Viime aikoina on tullut kotoiltua melko ahkerasti ;). Tosin näillä vesisateisilla ilmoilla ei juurikaan haittaa, ettei ulkona voi oikein aikaa viettääkään… Lunta odotellaan, jalan paranemista odotellaan, joulua odotellaan, vauvaa odotellaan – joku salainen suunnitelma mun kärsimättömän luonteen kehittämiseksi..? Päivät voisi tosiaan olla yhtä odottamista, jos ei välillä yrittäisi keksiä erilaisia ajanvietteitä.
Pari kertaa olen tehnyt kyläilyreissunkin, en toki yksinäni vaan aina avustajan kera. (Auton rattiin en vielä hetkeen tämän jalan kanssa uskaltaudu.) Mukava päästä hieman jossain kodin ulkopuolella käymään, mutta pitkään en jaksa poissa kotoa olla eikä kävelymatkat voi olla muutamaa metriä pidempiä pyrähdyksiä. Nämä erittäin rajoitetut liikkumiseni ovat kyllä tuottaneet jo hieman tulosta ja kipu on vähäisempää. Tosin jos jonain päivänä joudun kävelemään enemmän (jos olen pitkän päivän yksin kotona), tuntuu se heti illalla ja seuraava päivä on kärvistelyä… Mutta, hitaasti hyvä tulee enkä halua ottaa jalan paranemisen suhteen minkäänlaisia riskejä, jalan luutumista kun ei juurikaan itse voi nopeuttaa muuta kuin liikkumattomuudella. Ihmeen nopeasti viikot kuitenkin hurahtavat ohi, vaikka joskus joku päivä tuntuukin niiiiin pitkältä. Kuukausi eteenpäin ja voin varmasti intoilla jouluvalmisteluistakin jo ihan eri tavalla!
Onneksi on kissakamut täällä ilonani, ihan joka päivä. Koskaan ei tarvitse sohvalla yksin makoilla, aina on jompi kumpi lämmittämässä <3. Keittiössäkään ei tarvitse koskaan olla yksin :D. Meidän vanhemmasta kisuneidistä on taas syksyn tullen kuoriutunut esiin valtava ahmatti ja kaverin ruokakuppikin tyhjennetään alta aikayksikön, jos kukaan ei ole vahtimassa. Siellä mä sitten nökötän kyynärsauvojeni kera keittiössä vahtimassa kissojen ruokatunteja, heh.
Tässä Instagramin kautta muutamia hetkiä viime päiviltä. Pieniä välipaloja, herkutteluhetkiä ja korttien peluuta. Tunnelmointia ja haaveilua; yritän kovasti ottaa mallia tuosta yhdessä kuvassa polveani vasten haaveilevasta matikaisesta. Blogeja luetaan toki ahkerasti myös – kurkitaan mm. säännöllisesti Valkoiseen Harmajaan, jos näkyisi Viiviä ja Pehmistä. Eilen sain myös miehen avustuksella Joy-kynttelikköni esiin, se ilahduttaa täällä nytkin! Jokos teidän kotoa löytyy jotain lähestyvästä joulusta kertovaa?
Tällaista leppoisaa ja verkkaista eloa täällä, toivottavasti myös siellä!
Täällä toinen kärsimätön. Eilen laitoin ulkovalot ja lisää valoja myös sisälle. Haluaisin laittaa jo kuusenkin! Tule joulu, tule, tule, tule! :)
Voi, meillä ei ole vielä mitään valoja ulkona… Täytyy korjata asia piakkoin! Kyllä se sieltä tulee, tämä odotus on just parasta :).
Joulun odotus on ihanaa, mutta kuinkahan sirkukselle meillä siihen mennessä näyttää kun yhdeksässä viikossa ehdin laittaa melkoisen monet valot vielä :D
:D Hauska! Saa sitä vähän sirkustellakin :P.
Onnea odotukseen:) Toivon kuitenkin, että pitäisit tämän blogin puhtaasti sisustusblogina ja perustaisit vaikka uuden blogin odotusta varten. Olen pitänyt tästä sisustussisällöstä, mutta uskon, että vauvajutut kun eivät ole omalla kohdallani ajankohtaisia, kiinnostus niiden postausten myötä haihtuu blogiasi kohtaan. Kaikkea hyvää toivelttellen…
Kiitos Roomatar!
En tiedä, kuinka aktiivisesti olet blogiani lukenut, mutta puhtaasti sisustusblogi tämä on ollut noin kolme vuotta sitten. Blogini on lifestyleblogi, kuten sivupalkissakin lukee, ja sen aiheet kulkevat käsi kädessä omien elämäntilanteideni kanssa. Uutta blogia en ole perustamassa, vaan vauva on hypähtänyt tämän blogin matkaan mukaan ja toivottavasti myös mukana matkassa pysyy <3.
