Nämä kuvat olivat päässeet unohtumaan tuonne arkistoihini, löysin nämä jo kauan sitten Alvhemin sivuilta ja hämmästyin: asunto on pohjaltaan lähes identtinen asunnon kanssa, jossa asuin 2004-2005, kunnes löysin isomman.
Tosin asunnossa, jossa asuin, oli kauttaaltaan muovimattolattia eikä keittiökään ollut ihan noin kiva: sain nauttia mintunvihreistä välitilanlaatoista :). Yllättävä yksityiskohta, ottaen huomioon että asunto oli suhteellisen uusi…
Erona myöskin tuo eteiskäytävä; se oli omassa kodissani pitempi ja kuvan naulakon ja peilin paikka oli minulla vastakkaisella seinällä, sillä tuosta kohtaa meni ovi kylpyhuoneeseen (joka sijaitsi siis ikään kuin keittiön takana).
Hauskasti myös keittiökulmaus oli aika lailla tämänkaltainen (sitä välitilaa lukuunottamatta). Tuon tilanjakajan keittiön ja olohuoneen/makuuhuoneen välille tein pöydästä/lipastosta ja sinne alle sain kivan ja rauhaisan ruokailutilan kisukaverilleni.
Tästä tulikin elävästi mieleeni tuolla viettämäni syksy… Yhtenä iltana tiskasin tuossa kulmauksessa, kun kisu oli vaivihkaa tullut istuskelemaan lipaston päälle selkäni taakse. Yhtäkkiä alkoi haista palava karva; käännyin paniikissa ja näin liekit kisun hännässä, hän ei itse tiennyt mitään… Salamana kissa syliin ja suihkun alle, selvisimme onneksi säikähdyksellä ja kissa suutahti ainoastaan vesisuihkusta. Hiukan oli karun näköinen häntä muutaman viikon ajan: tuuheassa hännässä oli yhdessä kohtaa nolo karvattomuus :D. Tuon jälkeen ei ole muuten mennyt lähellekään kynttilöitä, joten taitaa tapauksesta jotain muistaa (ainakin suihkureissun jos ei muuta)…
Tuollaisen kivan ikkunalaudan olisin kyllä mieluusti asuntoon ottanut! Todella pieni asunto (alle 30 neliötä), mutta tehokkaalla tilankäytöllä neliöt sai hyvin hyödynnettyä ja ensimmäinen AMK-opiskeluvuoteni sujui ihan kivasti. Seuraavana kesänä muutin sitten kivenheiton päähän lähes tuplasti isompaan asuntoon; uudehkoon luhtitalossa sijaitsevaan asuntoon, jossa oli isot ikkunat lähes lattiasta kattoon ja valtava parveke järvinäköalalla. Oi niitä aikoja…
Nyt alan valmistelemaan karjalanpaistia uuniin ja sen jälkeen mietin taas ties kuinka monetta kertaa tätä olohuonettamme. Olen nyt saanut kehiteltyä tästä itselleni jonkin sisustuskriisin :D. Mikään ei näytä hyvältä eikä tunnu hyvältä ja huonekalut on väärissä paikoissa… Kuulostaa(han) tutulta? Pitäisikö vain aloittaa tyhjentämällä kaikki tasot tavaroista ja miettiä sitten kaikessa rauhassa, mitä haluaa esille..? Hmmm, pitäisiköhän vaihtaa sohvan paikkaa?
(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)
Voi kisu parkaa, onneksi selvisi säihäkdyksellä :)
Meidän olkkari myös aiheuttaa mietintöjä vähän väliä. Torstaina mennään kyllä miehen kanss ikeaa hakemaan uutta tv-tasoa, mikäli saadaan pakettiauto huollosta takaisin (kaikki mahdolliset paikat ristissä toivon hartaasti että saataisiin, muute reissu siirtyy). Sitten kun sais tapetoitua niin olis hyvä, no niitö tapetteja meillä ei vielä ole, mutta tiedän mitä tulee yhdelle seinälle. Mutta verhot on ne jotka aiheuttaa meillä päänvaivaa, tiedän minkälaiset haluan mutta ku ei niitä vaan löydy, tai sitten en tiedä. Vaikeaa. Tuntuu että ihan täysin valkoiset, pikkasen paksumpaa kangasta olevat ehkä peittää ikkunaa sen verran että valoa ei tuu tarpeekis, olkkarin takana siis terassi ja katolle kun tulee talvella lumi niin varjostaa jonku verran. Toisaalta en tiiä haluanko sellastakaan verho joka olisi valkoinen mutta siinä olisi esim. jotain rantu tai pystyaaltoa joka olis läpinäkyvää. Haaveilenkin, että saisin jonku kertomaan että mitä teen, sisustussuunnittelijan antamaan vinkkejä. Mutta toisaalta en halua kenenkään muu tekemää sisustusta. Mutta kuin yksinkertainen asia kuin verhojen osto voi olla niin vaikeaa.
Mullakin on ollu olohuoneen verhot mietinnässä jo useamman kuukauden ajan. Joka pohdintakerralla päädyn pellavajäljitelmään (ei niin ruttuinen kuin aito pellava) ja valkoiseen sävyyn, mutta millaiset verhot sitten ois… Oisko ne sivuverhot vai hieman normaalia leveämmät paneeliverhojen tyyliset, hmmm…
Kauhistus, tuota juurikin pelkään, että kissat heilauttavat vahingossa häntänsä kynttilään. Onneksi huomasit tilanteen!
