Muistattekin ehkä, että Frendit on yksi lempiohjelmani kautta aikojen. Viimeviikkoisen rakenneultran jälkeen oli hassu olo. Kesti hetken sisäistää kaikki ultrassa saatu helpottava tieto; se, että vauvalla oli kaikki hyvin sekä vauvan sukupuoli. Se tuntui yhtäkkiä niin lopulliselta, saada tietää. Hämmennystä aiheutti myöskin se, että oma niin vahvalta tuntunut enkä tiedä mistä alkunsa saanut tuntemukseni sukupuolesta oli mennyt mönkään. Aika pian mieleeni hiipi pätkä Frendien päätösjaksosta, siitä kohdasta, jolloin Monicalle ja Chandlerille syntyi kaksoset: tyttö ja poika. Meille ei nyt ihan tuollainen samanlainen kombo ole syntymässä :), mutta se, mitä Monica sanoi toisen vauvan synnyttyä, tuli heti elävänä mieleeni. Mietin, että minä taidan ajatella ihan samoin:
I’m gonna love you so much that no woman is ever gonna be good enough for you!
Monica Geller, Friends.
Melko todennäköisesti meille suodaan pienen pieni poika. Ehkä hän perii isällään lapsuudessa nähdyn pellavapehkon: aivan vaaleat, paksut, tuuheat ja taipuisat hiukset, ehkä ei. Mutta se on varmaa, että meidän pieni silmäterä siellä on kasvamassa. (Ja perheemme sukupuolijakaumaa tasaamassa…)
Kätilö sanoi useaan otteeseen, että onpas yhteistyöhaluinen vauva! Sama mitä milloinkin tutkittiin; munuaisia, virtsarakkoa tai sydäntä, niin vauva kääntyili aina sen mukaan ja tarjoili hyvän näköyhteyden. Sama oli jalkovälin suhteen :D. Saimme kohdasta oikein mustaa valkoisella, jos kotona alkaisi epäilyttää, olikohan se sittenkin varmasti poika… Silti, eipä nuo koskaan mitään 100 % varmoja ole, mutta kyllä kätilö tuntui olevan melkoisen varma asiasta. Kurkistimme vielä lopussa kertaalleen jalkoväliin ja saimme todistaa, miten vauva kädellään tarkisti, ovatko ne vielä paikoillaan… Huoneen täytti nauru kätilön tuumatessa nyt siellä on käsikin, jep, kyllä tämä on ihan selvä poika! :D
Olimme etukäteen päättäneet, että jos vauvalla näyttää ultrassa kaikki olevan hyvin, suunnistamme suoraan vaatekaupoille. Pentikiltä mukaan tarttui tuo jo aiemmin ihastelemani ihanan pehmoinen pupunen ja Lindexiltä & Kappahlista muutama pussillinen vaatteita… Mutta näistä vaateasioista enemmän toisella kertaa! Tänään meillä on neuvola ja kuulemme toivon mukaan jälleen vauvan vahvat sydänäänet. On niin erilaista kuunnella niitä neuvolan laitteilla kuin kotidopplerilla. Pirteää pakkaspäivää!
Ihanaa, kun kaikki on hyvin :) Voi meillä on tuo sama pupu, ihan pienenä tyttö ei siitä juurikaan välittänyt, mutta nyt vajaa 3-vuotiaana se kulkee mukana ja on aika yöllä vieressä. Vauvanvaatteiden hypistely ja ostostelu on ihan parasta :)
Voi, kiva kuulla. Toivottavasti tämä pupu pääsee myös meidän lapsemme kainaloon :).
Aivan ihanaa, tuli ihan vedet silmiin :) Kaikki on varmasti hyvin, nyt nautitte täysillä ihanasta odotusajasta ilman huolen häivää. Ja niin totta tuo lainauksesi Frendeistä – tuntuu välillä, ettei napanuorat poikiini katkea ikinä :)
t. Äippä
Näin teemme, ainakin parhaamme yritämme :). Heh, mun mummu sanoi eilen (hänellä itsellään kaksi poikaa) jotain tähän suuntaan:
Vai poika on tulossa, onpa ihanaa saada pikkuisäntä! Mutta poikaa ette saa pitää ku 16-vuotiaaksi, sitte tytöt vie sen.” :D
Oi että♥♥♥ Onnea hurjasti ihanista rakenneultrakuulumisista! Ja pieni poika, voih♥♥♥
Meilläkin esikoinen oli (ja on toki edelleenkin, hih) poika! Sen jälkeenkin olemme vielä olleet onnekkaita ja saaneet rakkaan esikoisen lisäksi tyttösen ja toisenkin pojan. Niin raksuja kaikki♥
Kiitos Viivi! Jännä saada esikoiseksi poika, olin aina kuvitellut esikoistyttöä :D. Ihana kombo teillä, toivottavasti meitäkin noin paljon lykästäisi :).
