/

>

Pitkästä aikaa vuorossa vierailu lukijan kotona!
Tämänkertainen koti on vuonna 1990 valmistunut 77-neliöinen rivitalokolmio Lounais-Suomessa. Kolmiossa asuu I miehensä ja kahden kissansa kanssa.
I sanoo käyttävänsä sisustuksessa mielellään suomalaista designia; Woodnotes, Iittala, Secto Design, Muurame, Eero Aarnio ja Yki Nummi. Ulkomaisesta designista häntä on viime aikoina miellyttänyt mm. Kartell. 


”Tykkään sisustaa suht modernisti ja minimaalisesti, mutta silti kaipaan lämpöä, jota koitan tuoda mm. pehmeillä väreillä ja tekstiileillä. Pyökkiä meiltä löytyy melko paljon, vaikkakaan se ei ole mun lemppari enää. Ehkä sitten seuraavassa kodissa saan jonkin muun sävyn tilalle :) Valkoiset kalusteet olkkariin on haaveissa!”
I kertoo. 

Sitten kuviin! 


Olohuoneesta löytyy kiva sohvanurkkaus Linumin tyynyjen kera. Tällä hetkellä tehosteväreistä suosiossa on vanha roosa.

Olohuone toisesta suunnasta:



Ruokailuryhmä muodostuu Vepsäläiseltä hankitusta pöydästä sekä Kodin Ykkösestä hankituista tuoleista.

Keittiön tasolta löytyy mm. Soihtu ja Eero Aarnion Tuplakupla:

Eteisestä on avoin näkymä sekä keittiöön että olohuoneeseen:
Keittiössä Eero Aarnion Puppy ja Stefan Lindforsin Lundialle suunnittelema Matilda-
jakkara.

Aulasta johtaa ovet asunnon kahteen muuhun huoneeseen: makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen.

Tässä kivan modernisoinnin pääsiäisen aikoihin kokenut eteinen:

Makuuhuoneesta löytyy ihanien tekstiilien lisäksi mm. Muuramen yöpöydät:

Huoneen yhdessä nurkkauksessa komeilee Kartellia sekä tuolina että pöytänä/jakkarana:

Kurkistus aulasta työhuoneeseen:



Täältä löytyy jotain samaa kuin meidän kotoa; Flower-tuoli:



Lopuksi vielä kurkistukset vessaan ja kylpyhuoneeseen:


Jep, löysin vaikka mitä ihania himotus-designtuotteita, mites te? ;)



/

>

Muistatteko Urpo-kissan, jolle omistajan pyynnöstä etsin blogini välityksellä uutta kotia?
Tässä teille kaikille Urpolta terveisiä Urpon nykyisen omistajan sanoin:


Ensimmäisessä kuvassa ensimmäisiä kohtaamisia Karkuri-kissan kanssa, vähän on jännittynyt tunnelma eikä murinoiltakaan vältytty… Mutta nyt menee jo mukavasti. Karkurin kanssa juoksevat peräkanaa talon päästä päähän, alakerrasta yläkertaan – ja toisinpäin. 
Karkuri on ollut jo ennen Urpoa se leikkisämpi ja aktiivisempi osapuoli ja Urposta onkin nyt saanut mainion juoksukaverin :)



Mustikka (Maine Coon) on omasta mielestään tyypilliseen rotunsa tapaan hieman parempaa kastia (tämä ollut havaittavissa jo Karkurin kanssa ;)) ja välillä silmäileekin Urpoa hieman nenänvarttaan pitkin, mutta toimeen tullaan hänenkin kanssaan. 


Vähän epätarkka on tuo rappuskuva, mutta siinä käy juurikin ilmi tuo Mustikan katse. Se on kanssa niiiin oma persoona, luulee olevansa parempi, vaikka ihan yhtä tyhmeliini on kuin muutkin ;)). Ja entäpä Urpo tuossa kuvassa, niin autuaan tietämätön miten saa pahaa silmää pari rappusta ylempää, aahhahaa! 



