>
Mut siitä viis, paljon pahempaa oli tämä:
Mutta niin ei tapahtunut, ei kertaakaan lomaviikkomme aikana. Koirat kyyhöttivät kytkettyinä piharakennukseen ympäri vuorokauden, lyhyissä naruissaan. Kertaakaan en nähnyt kenenkään vievän niille ruokaa tai lenkittävän niitä tms. Koirat raapivat ja purivat turkkejaan jatkuvasti, kuten kolmannessa kuvassa musta koira tekee. Tämä musta koira myöskin käveli levottomana eestaas lyhyessä narussaan, turkissa kutisi :(.
Heti seuraavana päivänä sieltä kuitenkin soitettiin! Olin helpottunut! Finnmatkoilta soittanut nainen oli itsekin asiasta järkyttynyt, sanoi olevansa erittäin eläinrakas itsekin. Olin hämmästynyt, sillä olin ensimmäinen joka niistä koirapoloista koskaan heille mainitsi.
Puhelu kesti lähes puoli tuntia ja kerroin asiasta kaikki pienetkin yksityiskohdat. Sanoin, että Finnmatkojen tulisi boikotoida hotellia niin kauan, että hotelli puuttuu tähän eläinrääkkäykseen! Ehkä se on normaalia muissa maissa, mutta hotellissa käy suomalaisturisteja, joita varmasti moinen näky järkyttää. Hotelli Oasiksen tulisi välittää asiasta edes oman bisneksensä kannalta… Sillä seikalla Finnmatkojen nainen lupasikin hotellia alkaa painostamaan: bisneksen menetyksellä. Aikoivat mennä hotelliin asian tiimoilta sekä oppaiden että kohdepäällikön voimin. Toki etelä-eurooppalaiseen tapaan asiat tapahtuvat hitaasti, mutta ei auta kuin odottaa. Tuosta puhelusta Finnmatkoilta on kulunut nyt päivälleen kuukausi. Aion vielä odottaa toisen, sitten otan sinne yhteyttä ja kysyn miten asiat etenee. En todellakaan jätä asiaa vielä tähän, vaan odotan että Finnmatkat seisoo sanojensa takana! Odotan, että ovat laittaneet pyörät pyörimään.
Minä en voi paljoakaan muuta asian hyväksi tehdä, mutta mua helpottaa että tein edes tämän verran. Sen takia kerron asiasta myös täällä blogissani. Itse en enää koskaan käytä Hotelli Oasista, koska he sallivat hotellinsa takana tällaisen eläinrääkkäyksen.
Levitättehän ystävälliset & eläinrakkaat blogini lukijat sanaa!
*****
Seuraavana päivänä menimme vuokra-autolla samaan paikkaan kissanruokakassi mukana :).
Heti ku avasin ekan purkin, päästi ensimmäinen vaativan miaun ja sen jälkeen kaikki kattimukset ryntäs paikalle!
Ne hyöri tiiviisti mun jaloissa, olin aivan saarroksissa ja aina kun vähänkään liikahdin, kuului miau ja sitä seurasi sarja maukaisuja :D.
Ruoka maistui, namiiiii!!!!! Laitoin ruokaläjiä sinne tänne että kaikki saivat edes vähän.
Saat vaikka kokonaisen purkin!
Tämä kolli oli aikamoinen ahmatti, annoimme sille nimeksi Monni. :D
Tulin niin onnelliseks ku kisut sai murkinaa. Voi sitä onnen tunnetta ku poislähtiessämme jäivät pesemään turkkejaan <3.
”En pysy hereillä, en pysy hereillä…”
Toiset kaipasivat ruokaa…
He antavat meille niin paljon, mutta odottavat vastineeksi niin vähän.
