Ei mitä tahansa kissoja, vaan nää mun <3. Raitaiset ja kiltit matikaiset. Pehmoiset ja lämpöiset.
Intiapilkku ja yks toffeetassu. Ne on mun 10-vuotiaan parhaat tuntomerkit.
5-vuotiaalla on puolestaan sellainen tietty professori-ilme. Katsoo joskus sellaisella niiiiiiin tarkkaavaisella naamalla (yleensä silloin kun hän on sohvalla ja joku keittiössä…) et puuttuu enää sellaiset pienet pyöreät rillit nenältä :D. Tällä on myös valkoiset sukat ja valkoinen ruokalappu, joka on hieman vinossa, sillä aina on niin kova kiire syömään.
Toinen tykkää silityksistä, aina ja joka paikassa.
Toinen nukkuu mielellään rauhassa ilman häiriöitä, mutta aloittaa kehräyksen välittömästi kun joku pikkaisenkaan silittää. Joskus kyllä tulee tällainen ilme, joka sanoo aivan kuin et joo kiva, mut ei mua kato tartte silittää enää silloin ku mä jo nukun…
Eilen tämä meidän silityksistä ja sylistä niin hirmuisesti pitävä kissa aiheutti vähän murhetta… Nostin kissan syliin ja kiinnitin heti huomiota siihen, miten kisun kyljet pullotti ihan hirmuisesti; kylkiluiden jälkeen oli sellaiset pullottavat patit molemmin puolin. Säikähdin tosi paljon ja aloin tunnustella kylkiä ihan urakalla. Kissa siitä sitten ärsyyntyi ja mähän ajattelin heti, että se on kipeä! Kovin väsyneeltäkin vaikutti… Sain ”pienimuotoisen” hysteerisen itkukohtauksen siinä kissan kävelyä seuratessani, näytti mielestäni niin kovin vaivalloiselta… Kelasin jo mielessäni, että kuka eläinlääkäri päivystää lauantai-iltaisin ja olin mielessäni jo viemässä kissaa autoon, kunnes keksin että käydään lenkillä, siitä kissa innostuu aina ja jos on kipeä/sairas, ei varmasti halua mukaan. No halusihan se, mutta lenkki jäi lyhyeksi, koska mielestäni kissa ei nauttinut siitä ja niinpä palasimme sisälle.
Arvatkaas miten tuo päättyi? No siinä reilun tunnin kuluttua kylkien pullotus oli vähentynyt ja kissa suht normaali… Todennäköisesti siis oli vain tankannut itsensä melko ähkyyn ;D. Lisäksi oli miehen mukaan hotkinut hiukan kaverinkin ruokakupista… Laiheliini on siis aloittanut jokavuotisen talvitankkauksensa, en vain heti hoksannut, että kyse olikin siitä!
Varmaan vähemmästäkin tulisi maha kipeäksi kun sekä minä että mies tunnusteltiin ja paineltiin niitä kylkipatteja vähän väliä ;D. Ja vielä lenkillekin, puuh… Täytyy tänään jotenkin hyvitellä… (mutta ei ruualla :P). Nooh, onneksi ei ehditty sinne eläinlääkäriin asti, hehhehe!
Rauhallista sunnuntaita jokaiselle täällä piipahtavalle!
Ihanat matikaiset siellä sohvannurkalla onkin! Sydänsyrjällään täällkin aina välillä omaa tilannetta tarkkaillaan.
:)
joskus musta tuntuu et mielikuvitusta sais olla vähän vähemmän näissä tilanteissa… heti käyn läpi kaikki kauhutarinat eikä järkeä päässä enää ollenkaan! onneks mies on rauhallinen näissä tilanteissa, ei tulis mitään jos ois kaks tämmöstä :D
Huh, ehdin jo säikähtää tekstiä lukiessani että jotain on sattunut, mutta onneksi kyseessä oli vain ahmimiskohtaus! Kyllä niistä murmeleista niin kovasti huolta kantaa, voin kuvitella erittäin hyvin hätäsi. Mutta onneksi kaikki on hyvin <3
Ihania kuvia söpöliineistä <3
oisin kyllä heti soittanu sulle, jos jotain ois sattunu <3
en ymmärrä mikä tuolla nyt on ku söis vaikka mitä, tänään meni hernekeittoakin :D. madotuskin on kunnossa, joten ei voi kyllä siitäkään johtua.
ihanaa iltaa teille sinne <3
Hui, aikamoinen säikähdys! Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin :)!