Blogia ei voi kirjoittaa siten, että yrittäisi miellyttää kaikkia. Elämää ei voi elää ajatellen, että tästä en voi iloita, koska jollekin tämä asia ei ole koskaan mahdollista/ajankohtaista. Noita asioitahan olisi pilvin pimein. Itsekin luen blogeja, joissa on monenlaisia aiheita ja vaikka blogi olisi kovin mieluinen, ei välttämättä sen kaikki aihepiirit ole kuitenkaan omaan mieleeni. Ymmärrän silti vallan hyvin, että niillekin aiheille on oma lukijakuntansa ja jätän vaikka itse sen aiheen postaukset sitten lukematta.
Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat eivätkä samat asiat tapahdu kaikille samanaikaisesti - tällöin kiinnostuksen kohteetkin elämässä vaihtuvat/muuttuvat.
Tulipas pitkä vastaus :), mutta hyvää jatkoa sinulle!
No täällä leivottiin tänään tytsyjen kanssa pipareita! :) Leipoessa kyllä tuntui siltä, että tästä nyt puuttuu joku.. ne joululaulut ;) Mutta vielä ei niitä laitettu. Ja sisälle olen yhden kausivalon laittanut. Saisi olla vähän lyhyempi aika kaikkeen ;)
Ja tuosta piparkakkusuklaasta piti sanoa, että se on ollut minun suosikki jo pari vuotta ja pitihän se eka levy jo tällekin vuodelle kotiuttaa..!
Oi ihanaa, mua teki tänään niin mieli glögiä ja pipareita… Glögiä oli vähän kaapissa, mutta koska piparit puuttui, säästin glögin toiseen päivään. Minä oon tänäänkin kuunnellu joululauluja :D.
Oot ollu paljon mun mielessä, kirjoittelen sulle tässä joku päivä :).
Kärsivällisyyttä tuossa tosiaan koetellaan! Voin vaan kuvitella miten rankkaa vain ”istuskella ja odotella”.
Minulle tuli mieleen, että onko raskaus jotenkin vaikuttanut arkeesi kissojen kanssa? Periaatteessahan esim. toksoplasmoosi tartunta on mahdollinen. Olen kuullut ihmisten jopa luopuneen kissastaan heti raskauden alettua. Itselläni ei ole (toiveikkaana kirjoitan tähän ”vielä”) lapsia, ainoastaan noita karvaisia vauvoja. En osaa kuvitella, että heistä luopuisin tai alkaisin muuten välttelemään karvakamujen seuraa. Onko teillä käynyt paljon lapsivieraita, miten kisut reagoivat lapsiin? Meillä toinen pelkää kaikki pikkuihmisiä äärettömän paljon ja siksi mahdollinen vauva toisi kyllä haastettu kissojenkin elämään.
Tästähän tuli pitkä kommentti, mutta näitä asioita on tässä vauvahaaveiden heräillessä tullut mietittyä ja ajattelin kysyä miten teillä on asiaa ajateltu.
En voi ymmärtää ollenkaan sitä, että kissoista luovutaan raskauden alussa/vuoksi tai muutenkaan missään elämänvaiheessa ilman pätevää syytä, jollaiseksi luen ainoastaan kaksijalkaisen perheenjäsenen hengenvaarallisen allergian. Omaan mieleeni (eikä miehenikään) ei ole edes juolahtanut moinen vaihtoehto, ei kertaakaan. Tuo aihe saa mut ihan raivon valtaan, joten parempi etten sitä enempää edes ajattele :D.
Meidän kissat tekee tarpeet enimmäkseen ulos, mutta mies hoitaa pellettilaatikon aina tarvittaessa. Millään muulla tavoin raskaus ei ole vaikuttanut arkeeni kissojen kanssa. Saavat tulla sänkyynkin nukkumaan edelleen, jos haluavat. Keväisin lopettavat sen aina oma-alotteisesti (varmaan liian kuuma peitoissa :D), joten kun vauva kotiin saapuu, nukkuvat kissat omasta halustaankin silloin jo olohuoneessa. Ihan samaan tapaan halailen ja pusuttelen kisuja kuin aina ennenkin. Ne on meidän ensimmäiset vauvat <3.
Meidän tuttavapiirissä on paljon kissa- ja koiraperheitä ja aivan loistavasti ovat lemmikit vauvat vastaanottaneet.
Meidän kisut on jonkin verran olleet lasten kanssa tekemisissä, nuorempi kisu ei ole moksiskaan, menee aina rohkeasti ja kiltisti tutustumaan lapsiin :). Ei pelkää kovia ääniä yms. Nukkuu sikeästi vaikka seinä kaatuisi vieressä :D. Vanhempi neiti sen sijaan kiertää lapset hieman kauempaa ja kovat äänet ja kiljaisut on kauhistus :D. Mutta kyllä hän asiaan tottuu ja sen hyväksyy, tarvitsee sinä aikana vain valtavasti rakkautta ja hellyyttä ja syliä :). Tämä on nimittäin koettu jo silloin, kun nuorempi kisu meille 6 vuotta sitten kotiutui, silloiselle 5-vuotiaalle kissalle se oli kovin iso järkytys, mutta hän selvisi ja niin selviää tästäkin :).
