Vielä jäi tavaraa varaston hyllyille… Jos vain saisin joskus aikaiseksi, voisin kuvata niitä ja myydä täällä tai blogin facebook-sivulla. En tiedä oisko se kannattavaa, no ehkä ainakin paikallisille lukijoille, jotka vois käydä ostoksensa noutamassa :).

Oli kiva saada muutamaks tunniks jotain muutakin ajateltavaa, kuitenkin viime päivinä päällimmäinen ajatus on ollut meidän kadonnut kisu. 
Tänä iltana tulee kahdeksan vuorokautta. 
Paniikki alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään ja kurkkua kuristaa entistä enemmän. 
En voi mitään muuta ajatella ku mun pientä :´(
Jos sen vielä kotiin saan, loppuu vapaana liikkuminen ku seinään ku kisu on näin arvaamaton! 
Tiedän että aina tulee ihmisillä olemaan vapaana ulkoilevia kissoja ja aina myös niitä, jotka on tarhassa/valjasulkoilee yms. 
Ja on totta, että jos päästää kissansa vapaana ulkoilemaan, ottaa sen riskin että se saattaa häipyä/kadota. Silti sillon ku se tapahtuu, tuntuu se (tämä) aivan järkyttävän kamalalta. Mullakin on varmaan sata kertaa ollu mielessä, ku kisun ulos päästän, et mitäs jos se ei tämän reissun jälkeen enää palaa..? Miten selviän? 
Mut jotenki sitä on vaan luottanu omiin kissoihin, jotka lähes koko ajan on omalla pihalla aivan näköpiirissä. Mut en ois saanu luottaa vanhempaan kisuumme! Sillä on näitä päähänpistoja :/. En vaan arvannu et tää tulee toistumaan ku kuitenki kahdeksan vuotta selvittiin vain yhdellä karkausreissulla. Toivotaan et tää päättyis yhtä onnellisesti ku kolme vuotta sitte!
Ja vaikka tää nyt on mun omaa syytä, suren aivan suunnattomasti ja kärsin joka minuutti.
Kaipaan kisua niin paljon ettei sanat riitä. 
En voi kisun kuviakaan tänne laittaa, sattuu aivan tajuttomasti katsoa niitä :´(


Voi että mä toivon että saan sen pienen raitapuvun syliini ja voin jatkaa tätä blogiakin kevein & onnellisin mielin, omana itsenäni.