joo säikäytti kyllä, niin uusi tilanne oli! onneksi hän voi nyt hyvin, nukkuu tuossa vieressä torkkupeiton päällä <3
Ihanaiset palleroiset! Toinen on alkanut sitten kunnon tankkaamisen kylmään kauteen. Onneksi selvisitte säikähdyksellä! Ja toiset vielä täyttä masua käy painelemassa… =/
niin on ja huhti-toukokuussa hän muuttuu taas yhdessä yössä ihan laiheliiniksi, lähes aliravitun näköiseksi, hassu! joka kevät sama juttu :D
joo se painelu ei kyllä varmasti auttanu asiaa :/. ei me onneks lujaa paineltu mut paineltiin kuitenki, hyi meitä.
sulla oli ainakin joskus olohuoneessa valkoiset verhot. Mistä ne on ja muistatko kuinka pitkät?
juu ne on ollu pari vuotta. tai teetin silloin sekä valkoiset että harmaat ja joskus pidän molempia, joskus vain toisia. teetin siis kangasliikkeessä mittojen mukaan, aika lähelle kolme metriä on niiden pituus.
Niin ihanat kissat, kauniin väriset :)
voi kiitos, on ne niin ihania :)
Ihanat kisulit siellä taas kuvissa poseeraa <3 On se vaan niin kurjaa, jos omat rakkaat lemmikit sairastaa. Ne kun ei osaa sanoa, mikä on kipeä. Meilläkin oli viikonloppuna jännät hetket, kun vanhempi koira ei syönyt ja oli tosi väsynyt. Yleensä heiluttaa häntää ja haukkuu kovastikin tervehdykseksi, kun tullaan kotiin mutta lauantaina tilanne oli ihan toinen. Se vain istua kyyhötti kyttyrällä ja katsekin oli niin outo. Minäkin heti hysteerisenä painelin koiraa joka puolelta, aristaako täältä, entä tuolta, tai tuolta.. Äh, no ei mitään. Eilen sitten hauveli oli jo oma normaali itsensä onneksi. On noista rakkaista karvaisista kavereista vain niin kovasti huolta heti, jos jotain poikkeavaa tulee niiden käytökseen.
Ihanaa viikonalkua myös kisuille :)
no niinpä! onneksi teilläkin kääntyi kaikki parhain päin! kyllä noista heti huomaa, jos kaikki ei oo kohdillaan, niin hyvin ne kuitenkin tuntee :)
kivaa viikkoa teillekin!
Kyllä taas oli niin sydäntä lämmittäviä kisua kuvia :) Täällä on kisuilla ollut jos jonkinlaista kolhua/naarmua/sairastamista. Sitä huolestuu heti jos jokin asia on tavallisuudesta poikkeavaa. Kissathan on mestareita piilottelemaan kipujaan , joten omistajat saa kyllä olla salapoliiseja pipin löytämiseksi. Onneksi itsellä on kaikille kisuille vakuutus, Luka kisun kohdalla on tullut todella tarpeeseen…
Täälläkin tankattaisiin ruokaa varastoon koko ajan, mutta mami pitää jöötä ;D (Norski Fanny painaa 5,2 ja lekurin mielestä se on liikaa… )
Mukavaa viikkoa!! Ja kisuille paijauksia ;)
ihana kuulla! meillä varsinki tuolle nuoremmalle on sattunu ja tapahtunu, vanhemmalle ei vuosikausiin mitään *koputtaa puuta*
nää painoi viimeks kesällä noin 3,5 kg. muistaakseni 200 g oli painoeroa :D. nyt on varmaan jo kilo enemmän :P. mun jojoilijat!
sinnekin kisuille haleja hirmuisesti <3
Tuttu tunne, miten monta kertaa olenkaan ollut huolissani ja lahdossa elainlaakariin milloin minkakin syyn takia.
Onneksi selvisit vaan saikahdyksella, tiedan miten rakkaita teidan raitahaalarit on sulle. <3
Rapsutukset sopolaisille !<3
kyllä, niin rakkaita ettei mitkään sanat koskaan riitä sitä kuvaamaan <3. tiedän, että ollaan tässä asiassa sun kans ihan samanlaisia :)
halauksia sinne! <3
Sanon tämän jo sadatta kertaa, mutta nuo teidän kisulaiset on ihan älyttömän söpöjä ♥ :)
voi kiitos ihana, sydäntäni lämmittää! <3 :)