Voi että kun mennään näissä asioissa niin samaan tahtiin, ihana seurata teidän matkaa!! :)
Ihanaa! Kiva että seurailet mukana :)).
Onnea tulevasta pikku-herrasta! Kyllähän ne poikaveikkaukset on vissiin yleensä vähän varmempia kuin tyttöveikkaukset. Varsinkin jos maha-asukki itsekin vielä tarkastaa kulkusten olemassaolon… =))
Näin tuoreena mammana suosittelen lämpimästi suomimaan vaateostoksilla kietaisubodymalleja ainakin näihin ensimmäisten kuukausien kokoihin. Helpottaa nääs kummasti elämää.
Näinhän se on! Jep, joulun kunniaksi oli kulkuset kädessä :D.
Kietaisubodyt on täälläkin hankintalistalla, vasta yksi sellainen koossa 50cm löytyy :).
Joo, ja toinen äiti täällä neuvoo jättämään kietaisubodyt koosta 68 ylöspäin sinne kaupan hyllylle: on nimittäin melko hankalaa pukea enää sellaisia Neiti Viisikuiselle venkuilijalle ;D
Hyvä vinkki! :)
Oon tähän mennessä ostanu niitä vain koossa 50-56 cm.
Ihanaa, pieni poika <3 Onnea hyvistä uutisista! On mukavaa seurata teidän uutisia pienokaisesta ja teidän onni paistaa ihan selvästi tänne ruudunkin toiselle puolelle :)
Miten muuten kisuli voi, ilmeisesti taas voimissaan?
Oi, kiitos ihana Kaisa! <3
Vilkkuluomet esillä edelleen, molemmat alkaneet taas aivastella ja ilmavaivojakin tuntuu olevan... Meillä on eläinlääkäriaika viikon päästä. Otamme uudet verikokeet (munuaisten vuoksi) ja molemmat kissat tutkitaan matojen varalta, mahdollisesti sitten tehokkaammat matolääkkeet.
Muuten kissat ovat ihan ennallaan, pirteitä ja ihania omia itsejään :).
Ihanaa, että kaikki oli hyvin <3 Meidän toinen tyttö oli joka ultrassa tyttö, mutta viimeisimmässä ultrassa lääkäri sanoikin, että poikahan tämä on. Siinä vaiheessa meinasi minulla itku päästä, kun kaikki ostettu oli melkein vaaleanpunaista. Noh, tyttöhän meille lopulta syntyi, mutta oli siinä synnytyksessä jännäämistä ;)
Huh, varmasti hieman säikäytti lääkäri toteamuksellaan! Ei sillä, että pojassa jotain vikaa olisi, vaan juuri noiden hankintojen suhteen :). Oli varmasti jännittävää synnytyksessä :D.
Ihanaa, sydämelliset onnittelut <3
Minullakin esikoinen poika, jonka syntymäpäivä on muuten tänään. Hän näki päivänvalon vuonna -94. Yhtä rakkaita kuopuksen kanssa, mutta ennen tyttären syntymää en uskonut sen voivan olla mahdollista.
Kiitos Mape! <3
Ihana tuollainen isoveli-pikkusisko -yhdistelmä :).
Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista ja poikalupauksesta! Myös mulla oli etenkin esikoisesta ennen rakenneultraa varsin vahva tyttöolo, vaan kuinkas sitten kävikään.. Välillä katselen haikeudella ystäviäni ja heidän tyttäriään sekä heidän yhteisiä tyttöjuttuja, mutta rehellisesti sanottuna en voisi olla onnellisempi ja ylpeämpi kahdesta iki-ihanasta ja niin uskomattoman rakkaasta pojastani <3 Niin se mieli mukautuu pikkuhiljaa ajatukseen ja pian huomaat ajattelevasi, että juuri näin tämän pitikin mennä :) Eikä sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Meiltä löytyy muuten esikoiselta tuo sama pupu ;) Ihanaa loppuodotusta, kevät on täällä ennemmin kuin uskotkaan!
