Työhuoneellani alkaa olla viikon työt aika lailla tehtynä; vielä pari pientä juttua ja sitten viikonlopun viettoon! Kun tykkää työstään, viikonlopun alkaminen ei tuo sellaista valtavaa ilon, riemun ja helpotuksen kaltaista fiilistä kuin ehkä joskus aiemmin, ennen omaa yritystäni. Nyt se tuntuu vain siltä kuin liukuisi elämän osa-alueelta toiselle – samalla perustyytyväisyyden asteella.

Tässä samalla pientä kurkistusta MioSa. designin työhuoneeseeni, jos kolmen neliön tilaa voi huoneeksi kutsua, heh! Koska tilaa on näin rajallisesti, oli huoneen kalustus suunniteltava tarkkaan, jotta tilasta saisi kaiken hyödyn irti! Korkeaa kaappia, jonka päällä vielä laskutasoa, toisessa päädyssä työpöytä tuoleineen, seinähyllyjä, ei syviä kaappeja tilan keskiosaan jne. Näin kompaktissa tilassa aika lailla joka tavaralla on oma tarkka tehtävänsä!

Työhuoneeseeni päätyvistä kalusteista osa oli meillä jo ennestään, loput hankin pääosin Ikeasta ja kirppiksiltä pikkuhiljaa. Kivannäköiset säilytyslaatikot on jääneet vuosien mittaan jemmaan, säilömään kaappeihin sitä sun tätä ja jatkavat tehtäväänsä työhuoneessani. Ja toki aina ajan mittaan työhuoneen säilytystarpeet muuttuvat ja elävät ja huonetta muokataan sitten sen mukaan. Nämä kuvat on otettu jo tovi sitten ja jo näidenkin jälkeen monet tavarat ovat hyllyillä vaihtuneet! Tätä postaustakin näpyttelen juuri tästä työpöytäni äärestä:

Tämä kyseinen tila oli reilut kolme vuotta sitten vielä käytävätilaa aulasta olohuoneeseen. Koska olohuoneeseen johtaa aulasta toinenkin käytävä, oli tämä ikään kuin hukkatilaa. Joskus sellaisia itsesuunniteltuun taloon päätyy, etenkin jos haluaa ehdottomasti jonkin tietyn pohjaratkaisun. Onneksi käytävä pääsi kuitenkin tällä tavoin hyötykäyttöön ja olemme miettineet, että jos joskus on tarpeen, voi työhuoneeni muuttaa lähellä olevaan vaatehuoneeseen (sen koko tuplasti eli kuusi neliötä) ja vaatehuone tähän työhuoneeni paikalle. Olisi varmasti toimiva setti niinkin päin! Nyt olen kuitenkin ollut tyytyväinen tässä jo 3,5 vuotta.

Vaatehuoneeseen ei kuitenkaan tule luonnonvaloa, mutta tähän tilaan tulee, sillä teimme molempiin päätyseiniin ikkunat. Toinen ikkuna on aulan suuntaan ja toinen olohuoneeseen:

Työni on noin puolet ajasta seisomatyötä ja puolet istumatyötä. Jos tarvitsen joskus lisätilaa esim. tuotteiden tekemiseen, järjestyy se helposti joko keittiönpöydän äärestä tai sitten viereisestä huoneesta, joka kuuluu kuopuksellemme. Hän on päivisin päiväkodissa, joten huone on tyhjillään, jolloin voin ihan rauhassa vallata sen, jos tarpeen :D. Kovin montaa kertaa ei ole vielä kuitenkaan tullut sellaista tarvetta.

Työhuoneen toisen päädyn (ja samalla huoneen ainoa) korkea kaappi ja sen päälliset:

Myös Marimekon kangaskasseilla on täällä tehtävänsä: ne säilövät sisäänsä milloin mitäkin ja toimivat myöskin postituskasseina. Kuvasta puuttuvat vielä harmaa, koralli ja vaaleanpunainen logokassi – joku on hieman hamstrannut, mutta nämäkin on hankittu kirppiksiltä kaikki :).