Ei sun kannata asiasta huolestua, kissat on tosi sopeutuvaisia. Ja kun huomaavat, ettei tuo mini-ihminen lähde kulumallakaan, ei auta kuin hyväksyä asia. Hienosti kaikki sujuu, sitten kun sen aika on :).
Ihana, kun jaksoit vastata noin ajatuksella :o). Tietenkään kissavauvoja ja ihmisvauvoja ei ihan tosissaan verrata toisiinsa, mutta todellakin käsittämätön ajatusmalli, että toiset pitäisi hylätä, kun toinen on tulossa. Rakkaat pysyvät aina rakkaina ja uuden tulokkaan tuomaa tunnetta ei osaa edes etukäteen aavistaa. Varmasti vielä niin paljon enemmän <3.
Itse ajattelin toimia juurikin samalla tavalla, kuin teillä on tehty. Vessahommat jättäisin miehelle ja muuten jatkettaisiin niin kuin ennenkin. Siis sitten, kun / jos vauva saadaan alulle. Toinen kissa nukkuu nyt melkein joka yö tyynyni takana ja miten muka voisin toiselta sen kieltää? Siihen hurinaan on muutenkin ihan parasta nukahtaa.
Kiitos kannustuksesta, luultavasti ajan kanssa kaikki tottuisimme uuteen tilanteeseen. Onneksi on sen verran tilaa talossa, että kauhistuneen katin voisi antaa olla tarpeen mukaan omassa rauhassaan. Tuttavuutta voisi tehdä sitten pikkuhiljaa karvakamun ehdoilla.
Kissojen onneksi ihmisvauvat eivät ihan heti pääse liikkeelle ;oD.
Kyllä se niin on, että jos lemmikin perheeseen ottaa, tulee siitä huolehtia sen kuolemaan saakka parhaalla mahdollisella tavalla. Myöskin vakavan allergian kohdatessa, tulee lemmikille löytää uusi ja hyvä koti.
Meilläkin vanhempi kisuneiti nukkuu usein mun tyynyn vieressä, oikeastaan aina syksyt ja talvet. Nyt ei läheskään joka yö, ihmettelen jo että vaistoaako kisu jotain kun on vuosikymmenen ajan toiminut toisin ja nyt viettää paljon öitä olohuoneessa. Mun muru <3.
Aikaa kissat tosiaan tarvitsevat sopeutuakseen eikä heitä siinä voi hoputtaa. Hyvin kaikki sujuu :). Joku lukija kertoi loistovinkin, miten heillä oli toimittu: mies oli synnytyksen jälkeen jättänyt synnytyksessä päällään olleen paitansa sohvalle kissojen haisteltavaksi ennen kuin vauva tuli kotiin. Tuon aion pitää mielessä itsekin :).
Tänään juuri ystävän kanssa katseltiin kaupassa kaikenlaisia joulu juttuja :) Huomenna on minulla glögi kauden aloitus hyvässä seurassa :) Tsemppiä sinne ja kyllä ne kaikki odotukset pian palkitaan <3
Eikö olekkin ihanaa kuinka kisuista on seuraa kun itse on kotona.Täällä alkaa kisuilla uusi rytmi kun mami eli palvelija aloittaa työt piiiiitkästä aikaa perjantaina.
Täytyy lepytellä sitten herkuilla ;D
Voi, onko kaupoissa jo joulujuttuja <3.
Herkut on onneks usein pelastus :D. Voi olla, että meilläkin käytetään niitä ahkerasti ensi keväänä/kesänä...
Kiitos Niina tsempeistä ja oikein mukavaa huomista glögikauden aloitusta! <3
Aivan kertakaikkisen ihana lukea järkeviä ajatuksiasi kissoista ja vauvasta. Ihmettelen suuresti, että joku voi luopua lemmikistään, kun vauva tulee. En näe mitään ongelmaa kissojen ja vauvan yhteiselossa. Ehkä se lemmikki ei ole koskaan ollutkaan, sitten tärkeä jos siitä noin helpolla luovutaan.
Tosi mukava huomata, että löytyy muitakin, jotka ajattelevat asiasta samoin :). Netistä löytyy vaikka miten hysteerisiä juttuja tästä aiheesta, ärsyttävää. Miksi ihmiset kirjoittelevat/levittelevät moisia vailla faktatietoja ja turhaan säikyttelevät muita, murrrr!!!