Kiitos Janet! Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla haikeuden tunteella, varmasti meillä naisilla (suurimmalla osalla) haaveena pienestä asti se oma pieni tyttö :). Mun lähes kaikilla kavereilla on tyttölapsia, vain kolmella poika tai poikia. Eli tyttöenemmistö selvästi ystäväpiirissä, täytyy pitää pojasta tiukasti kiinni ;D.
Kiitos sulle ihanasta kommentistasi!
I’m gonna love you so much that no woman is ever gonna be good enough for you!
Monica Geller, Friends. – Niin totta <3 Onnittelut hyvistä rakenneultrakuulumisista ja pienestä hyvinvoivasta poikalapsestanne.
Teillä eletään ihania aikoja nyt ja varmasti mielessä pyörii monenlaisia ajatuksia tulevasta. Nuo ovat niin ihmeellisiä ja taianomaisi päiviä. Itselläni nämä ovat tuoreessa muistissa, kuopukseni on pian 10 kk. Kahden tyttölapsen jälkeen, perheemme on täydentynyt täydellisen suloisella pienellä pojalla. Itse hiukan puhahtelin, kun ystäväni odotusaikana sukupuolen kuullessaan vihjailivat "Kyllä poika on vaan poika, äidille" Poikalapsen maailma on ihan tyystin erilainen, kuin mihin olin tytöiltä tottunut – Kyllä, jo näin varhaisessa vaiheessa. Mutta miten satumaisen ihana se onkaan.
Mielenkiinnolla blogiasi seurailen, kun samoilla nurkilla asustellaan. Mietinkin heti, kun tämän postauksen luin, että onkohan teille sattunut sama ihana kätilö kuin meillekin :D
Kaikkea hyvää odotukseen, nauti ja lepäile mahdollisimman paljon. Kuten joku jo tuossa aiemminkin oli todennut, kietaisubodyt ovat kaikkien kolmen lapsen kohdalla osoittautuneet arjessa käytänöllisimmiksi. Meillä kukaan pieni ei liiemmin pitänyt päänylipuettavista – joskin tässä vaiheessa ei enää haittaa.
Kiitos aivan ihanasta viestistäsi! Onpa teillä ihana lapsikatras :). Kuulisin mielelläni lisää tuosta, millä tavalla poikalapsen maailma on erilainen kuin tyttölapsen, jos vaan haluat jakaa ajatuksiasi :). Mun ystäväpiirissä tyttölapset on selvä enemmistö ja moni onkin jo ihastellut meidän tulevaa poikaa :D. Sanovat, että pojat on niin äidissä kiinni ja että äiti tulee olemaan heidän tärkein ihminen läpi elämän ym. Itse olen aina ajatellut, että tyttölapsi on isin silmäterä ja poika äidin :).
Kietaisubodeja aionkin hankkia, nyt löytyy vasta yksi 50-senttisenä. Meillä on molemmissa ultrissa (np- ja rakenneultra) ollut sama kätilö: 40-kymppinen, tumma polkkatukka, iloinen ja ystävällinen.
Olen ollut onnekas, kun elämässäni on tätä nykyä kolme lasta. Itsestäänselvyys se ei koskaan ole minulle ollut ja esikoisen kohdalla ehdimme kärsiä lapsettomuudesta.
Olin tämän kuopukseni kohdalla erittäin varma, että meille tulisi vielä kolmaskin tyttö. Hieman hämmentynein fiiliksin, kun varmuus pojasta tuli. Mietin, osaisinko olla äiti pojalle ja miten poika sujahtaisi isosiskojen maailmaan. Jälkikäteen hämmennys ainoastaan hymyilyttää. Tämä pieni poika, oli juuri se puuttuva palanen meidän perheestä.
Poikavauva on tosiaan ollut jotenkin enemmän fyysisesti kiinni äidissään – ensimmäiset kuukaudet nukuttiin tiukasti äidin rinnassa kiinni. ;D Ja tämänkin jälkeen katse on ollut vähintäänkin palvova. En kyllästy ihmettelemään tuota kaunista poikalastani.
