Lauantaitervehdys! Täällä on vietetty tänään tehokasta kotipäivää ja hoidettu muutamia rästihommia alta pois. Erityisesti varastoprojektin kimpussa on tullut hääräiltyä: tehty taas reilun vuoden tauon jälkeen perusteellinen läpikäynti laatikoiden ja pussukoiden sisällön suhteen sekä luovuttu muutamista meille tarpeettomista tavaroista. Jännä miten sinne vuodessakin kertyy jotain ylimääräistä.
Nyt on kuitenkin varaston puoli lähes valmis, mutta ihan täysin valmista ei kuitenkaan tullut. Tulimme siihen tulokseen, että tarvitsemme yhden varastohyllyn lisää ja jatkamme projektia ensi viikolla, kun hylly on paikoillaan. Tulemme sijoittamaan uuden hyllyn varaston ja teknisen tilan rajamaille, jolloin siinä voi säilytellä myös viereisen autotallin (kaikki avonaista tilaa) tarvikkeita. Tällä hetkellä nuo tarvikkeet ovat varaston puolella yhden toisen hyllykön tasoilla ja sen hyllykön mielelläni omistaisin painepesurille, lehtipuhaltimelle ym. isommille jutuille. En voi sietää, että ne majailevat lattialla, kuten tämän koko kesän ovat tehneet… Olisi kivaa, jos varastossakin alkaisi pikkuhiljaa olemaan kaikille tavaroille oma paikkansa, jolloin tällaiset suuremmat varastoprojektit jäisivät kokonaan pois.
Sitten kun varasto on tiptop, täytämme sen kesäkalusteilla; siihen asti saavat olla vielä terassilla sadesuojan alla. Yksi kesän parhaita hankintoja muuten tuo sadesuoja! Siitä on tullutkin tasaiseen tahtiin kysymyksiä – kiinnostuneet löytävät kuvia ja lisätietoa Sohvaryhmän sadesuoja -postauksestani.

Veljeni kävi viime viikonloppuna mummumme luona ja toi sieltä tuliaisina viisi (!) muovipussillista omenoita, meille niistä päätyi kaksi, joista toisen veimme miehen vanhemmille. Yhdessäkin pussissa on meillä ollut tuhoaminen, huh! Mutta voi valtava miten herkullisia omenoita, en muistanutkaan miltä ne näin syksyisin maistuvat. Toiset kivan makeita, toiset taas ihanan kirpsakoita! Muutama omppu katoaa helposti päivässä välipaloina. Mummu soitteli viikollakin huolestuneena, että kuka noita omenoita vielä hakisi, kun niitä on edelleen ihan valtavasti :D.

Omasta pussillisestamme on omenoita jäljellä vielä pari-kolmekymmentä. Ajattelin lauantain kunniaksi tuhota muutaman ompun Eräs syysherkku -postauksessanikin vilahtelevaa kauraomenapaistosta varten – yksi parhaimmista herkuista ikinä kylmän vaniljajäätelön kera! Saapa nähdä onko se entistä herkullisempaa mummun omenapuiden omenoista, mahdollisesti. Herkullista viikonlopun jatkoa!