Urpo oli kyllä alusta saakka meihin ihmisiin varsin luottavainen. Kovin seurallinen ja utelias on Urpo kyllä… Joka paikkaan pitää seurata ja nenä työntää… Välillä joutuu kyllä kovasti ”potkimaan” pois jaloista kun ei meinaa hommista tulla mitään ;). 

Aluksi tietysti jännitti kaikki uudet äänet (ja niitähän riitti), ei oikein meinannut malttaa rauhoittua kun aina piti höristellä korvia jos jonkinmoisille äänille. Mutta sekin alkaa olla jo menneen talven lumia, kodiksi on selkeästi käyty.



 Ulkoilemassakin yritettiin valjaiden kanssa käydä, mutta siellähän niitä outoja ääniä vasta olikin eikä Urpon hermo sitä kestänyt. Nopeasti piti päästä takaisin sisälle ;).
Lasten kanssa ei myöskään ole ollut mitään ongelmaa, päinvastoin; Urposta tuli heti heillekin kaveri!


Eläinlääkärissäkin jo käytiin. Meidän tytöillä on rokotukset voimassa, joten ajateltiin että Urpokin rokotetaan. Matka lääkärille oli sydäntäsärkevää huutoa tulvillaan, mutta muutoin reissu meni mallikkaasti eikä Urpo kyllä ole pitkävihainen laisinkaan. Heti jo kohta kotiinpaluun jälkeen oli jaloissa pyörimässä ja rapsutuksia vailla. Tähän täytyy nimittäin mainita, että Karkurin kun kopittaa ja vie lääkäriin, niin se on muutaman päivän hyvin varuillaan ennenkuin taas uskoo ettei enää olla lähdössä mihinkään ;).


Tässä vielä niin sydäntälämmittävä kuva meidän tytöistä, kuinka he katsovat yhdessä ulos <3. Niillä kun oli alkujaan aika kivikkoinen alku (Karkuri löytöeläinkodista), mutta nyt mahdutaan jo mainiosti samalle penkille :).

Mutta siis, Urpo on kyllä nimensä mukaisesti urpo, haha :). Mutta ihanasti sellainen, kaikki ovat vallan ihastuneita tähän kiehnääjään. Lempinimiäkin on jo kuultu, lukuisia… mm. Urppis ja Urpoliini. 

Tämmöistä siis kuuluu Urpolle nykyään! 
Mun mielestä varsinkin nämä kaksi viimeistä kuvaa kertoo kaiken olennaisen: Urpo on otettu avosylin vastaan ihanaan ja rakastavaan kotiin ja hän on onnellinen <3. 

Ilon itku pääsi ku kuulumiset eka kertaa luin :D

Näistä iloisista ja hyvistä uutisista on kiva aloittaa viikonlopun vietto!

/

Vapaapäivän kunniaks (ja tulee meille kohta vieraitakin) tein herkullista mustikkapiirakkaa!



Pohjan valmistin perusmurotaikinasta, ihanan rapea!



Perusmurotaikina:
* 100 g voita tai margariinia
* 1/2 dl sokeria
* 1/2 kananmunaa
* 21/2 dl vehnäjauhoja
* 1/2 tl leivinjauhetta

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.
Lisää kananmuna ja vatkaa sekaisin. Lisää loput aineet. 
Levitä taikina voideltuun vuokaan.

Valmista täyte:
* 2 dl kermaviiliä
* 1/2 dl sokeria
* 1 kananmuna
* 1 tl vanilliinisokeria
Päälle 2-3 dl mustikoita!
Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. 

Tämä on ehdottomasti mun lemppari kaikista mustikkapiirakkaversioista, tosi herkullista nopeasti ja helposti.
Tällä kertaa lisäsin täytteeseen hiukan muusattua banaania, sopi aika kivasti mustikoiden kans! 
Lämmin mustikkapiirakka on herkullisimmillaan kylmän vaniljakastikkeen kera:

Vapaaehtoisia kermaviilipurkinnuolijoita ei tarvinu kaukaa hakea…

Herkullista illanjatkoa! :P