On ollut hassua huomata, kuinka paljon fyysisempiä leikit ovat jo nyt pienenä – mieluiten painitaan ja halit ovat suhteellisen lujia ;) Mielestämme emme ole mitenkään ohjanneet poikaa poikien juttuihin ja tyttöjen tavaroita on nurkat täynnä. Silti – tämä 10kk vanha poika – valitsee leluikseen mieluiten ne, joissa on neljä pyörää. Ensimmäisenä hän oppi sanomaan ”brum-brum” ja toiseksi ”äiti”. Jo nyt suurinta viihdettä on seurata liikennettä, autoja ja traktoreita – haltioituneena, hymy kasvoillaan. Olemukseltaan hän on kaukana hennosta ja vaikka puettaisiin päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen – ei huijaus onnistuisi. Voisin jatkaa, vaikka loputtomiin tätä listaa. Pointtina kuitenkin, että oli upeaa päästä näin lähelle poikien maailmaa – josko tämän myötä ymmärtäisi paremmin myös muita kaksilahkeisia. Luulen, että tämä opettaa paljon ja antaa aivan uudenlaisia näkökulmia. Yhtä kaikki, varmaa on että edessäni on jännittävä matka. Ja voi, kuinka paljon tuota silmäterää voikaan rakastaa. Se tunne vaan on jotain, mitä en pysty millään sanamäärällä kuvaamaan.
Tulipas melkoisen rönsyilevää ajatusten virtaa, mutta jospa sen ilon kaiken keskeltä tavoitti :D
Mitä tulee kätilöön..Luulenpa, että meillä on varmaan ollut sama kätilö. Minulla hän sattui suureksi onnekseni myös synnytykseen – parempaa kätilöä en olisi voinut koskaan toivoa.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan positiivista ja kaunista blogiasi.
Nautin suunnattomasti tästä kirjoituksestasi, kiitos! Piti ihan miehellekin ääneen tuo lukea, mua samaan aikaan sekä itketti että nauratti :).
Olisipa ihanaa saada synnytykseen edes jollain tapaa tuttu kätilö, muutenkin se on itselleni suhteellisen pelottava ajatus…
Voi, miten ihanaa, että kaikki on hyvin! :) Ja nämä vauvapostauksethan ei suinkaan helpota minun vauvakuumettani… :D
Heh, siihen kuumeeseen taitaa auttaa vain yksi asia ;).
Sanos tuo tuolle kaksilahkeiselle… ;D
Miehiä täytyy aina vähän sysätä eteenpäin :D
Aaah, ihanaa ”nyt siellä on käsikin, jep, kyllä tämä on ihan selvä poika! :D”
Kaiken viimepäivinä kokemani surun keskellä sait mut nauramaan ääneen! Meilläkin poika ja voin kertoa, että ne kädet eksyy sinne vuosien varrella vielä monesti ;D Ihanaa, että kaikki muutenkin oli hyvin. Nyt vaan nautit kaikin siemauksin loppuraskaudesta; niitä (kivuliaitakin) potkuja ja hikkoja tulee vielä myöhemmin ikävä..
Pentikin puput on muuten hyvä valinta esim unikaveriksi, koska niitä saa aina uusia ;) Ne kestää myös pesukonepyöritystä. Mutta tietysti tuo ihanan pehmeä nukka nuhjuuntuu iän myötä, joten on kiva tietää, että pupu voi joskus tulla pesukoneesta ”entistä ehompana”!
Hauskaa viikon jatkoa!
Ihana kuulla Tintti. Toivottavasti surulliset päivät jäävät siellä pian taa!
Pitäähän se kato aina tarkistaa, että aarteet on vielä tallessa :D.
En hoksannutkaan vielä miettiä tuota, että pupun voi pestä koneessa, hyvä tietää!
Heh, ihan sama mulla. Molemmissa olen ollut alkuraskauden ”ihan varma tytöstä” ja molemmilla kerroilla olen ollut hakoteillä. Ja nyt en voisi kuvitellakaan, että meidän perheessä olisi tyttö, tää on niin meidän kombo, kaksi keskenään joka asiassa ihan erilaista poikaa! :D Ja joo, sehän on pojan ”etu”, että tulevat pitämään loppuelämänsä äitiä jalustalla. ;)
Mukava kuulla! Ja heh, mietinkin että jos tähän perheeseen vielä toinenkin poikalapsi syntyisi, niin kyllä mulla äitinä olisi hyvät oltavat miesten passattavana! :D
:)
:)
Onnea poikalupauksesta! Me täällä saadaan edelleen ostaa vaatteita molempia silmällä pitäen, vaikka eilen neuvolassa sanottiin että selvät poikasykkeet, eli matalat :D Ihania vaatteita olette ostaneet! Noita pieniä vaatteita on niin ihana hypistellä :)
Kiitti Jenna! Millaisia sykkeitä teidän vaavilla? Meillä on pojaksi kyllä korkeat sykkeet, koko ajan olleet jotain 150-160 luokkaa. Ehkä jumppaa aina kuunneltaessa tehokkaasti? :D
Meillä on ollut 130-140, mutta nähtävästi tuokin riippuu vauvasta, jos teillä noin korkeat! No, jännityksellä odotetaan ;D
Kyllä ja riippuu aina tietysti siitäkin, liikkuuko vauva juuri kuunneltaessa vai onko levossa. Liikkeet tietysti nostavat sykettä. Mutta alle 150 meillä ei ole vielä kertaakaan ollut, lähes aina 160.
