla. Ajattelin, että koska meillä on jouluaattoa viettämässä 12 henkilöä, kuusi olisi hieman tiellä keskellä kotia. Tänä jouluna sitä vain kaipasi enemmän tilaa ja ilmavuutta!

Meillä täällä Kokkolan seudulla koronatilanne oli ennen joulua hyvin rauhallinen (ei viikkoon uusia tartuntoja) ja koska kaikki asumme tällä seudulla, uskalsimme kokoontua jouluaatoksi saman katon alle.

Näitä kuvia napsin jouluaattona kuopuksen päiväunien aikana samalla kun join cappuccinoa. Pieni rauhoittumisen hetki jännittävän päivän keskellä.

Joulukimppu syntyi tällä kertaa kuin itsestään lahjaksi saamastani amarylliksestä, jonka varret leikkasin maljakkoon. Takapihaltamme hain valkoisten kukkien kaveriksi männyn oksan. Hyvin yksinkertaista ja simppeliä!

Taatelikakkua tein tänä jouluna toista kertaa. Oi että se on hyvää ja monille tulee yllätyksenä sen aavistuksen kinuskinen maku! Eli ennakkoluulot romukoppaan ja rohkeasti maistamaan! Taatelikakku kävi jo ennen aattoa sen verran hyvin kaupaksi, että siihen muodostunut kolo täytyi täyttää Julia-karkeilla ja vihreillä kuulilla :).

Vihreät kuulat olivat tänä vuonna uusi juttu; mies sai niitä lahjaksi jouluviikolla. Itse emme osta niitä koskaan, koska eivät kuulu omiin herkkuihimme, mutta niin vain tänä jouluna parikin kättä kävi kuulalaatikolla suht tiuhaan…

Joulukattaukseen ei tullut tänä vuonna panostettua mitenkään erityisemmin. Paljon oli samaa kuin viime jouluna. Nyt mentiin tässäkin sieltä, mistä aita on matalin eikä pellavaliinaa tullut edes silitettyä! Ajattelin, että pellavan luonteeseen saa kuulua pieni ryppyisyys jouluaattonakin ja sillä hyvä. Kattauksessa oli paljon valkoista ja koristeina pikkumaljakoissa pari amarylliksen kukkaa. Lisänä pari kultaista/messinkistä kynttilänjalkaa sekä pari Iittalan lasista kynttilälyhtyä (Aalto ja Kastehelmi).

Hetki ennen jouluateriaa:

Jouluaaton yksi ehdoton kohokohta on kiltin ja lempeän Joulupukin vierailu! Sitä odottavat lasten lisäksi aina aikuisetkin, sillä lasten reaktioita on vain niin parasta seurata! Joulupukki teki viime jouluna muutaman päivän mittaisen keikan synnärille, mutta nyt oli taas remmissä mukana ja toi jouluaattoomme yhden pikkutontun lisää. Tätä jouluaattoa vietimme siis ensimmäistä kertaa kolmen lapsukaisen voimin: mukana touhottamassa olivat 6- ja 2-vuotiaat poikamme sekä kaksi päivää ennen aattoa yhden vuoden täyttänyt veljentyttöni.

Lapsista vanhin ja nuorin uskaltautuivat pukin polvelle istumaan, mutta 2-vuotiaamme halusi tarkkailla joulupukkia vain turvallisen välimatkan päästä.

Kirjoittelin tätä postausta jo eilen, mutta teknisten ongelmien vuoksi koko blogi oli ulottumattomissani! Mutta nyt taas täällä ja toivottelen teille parhainta mahdollista uudenvuodenaattoa ja hyvää pian alkavaa uutta vuotta! ♥