Tällainen kierros työhuoneellani tähän lokakuun loppuun, tätä onkin minulta jo pitkään toivottu!

Meillä on täällä kotona eräs kohde pienen pintaremontin alla ja ajattelin postailla siitä seuraavaksi, sillä kaipailen kovasti viime hetken vinkkejä ja mielipiteitä asiaan… Toivottavasti ehdin postailemaan aiheesta jo viikonlopun aikana!

Mutta nyt toivottelen teille hyvää viikonloppua!

Kaupallinen yhteistyö Bigbank & Indieplace

Nyt siellä taisi parikin lukijaa kurkistaa kalenteriin – onko nyt aprillipäivä? Ei, nyt ei ole aprillipäivä. Nyt eletään syksyä! Juhannuksena tuli kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun tämä rakentamamme koti valmistui. Tuo 11 vuotta tuntuu aikana arvioituna ehkä 5-6 vuodelta – ei ikinä uskoisi, että siitä on yli vuosikymmen!
Aika ajoin kotia tulee silmäiltyä hieman kriittisemmin ja toki maku ja mieltymyksetkin muovautuvat jonkin verran erilaisiksi vuosikymmenessä. Peruspohjaan olen edelleen erittäin tyytyväinen eli siihen, että valitsimme kotiimme niin paljon valkoista pintaa. Mm. se yhdessä valoisuuden, isojen ikkunoiden ja korkean huonekorkeuden kanssa saavat mielestäni kotimme näyttämään edelleen ”tältä päivältä”.

Koti muuttuu elämäntilanteiden mukana

Tapettiseiniä kodissamme oli alunperin neljä, joista on jäljellä enää kaksi (isommassa vessassa ja esikoisen huoneessa). Maaliseinät ovat selvästi enemmän makuumme! Muutaman seinän maalausta isompaa remonttia ei olla vielä kodissamme tehty, vain pientä uudistusta perhekoon kasvaessa ja arjen tarpeiden sitä mukaa muuttuessa. Muistattekin varmasti, miten kuopuksen odotusaikana työhuoneeni muutti. Entinen työhuoneeni muutettiin vauvanhuoneeksi ja minulle tehtiin työhuone yhdelle aulan käytävälle eli käytävä umpeen! Nykyään tuo entinen työhuoneeni toimii meidän vanhempien makuuhuoneenamme ja meidän entinen makuuhuoneemme kuopuksen huoneena. Tilanteet ja tarpeet muuttuvat ja on ihanaa, että on koti, jota voi pienen tai isommankin pähkäilyn päätteeksi muuttaa ja muokata muuttuvien tilanteiden mukana!

Välillä puntaroimme uuden talon rakentamista, erityisesti se joskus aiemminkin mainitsemani neljännen makuuhuoneen tarve jyskyttää edelleen aika ajoin takaraivossa! Nimittäin tällä hetkellä työhuoneeseeni kuljetaan kuopuksen huoneen kautta ja tämä on kyllä toiminut näin oikein hyvin reilut kolme vuotta. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jossain iässä asia alkaa häiritä lasta… Puhumattakaan siitä, että tila yksinkertaisesti loppuu jossain vaiheessa työhuoneestani kesken.

Mutta palataanpas vielä otsikon aiheeseen, sillä olemme välillä makustelleet ajatuksella laajentaa kotiamme olohuoneen päädystä! Saa heittää arvauksia, kumpi tämän loistoidean keksi! :D Näen siellä niin selvästi meidän vanhempien makuuhuoneen! Sinne kuljettaisiin lasiovesta, jossa olisi ohuet mustat karmit ja vaakalistat. Makkarin päädyssä, sängyn molemmin puolin, olisi kaksi lattiasta lähtevää, kapeaa ja korkeaa ikkunaa, joista avautuu kaunis takapihamme metsämaisema. Toinen noista ikkunoista olisi vastapäätä huoneen lasiovea, jolloin näkymää voisi ihastella myös olohuoneen sohvalta käsin:

Mustan vitriinin avulla voi jo hieman kuvitella, miltä makuuhuoneen mustakarminen lasiovi sen paikalla näyttäisi ;)

Kun jollekin tällaiselle isommalle remontille ilmenee tarvetta, täytyy rahoituksen olla kunnossa. Näin isoja summia harvemmin makaa tilillä ”tyhjänpanttina”, mikä olisi toki se helpoin tie, mutta onneksi on vaihtoehtoja. Lainaa kannattaa tietysti hakea vain vakaasti harkiten ja ainoastaan silloin, kun sille todella on tarvetta. Mikäli tarvetta ilmenee, on Bigbank harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Bigbank tarjoaa tällä hetkellä lainaa projekteihin kiinteällä 7,9 % korolla ilman avausmaksua. Lisäksi he tarjoavat ilmaisen 60 päivän tyytyväisyystakuun – lainan voi siis palauttaa veloituksetta, mikäli suunnitelmat sattuisivat syystä tai toisesta muuttumaan.

Koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi kulutusluottojen koron enimmäismäärä rajattiin tilapäisesti kymmeneen prosenttiin. Bigbank linjasi vastuullisen luotonmyönnön nimissä, ettei nosta väliaikaisen lain aikana myönnettyjen lainojen korkoja sopimuskaudella. Omaan tilanteeseen tarvittavaa lainasummaa ja -aikaa voi kokeilla Bigbankin nettisivujen lainalaskurilla ja sovittaa näin lainan takaisinmaksu omaan talouteen sopivaksi. Remontin rahoittaminen vakuudettomalla kulutusluotolla on hyvä vaihtoehto, jos haluaa hajauttaa remontin kustannukset pienempiin eriin.

Mutta nyt minua kiinnostaisi ihan valtavasti kuulla, miltä teistä kuulostaa idea kotimme laajennuksesta? Ja onko täällä kenties muita, jotka ovat laajentaneet kotiaan ja millä tavoin?

Kaupallinen yhteistyö: vertaalainaa.fi

Asuntolainan ottaminen vuonna 2009 jännitti, sillä meillä ei ollut aiemmista lainoista mitään kokemusta. Muutimme vuokralta suoraan rakentamaamme omakotitaloon ja rakennusvuotta edeltäneenä vuonna olin vasta valmistunut PIRAMK:sta. Mies oli työelämässä ja olin toki itsekin (aloitin työt opiskeluiden ollessa vielä kesken), mutta työllisyystilanne oli tuolloin hyvin epävarma maailmanlaajuisesta finanssikriisistä johtuen. Alunperin suunnittelimmekin rivitalo-osakkeen ostamista. Ajattelimme, että silloin lainaa ei tarvitsisi heti kerralla ottaa niin paljoa. Asuisimme rivitalossa, remppaisimme sen mieleiseksemme ja myisimme sen parin vuoden päästä eteenpäin – mielellään voitolla.

Kovin varteenotettavia rivitalo-osakkeita ei tuona kevättalvena löytynyt, vaikka ahkerasti näytöissä kävimmekin. Alkoi tontin metsästys. Ratkaisevin alkuajatus oli se, että päätimme asettaa lainan kuukausilyhennyserän sellaiseksi, että emme olisi pulassa, jos toinen jäisi yllättäen työttömäksi. Maksoimme tuolloin rivitalokaksiostamme vuokraa 590 euroa – ei mikään ihan hirveän pieni summa sekään (ja nyt kymmenessä vuodessa tuo vuokra on noussut jo sata euroa)! Ottaen huomioon, että sitä ei makseta itselle, vaan tuota rahaa ei enää takaisin saa. Täytyisihän tuollaisesta vuokrastakin selvitä, oli sitten töissä tai työttömänä, joten eiköhän se lainanlyhennyskin hoituisi.

