Siinä se, lopullinen diagnoosini: pohjeluun murtuma. Onnellisena kotona -postauksessani kirjoitin, miten ensimmäinen Suomessa jalkani tutkinut kirurgi sulki murtumat jalkaa tunnustelemalla 100 % pois, mutta kuvat paljastivat totuuden. Helpotus toki, kun syy kipuun selvisi. Miehelle hoin kyllä koko loman ajan, että murtuma siellä on, kipu oli niin kovaa ja sellaista viiltävää eikä yhtään venähdysmäistä kuten toisessa jalassani.
Onni onnettomuudessa, että murtuma ei ole niin iso, että vaatisi leikkaushoitoa, sitä pelkäsin nimittäin eniten. Myöskään kipsiä ei tarvita, vaan murtuman pitäisi luutua itsestään viikkojen kuluessa. Kepeillä saan varovaisesti pakolliset reissut köpötellä, mutta koko painoa ei jalalle saa varata. Kepeillä kuljen vielä ainakin kolme viikkoa ja jos vielä kahden kuukauden päästä tuntuu kipua, joudun lisätutkimuksiin.
Jalka on onneksi hyväasentoinen eikä murtuma ole vetänyt nilkkaa ollenkaan mukaansa, joten eiköhän tämä tästä! Täytyy nyt yrittää malttaa ottaa muutama viikko ihan rauhallisesti ettei tästä vaan jää loppuiäksi vaivoja… Odotan kovasti kävelylenkkejä kirpeässä syysillassa, niiden jälkeen on aina niin ihana sukeltaa saunan lämpöön! Mutta voihan sitä seisoskella vaikka tuossa portailla näin alkuun ja sukeltaa sieltä saunaan, alaportaalle istuskelemaan :D.
Tässä mallorcalainen ystäväni ja pelastukseni! Mies mutisi yhtenä päivänä, että nuo kyynärsauvat otetaan tästä lähtien joka matkalle automaattisesti mukaan :D.
Paikallisesssa sairaalassa oltiin tapaturmapäivänä sitä mieltä, että kävelemään vain seuraavana päivänä enkä saanut mitään apuvälineitä mukaani. Onneksi hotellin henkilökunta oli niin sydämellistä, että ryntäsi meitä vastaan taksin ovelle sairaalasta palattuamme ja yksi heistä haki hotellin pyörätuolin käyttööni. Näkivät, ettei kävelystä tullut mitään, kun jo kahden miniaskeleen aikana vuodatin ämpärillisen kyyneleitä… Pyörätuoli on Norjan Punaisen Ristin – vierailevat kuulemma säännöllisesti hotellissa ja jättävät aina muutaman pyörätuolin paikan päälle varmuuden vuoksi (tusen takk!).
Muistan, kuinka eräänä päivänä hotellin supermarketissa ostoksilla ollessamme eräs saksalaismies tuli juttusillemme ja kysyi, mistä olimme pyörätuolin saaneet. Hänen kaverinsakin oli sellaisen tarpeessa, hän kun oli loukannut jalkansa kaksi päivää ennen heidän matkaansa. Tartuin vaistomaisesti tuoliini ja ensimmäinen ajatukseni oli, että tästä omastani en kyllä luovu :D. Niin tärkeäksi se oli ehtinyt muodostua. Tiedoksi, jos joku mahdollisesti pyörätuolia lomalla yllättäen tarvitsee (toivottavasti kuitenkaan ei), että kohteissa on usein pyörätuoleja vuokraavia yrityksiä. Rahathan saa sitten matkan jälkeen matkavakuutuksen kautta takaisin. Näin opastin tätä saksalaispariskuntaakin ja pian heillekin pyörätuoli järjestyi.
Nyt lepoa ja yksi jakso Broadchurchia – olen ihan koukussa! Oletteko seuranneet? Kivaa ja aurinkoista syysviikonloppua!
P.S. Lupaan, että tässä olivat viimeiset kipsijalkakuvat…
Broadchurch on kans täällä seurannassa! Tosi hyvä sarja! Vähän sellainen 2010-luvun twin peaks, aina vaan uusia epäiltyjä ja epäilyttäviä seikkoja. Ota todella rauhallisesti jalan kanssa, jos hötkyilet, voi jäädä ikuinen vaiva tuosta ja sitten ketuttaa.
