FlourishAnyway22 months ago from US Level 7 Commenter I Browse The Bell Container being a senior high school scholar several years before and have liked Sylvia Plath from the time. Her marriage her intrinsic existence that is intricate, to Ted Hughes – the fact that she is buried in Yorkshire not removed from where I stay – what a rigorous living she guide as poet and mom. Employing ”Your House on Mango Road” by Sandra Cisneros… I can simply go in small amounts. For marketing your Modems or other websites, responses are not. View Post
Oman pihan mustikoista
Viime kesänä täälläpäin ei näkynyt kovinkaan kummoista mustikkasatoa, mutta tämä kesä oli onneksi erilainen. Odottelin sinnikkäästi aika pitkään, kunnes mustikat oli valtavan kokoisia ja sitten kävin keräilemässä niitä parempaan talteen. Takapihan metsiköstämme riittää helposti omiin ja vähän muidenkin tarpeisiin, näin myös tällä kertaa.
Mustikoista on aina heti tehtävä mustikkapiirakka, nam! Käytän yleensä tätä erittäin herkulliseksi toteamaani ohjetta, ohje löytyy mm. vanhasta Blueberry pie -postauksestani. Joskus oikaisen ja ostan pohjan valmiina pakasteena (Myllyn Paras piirakkataikina makeaan leivontaan), mutta kieltämättä itsetehty perusmurotaikinapohja on hieman herkullisempi.
Lämmin mustikkapiirakka nautitaan luonnollisesti viileän Wanhan ajan vaniljakastikkeen kera.
Tämä alkanut syksy on saanut aikaan sen, että keittiössä viihtyy taas huomattavasti paremmin muutaman kuukauden tauon jälkeen! Tarkoitan siis leipomusten merkeissä. Perjantainakin oli niin ihana viettää koti-iltaa sämpylöitä leipoen, tunnelmoida ja hääräillä keittiössä, kun ikkunoista näkyi pimeä syysilta. Koti näyttää taas niin erilaiselta tunnelmavalaistuksessa; valkoisten seinien ja suurten ikkunoiden ansiosta emme ole valoja sitten maalis-huhtikuun juuri tarvinneetkaan. Syksyyn kuuluu siis vahvasti tunnelmavalaistus ja on mukava huomata miten erilaiselta kaikki näyttääkään, kun valaisemassa on eri valaisin. Nyt pääsee myös ensimmäistä kertaa kunnolla testiin keväinen valaisinhankintani, joka vilahtelikin jo kesäkuisessa Keskeneräistä-postauksessani. Tunnelmavalaistuskuvia luvassa varmasti tässä syksyn mittaan! Mukavaa alkanutta syysviikkoa!
Kuin eräässä vanhassa kodissani
Nämä kuvat olivat päässeet unohtumaan tuonne arkistoihini, löysin nämä jo kauan sitten Alvhemin sivuilta ja hämmästyin: asunto on pohjaltaan lähes identtinen asunnon kanssa, jossa asuin 2004-2005, kunnes löysin isomman.
Tosin asunnossa, jossa asuin, oli kauttaaltaan muovimattolattia eikä keittiökään ollut ihan noin kiva: sain nauttia mintunvihreistä välitilanlaatoista :). Yllättävä yksityiskohta, ottaen huomioon että asunto oli suhteellisen uusi…
Erona myöskin tuo eteiskäytävä; se oli omassa kodissani pitempi ja kuvan naulakon ja peilin paikka oli minulla vastakkaisella seinällä, sillä tuosta kohtaa meni ovi kylpyhuoneeseen (joka sijaitsi siis ikään kuin keittiön takana).
Hauskasti myös keittiökulmaus oli aika lailla tämänkaltainen (sitä välitilaa lukuunottamatta). Tuon tilanjakajan keittiön ja olohuoneen/makuuhuoneen välille tein pöydästä/lipastosta ja sinne alle sain kivan ja rauhaisan ruokailutilan kisukaverilleni.
Tästä tulikin elävästi mieleeni tuolla viettämäni syksy… Yhtenä iltana tiskasin tuossa kulmauksessa, kun kisu oli vaivihkaa tullut istuskelemaan lipaston päälle selkäni taakse. Yhtäkkiä alkoi haista palava karva; käännyin paniikissa ja näin liekit kisun hännässä, hän ei itse tiennyt mitään… Salamana kissa syliin ja suihkun alle, selvisimme onneksi säikähdyksellä ja kissa suutahti ainoastaan vesisuihkusta. Hiukan oli karun näköinen häntä muutaman viikon ajan: tuuheassa hännässä oli yhdessä kohtaa nolo karvattomuus :D. Tuon jälkeen ei ole muuten mennyt lähellekään kynttilöitä, joten taitaa tapauksesta jotain muistaa (ainakin suihkureissun jos ei muuta)…
Tuollaisen kivan ikkunalaudan olisin kyllä mieluusti asuntoon ottanut! Todella pieni asunto (alle 30 neliötä), mutta tehokkaalla tilankäytöllä neliöt sai hyvin hyödynnettyä ja ensimmäinen AMK-opiskeluvuoteni sujui ihan kivasti. Seuraavana kesänä muutin sitten kivenheiton päähän lähes tuplasti isompaan asuntoon; uudehkoon luhtitalossa sijaitsevaan asuntoon, jossa oli isot ikkunat lähes lattiasta kattoon ja valtava parveke järvinäköalalla. Oi niitä aikoja…
Nyt alan valmistelemaan karjalanpaistia uuniin ja sen jälkeen mietin taas ties kuinka monetta kertaa tätä olohuonettamme. Olen nyt saanut kehiteltyä tästä itselleni jonkin sisustuskriisin :D. Mikään ei näytä hyvältä eikä tunnu hyvältä ja huonekalut on väärissä paikoissa… Kuulostaa(han) tutulta? Pitäisikö vain aloittaa tyhjentämällä kaikki tasot tavaroista ja miettiä sitten kaikessa rauhassa, mitä haluaa esille..? Hmmm, pitäisiköhän vaihtaa sohvan paikkaa?
(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)