Asetimme lainanlyhennyserän hieman korkeammaksi kuin vuokramme oli ja sellaisena se on pysynyt nyt reilun 11 vuoden ajan. Mitään korkokattoa emme asuntolainallemme ottaneet, vaikka pankki sitä kovasti kauppasikin (heille hyvin tuottava tuote), vaan otimme riskin ja luotimme siihen, että korot pysyvät matalalla. Ja niin ovat pysyneetkin. Lainanlyhennyserän olemme pitäneet vakiona, mutta pari kertaa olemme keränneet säästöjämme kasaan ja lyhentäneet lainaa kerralla isomman erän.

Pidän tärkeänä sitä, että lainanlyhennyserä ei ole liian suuri, sillä laina-aika on helposti 15-20 vuotta ja elämästä pitää tuonakin aikana ehdottomasti voida nauttia! Kulut eivät saa vetää taloutta liian tiukille. Vanhempiemme sukupolvi on elänyt lainojen suhteen rankempaa aikaa korkojen ollessa hyvin korkealla, mutta meidän kohdallamme tilanne on eri ja voimme sen ansiosta toimia toisin.

Raha ei tuo onnea, mutta rahan puute aiheuttaa valtavasti stressiä. Ei ne suuret tulot. vaan pienet menot – tämän on varmasti jokainen kuullut ja itse allekirjoitan tuon täysin! Ja miten niitä menoja voi entisestään pienentää – yksi seikka on kilpailuttaa laina! Oli se sitten mikä tahansa laina, voi kilpailuttamalla saada kivan potin säästettyä esim. vuositasolla ja käyttää sitten ne säästetyt eurot vaikka siihen kuuluisaan ”pahan päivän varaan” tai johonkin mieluisaan säästökohteeseen. Asuntolainan perusteellinen kilpailuttaminen vaatii lähes aina asiointia pankissa, toisin kuin vakuudettomat kulutusluotot, jotka voi kilpailuttaa kätevästi kotoa käsin esimerkiksi kotimaisessa VertaaLainaa.fi -palvelussa.

En uskaltaisi elää sillä tavalla, että laittaisin kaikki säästöni lainanlyhennykseen. Kotoa opittua on se, että pahan päivän vara tulee olla! Jokaisen oma päätös on sitten se, kuinka suuri tuo pahan päivän vara on – mikä summa sitten kenellekin tuo mielenrauhaa! Se on tarkoitettu esimerkiksi sellaiseen, jos kotona yllättäen joku isompi asia menee rikki tai sattuu jokin isompi vahinko. Viime talvena meillä hajosi kuivausrumpu ja heti perään astianpesukone. Kuivausrumpu piti korvata uudella, mutta astianpesukoneeseen riitti korjaus. Useamman sadan euron yllättävä kuukausikustannus ei tuntunut arjessamme – kiitos pahan päivän varojen olemassaolon! Koska juhannuksena tuli täyteen 11 vuotta tässä kodissa asumisestamme, alkavat kodinkoneemme olla myös aika iäkkäitä. Nykyajan kodinkoneet eivät yleensä enää kestä vuosikymmeniä, joten tässä on hyvä varautua siihen, että niitä alkaa muitakin posahdella lähivuosina…

Huomaanko sitten jotain eroa siinä, maksanko kuukausittain vuokraa vai lyhennänkö asuntolainaa? Onko asuntovelallisena eläminen ollut erilaista kuin vuokralla eläminen? Mielestäni ei. Eroa ei juurikaan huomaa. Toki vuokralla asuminen on yleisesti ottaen ehkä huolettomampaa, mutta siitä puuttuu se motivaatiotekijä. Kun koko ajan näkee pankin omistaman osuuden talostamme pienenevän, kyllähän se motivoi lyhentämään lainaa entisestään!

Onko teillä kokemusta jonkin lainan kilpailuttamisesta?