Joo yllättävän hyvän ovat sarjasta saaneet, mielestäni briteiltä tuollaiset onnistuukin paremmin kuin jenkeiltä :). Yksinkertainen juoni, mut koukuttava. Tykkään, ettei kuitenkaan mitään yliluonnollista, kuten muistaakseni Twin Peaksissa taisi olla..? Pidän myös siitä, että tässä asiat tapahtuvat aika nopealla tahdilla, joten mielenkiinto pysyy yllä :).
No olipas hyvä että selvisi! Nythän sulla on aikaa tehdä vaikka joululahjoja;)
Ja kyllä, olen koukussa ko. sarjaan!
Vai tehdä joululahjoja :D. Nooh ainakin ehkä miettiä niitä… ;)
Uskomatonta, että sait oikean diagnoosin vasta nyt – vääristä diagnooseista murtumatapauksessa on kyllä kokemusta – mutta parempi myöhään… Otahan rennosti ja nauti Broadchurchistä, koukussa ollaan täälläkin. Pikaista paranemista ja silitykset kisuille!
Rennosti otetaan! Harmittaa vaan, että miehellä niin paljon hommaa, mutta eipä tätä ikuisuuksia kestä… Kiitos Tove!
Ai että sellainen tapaus. Nyt varmaan helpottaa, kun sai tietää oikean diagnoosin. Paraneminenkin lähtee varmaan nyt kunnolla käyntiin, kun jalkaa ei enää rassata. Mukavia oleiluja sinne :)
Kyllä! Ei enää kummastele jokaista kipua, se kun on välillä hieman erilaista. Kiitos :).
No onni oli sittenkin siinä ettei tarvinnut leikata tai ruuveja laittaa. Aika parantaa, toipumista :)
Niinpä! Helpotus tuokin :). Kiitos Irma!
Paljon lämpimiä ajatuksia ja pikaista paremista <3
Kiitos paljon Kerttu <3.
Tsemppiä paranemiseen ja kuntoutumiseen. Onneksi diagnoosi varmistui, sen puute olisi vaivannut sinua pitkään. Broadchurch koukuttaa täälläkin.
Ps. nuo kävelyn apuvälineet on kyynärsauvat, ei kainalosauvat… :)
Kiitos Johanna! Hyvä että korjasit termin, oikaisin tekstiinkin. Lääkärit puhuneet koko ajan kainalosauvoista, joten en hoksannut itse aiemmin edes miettiä asiaa :D.
Hyvä, kun vihdoinkin syy selvisi. Pysähtyminen tekee ihmiselle välillä hyvää… ehtii ajatella ja suunnitella ; )
Kyllä, hyvä näin. Tässä on kyllä ehtinyt ajatella, vähän liiaksikin välillä… Onneksi on matkan jäljiltä ollut paljon ohjelmia digiboxilla, kuten Emmerdalet ja Broadchurchit, saanut niitä katsella :).
Nyt sitten kunnon lepäämistä!
Siipallani oli jokin aika sitten pohjeluun murtuma. Onneksi raksamiehellä on sen verran lihasta pohkeessa, että ne tukivat jalkaa.
Mies-parka kävi töissä, vaikka pohjeluu oli murtunut. Yrittäjällä kun ei ole sijaista. Kyllä se silti parani.
Ai niin piti lisäämäni vielä yksi juttu.
Eipä siipankaan pohjeluun murtumaa huomattu käsin kokeilemalla eikä röntgenissä.
Se näkyi vasta magneettikuvassa, kaksi pitkittäistä säröä. :/
Ahaa! Mulla näkyi röntgenkuvassa, unohdin vain siinä kysyä et millainen se mun murtuma on, en siis itse nähnyt kuvia koska ne olivat vain sähköisessä muodossa…
Voi mies-parka tosiaan! En voisi kuvitellakaan käyväni jossain töissä tämän koiven kanssa… Onneksi hänen jalkansa parani.
Ehdinkin jo FB:n puolella ”kiljaisemaan”, mutta kommentoin tähänkin. Mä oon aika ulalla noiden luiden kanssa (vissiinkin?), kun en ole edes ajatellut, että ihmisellä olisi pohjeluu. ;) Kai mä olen ajatellut, että on sääriluu ja -lihas ja sitten pohjelihas. Aina oppii uutta :D
Toivottavasti pian paranee eikä sun tarvitse skipata loppusyksyn/alkutalven kirpakoita kävelylenkkejä. :)
Joo eli sääri koostuu kahdesta isosta luusta: sääriluusta sekä sen takana olevasta pohjeluusta. Aina oppii uutta :). Toivotaan, että paranee pian, mm. senkin vuoksi mistä uusimman postaukseni kirjoitin… ;)