Muakin ärsyttää meillä yhä ja yhä enemmän vierashuoneen liiallinen romanttisuus, kokonaisuus puuttuu!!! Joitain suunnitelmia huoneen varalle onkin, mutta saapa nähdä missä vaiheessa sen saisi kuntoon. Sisustus ei ole koskaan valmis!
ps. Teillä on täydellistä ja mukavaa sunnuntaita!
Niinpä ja onneksi kisu ei ehtinyt ymmärtää, että oli todellakin tuli hännän alla :).
Sisustus ei ole koskaan valmis, siihen on turha pyrkiäkään, sen olen myös oppinut. Mutta olohuoneen osalta toivoisin nyt jotain silmääni miellyttävää versiota, tällä hetkellä ei hyvä.
Kiitos sulle aivan ihanasta kommentista <3 ja kivaa alkanutta viikkoa!
No kuulostaa tutulta todellakin, välillä sitä vaan on sellaisia kausia, että asiat tökkii ja mikään ei tunnu hyvältä… Onneksi tuollaiset puuskat menevät yleensä ohi yhtä nopeasti kuin tulevatkin! ´Ja toisaalta, sehän tässä sisustuksessa onkin kivaa, että se ei ole ikinä ihan täysin valmis ja aina voi vähän muokkailla ja freesata ilmettä…:)
Heitin sinua pienellä haasteella syksyn sisustushaaveista: http://talopihkala.blogspot.fi/2013/09/haaste-syksyn-sisustushaaveita.html
Tämä olohuone-puuska on mulla ollut nyt turhan pitkäikäinen :). Mutta ymmärsin hyvän pointtisi!
Kiitos Maija haasteesta, onkohan tuo se mitä ajattelen… ;)
Täälläkin kokemusta kisun hännän kärvähtämisestä :/ ja vielä norski jolla häntää riittää…Käveli kynttelikön ohi ja onneksi huomasin heti että nyt savuaa häntä…Omista käsistä piittaamatta aloin taputtamaan häntää ja äkkiä suihkun alle.Onneksi ei käynnyt pahasti.
Tänään pikku kisu taisi saada traumoja kun laitoin matolääkkeen (niskaan neste) ja sitten vasta huomasin että eläinlääkäristä annettu KOIRAN 4-10 kg ampulli :( Paniikki soitto lekuriin ja kissa suihkuun :( Niin ikävä kokemus toiselle ja nyt seurataan tuleeko muita oireita…Huoh, mutta välillä sattuu ja tapahtuu. Huomenna reklamaatio eläinlääkäriin…
Voi että, onneksi teilläkin loppu hyvin, kaikki hyvin! Kauan haisi häntä kyllä palaneelle, hyi.
Toivottavasti selvisitte tuosta eläinlääkärin kämmistäkin säikähdyksellä vai tuliko kissalle oireita? Hyvä että reklamoit! En ole muuten kuullutkaan tuollaisesta madotuksesta, saako niitä ainoastaan eläinlääkäristä vai myös apteekista ilman reseptiä? Oon aina antanu suun kautta ja huoh mitä taistelua se on tuon kaksikon kanssa… Meidän lääkehirmukin on päättänyt et ei, matolääkkeet ei kuulu niihin otan mukisematta ja oma-aloitteisesti -lääkkeisiin…
Nestemäinen matolääke on nimeltään ADVOCATE. Sitä on kisuille painon mukaan ja vain eläinlääkäristä. Hieman kalliimpaa kuin muut matolääkkeet mutta NIIN HELPPO LAITTAA ;) 4 kisun kanssa en enään pelleile tahnoilla tai tableteilla. Pikku kisukin selvisi säikähdyksellä väärästä matolääkkeestä. Nyt odotellaan eläinlääkärin vastausta reklamaatioon.
OK hyvä tietää! Täytyypä harkita moista, jos tämä suun kautta annettava madotus käy turhan työlääksi.
Hyvä että kisulle ei tullut mitään seurauksia! <3
Arki on ollut niin haipakkaa, etten ole vielä ehtinyt huikata onnitteluja muutosta ja uudesta blogikodistasi, vaikka tänne (tietty) jo heti seurasin perässä kurkkimaan! Tosi hyvältä näyttää ja ihanat iso kuvat <3
Hei ihanuus! <3 Kiitos kun ehdit piipahtaa ja jättää viestiä :). Mukavaa alkanutta syysviikkoa sinne!
Niimpä, oi niitä aikoja <3 Juuri olin R:n kanssa viikonlopun ja katselimme kuvia, joissa sulla on kikkurat tukassa ja olemme niiiin nätteinä kaikki, kai paikalliseen lähdössä =D =D =D Kivaa syksyä!
Moi Ellu! Ihanaa että seurailet blogiani edelleen! Ja tiedätkö, ei ole kauan ku itse katselin samaisia kuvia myös :D. Oli ne hauskoja hetkiä niiltä ajoilta, ihania muistoja! Nuo kuvamuistelot on aina niin huippuja. Kikkuroita ei olekaan mun hiuksissa muutamaan vuoteen näkynyt :D. Kiitos, mukavaa syksyn alkua sinullekin!
Juu seurailen välillä aktiivisesti ja välillä vähemmän. Lapsukaiset pitää toisinaan kiireisenä, mutta ikinä ei ole niin kiire etteikö ehtis kauniita sisustusjuttuja katsella! Terkkuja Lahesta :)
Täysin ymmärrettävää :). Kivaa syysviikkoa sinne etelämpään!