Kuten eilisessä Valkoinen tiiliunelma -postauksessani mainitsin, oli eilinen sunnuntai melkoisen tapahtumarikas, liiaksikin jos minulta kysytään… Luulen, että ette varmaankaan osanneet arvata, mitä tarkoitin..? Kiteytetysti: mulle tapahtui tosi kurja tapaturma, putosin eräässä kahvilassa muutaman kiviportaan alas (muistaakseni ihan vain 2-3) ja nyt tilanne on se, että molemmat jalkani ovat siteissä ja liikun pyörätuolilla.
Taas kehiin nämä kesällä jo kertaalleen käytetyt Toivo-kuvat… Tällä kertaa toivo pikaisesta paranemisesta :).

0422

Vasemmassa jalassa särkee jalkapöytää sekä nilkan ulkosyrjää, mutta se on nyt vuorokauden jälkeen jo hieman parempi eikä kipua tunnu ihan jatkuvasti. Oikeasta jalasta olen eniten huolissani, siinä kipu säteilee nilkasta säären ulkosyrjää pitkin: pitkittäissuunnassa aika laajalla alueella ja jalan pienikin nostaminen sekä kääntäminen on erittäin kivuliasta. Jos ei kerran ole murtumia, niin mistä ihmeestä sitten johtuu noin voimakas kipu… Ehkä kyseessä on sitten vain venähdys, nyrjähdys tms.?

Omatoiminen liikkuminen on aika minimissä; pyörätuolilla pääsee toki itsekin hyvin liikkeelle, mutta käveleminen on sellaista sipsuttelua ja sekin varustettuna tuskanhiellä, viiltävällä kivulla sekä pahoinvointia vastaan taistelemisella. Oikean jalan kipu on sen verran voimakasta, että se saa kasvot kalpeiksi ja tuskanhien otsalle – näiden seurauksena sitten huimaa ja oksettaa :D. Silti lääkäri kehottaa kävelemään, joten yritän välillä sipsutella lyhyitä matkoja. Ymmärrätte varmaan, että uusia valokuvia ei blogiin ihan lähipäivinä synny ja muutenkin sähköposteihin sekä kommentteihin vastaamiset saattavat viipyä.

032

Olen tottunut jakamaan täällä kanssanne monenlaiset ilot ja aina olettekin saaneet iloni tuplaantumaan. Halusin myös jakaa tämän kurjemman asian, sillä ehkä jaettu harmitus vastaavasti puolittuu..?
Ja kaikille ystävilleni ja tutuilleni, jotka eivät tästä vielä tienneet, niin ei mitään hätää eikä tarvitse huolestua! Hoito on hyvää ja palvelu pelaa :). Paljon pahemminkin olisi voinut käydä ja onhan tässä elämässä huomattavasti suurempiakin murheita, joten ei yksi pyörätuoli menoa haittaa! Mieskin käsittelee tuolia jo ammattilaisen ottein ja nopeasti se menee kasaan ja livahtaa auton peräluukkuunkin :D. Neljän seinän sisällä ei siis tarvitse 24/7 olla. Tällaista tällä kertaa, sunnuntai 29. päivä taitaa olla minun epäonnen päiväni :).

 

 

Viikonloppu alkoi tunnelmallisilla Parvi-kuvilla ja päättyy kuvilla kodikkaasta asunnosta, jossa on käytetty viehättävästi valkoista pintaa sekä punaista tiiltä:

SFDF5D6F0B6ADC742B88F88094D5642F60E_1024x

cats

Huomaa hienosti hyötykäytetty tila portaiden alla!

cats

Täällä on tänään ollut melkoisen tapahtumarikas ja hieman turhankin jännittävä päivä, josta tulen kertomaan teille hieman enemmän huomenna tai ylihuomenna… Nyt kuitenkin reilusti lepoa ja aamulla levänneenä uuteen päivään ja viikkoon!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

 

 

Nyt kuukauden takaisiin tunnelmiin, jolloin oli hieman lämpimämpää, sillä ups, meinasin unohtaa siirtää tämän vuoden venetsialaisten kuvamuistot blogiin! Kaikki tällaisetkin täytyy tänne tallettaa, sillä tänne niitä on mukava joskus aina palata katsomaan… Esim. kahden vuoden takaisia venetsialaisia voi palata muistelemaan Venetsialaisten viettoa -postaukseni äärelle.

018

020

Kotona en juurikaan jaksanut tänä venetsialaisviikonloppuna ulkotulia ym. laitella, sillä perjantai-iltana tunsin kuumeen alkavan nousta. Lauantainakin oli vielä vähän lämpöä, mutta neljän seinän sisällä oleminen alkoi sen verran tympiä, että päätimme lähteä ihastelemaan kaupungin venetsialaisjuhlintaa.

Suuntasimme ensimmäisenä Meripuistoon, jossa saimme ihastella illan ensimmäistä ilotulitusta. Kuvasin siellä myös upeaa auringonlaskua; kuvia nähtävillä Lauantai-illan auringonlasku -postauksessani.

022

Ilotulitus starttasi juuri kun venetsialaisillan soihturisteily starttasi.

025

039

064

090

Meripuiston jälkeen suuntasimme rantatietä pitkin Hickarön suuntaan; tuon tien varresta löytää aina upeimmat venetsialaistulet, niin tälläkin kertaa. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme tietä pitkin rannikon valoshowta ihastellen. Ei ihme, että juhlaa kutsutaan veden, tulen ja valon juhlaksi.

104

108

133

139

136

Hickarön suunnalta lähdimme kohti kaupungin keskustaa – torille, joka olikin täynnä venetsialaisjuhlijoita. Halusin ehdottomasti kuulla livenä Sini Sabotagen Levikset repee ja etukäteen ajattelin, että torilla taitaa lisäkseni olla vain teinejä muutama sata, mutta kyllähän siellä oli monen ikäistä ja niinpä tällainen kolmekymppinen pariskuntakin sulautui joukkoon vallan mainiosti :D.

050

Tunnelmallista lauantai-iltaa!