Oi, kuinka ihanaa. Olen niin iloinen puolestanne! Tuntuu vähän hassulta sanoa näin vieraalle ihmiselle, jota ei ole edes tavannut, mutta kuitenkin siltä tuntui. Onnea!
Me selvitimme myös aikanaan molemmilla kerroilla sukupuolen etukäteen emmekä ujostelleet sanoa sitä ääneen. Ymmärrän kyllä, että moni haluaa pitää tämän salaisuuden lähipiirissä tai ei halua edes selvittää sitä. Mutta itse kannatan omalla kohdallani avoimuutta. :-) Me itse asiassa kerroimme jo siitäkin, kun alamme yrittää vauvaa. Siinä itse asiassa meni aikansa, mutta se on nyt ollutta ja mennyttä.
Kiitos kovasti Sara! Kyllä sitä vain bloginkin kautta voi joku alkaa ikään kuin tuntua tutulta :).
Ajattelimme, että kerromme kyllä sukupuolen, jos se suhteellisen varmasti ilmi käy ja kyllä tuosta nyt kolme silmäparia oli ihan samaa mieltä ;).
Onnea vauvalle! :)
Voi että, tuli aivan onnellinen olo tuon tekstin lopuksi. :) Joskus tuo on itselläkin toivottavasti edessä. ^_^
Kiitos, ihanasti sanottu! :)
Oi että ihanaa, onnea teille kovasti <3 Ihana tuo Monican lausahdus :D
Kiitos Pauline! :)
En nyt halua latistaa ensisynnyttäjän fiiliksiä, mutta pakko sanoa, itse vakavasti sairaan lapsen onnellisena äitinä, niin kätilö tai kukaan muu ei voi sanoa, että lapsi on terve, kuten meille sanottiin, samoin nuo ”pääasia, että lapsi on terve” kliseet ovat jotenkin niin korneja joita jokainen suoltaa suustaa, koska JOS lapsi ei ole terve, tai kuten meillä vuosien tutkimisrumban jälkeen sai diagnoosin, niin yhtä rak hän meille on kuten terveisin, kaikki ei vaan mene kuten elokuvissa, samoin kannattaisi jokaisen miettiä, että jos se arpa osuu omalle kohdalle, on se niin järisyttävä tieto ja sen kanssa eletään elämä loppuun. Kaikkea hyvää kuitenkin, oli se lapsi tyttö, poika, terve tai sairas
Vähän hämmästyin tästä, että tarkoititko osoittaa sanasi minulle vai kenelle..? En mielestäni ole missään toitottanut, että lapsemme on varmuudella terve. Rakenneultran jälkeen kirjoitin tämän postauksen:
http://allyouneediswhite.indiedays.com/2013/12/05/iltakuulumiset/
Sinne kirjoitin mm. näin:
”… elämämme ensimmäinen rakenneultra on nyt takanapäin ja kaikki, mitä siellä tässä vaiheessa raskautta voidaan tutkia, oli vallan mainiosti.”
En ole missään vaiheessa odottanutkaan, että siellä jokin terve lapsi -lupaus jaettaisiin, mutta olihan tuo yksi suuri etappi, jonka tuloksista olemme onnellisia ja kiitollisia. Olisihan se vallan erikoista, jos emme olisi. Kätilö sanoi meille ihan suoraan, että kenellekään ei rakenneultrassa tervettä lasta voi luvata ja sehän on täysin totta. Lapsi voi syntyä sairaana tai sitten hän voi ihan pienenä sairastua vakavasti, kuten serkkuni. Kaikki tässä maailmassa on mahdollista.
Ilman muuta jokainen vanhempi toivoo ennen kaikkea sitä, että saisi terveen lapsen, mielestäni tuo on normaalia ja jopa suotavaa toivoa noin. Mutta vaikka näin ei kävisi, ei se sitä tarkoita etteikö lapsi olisi omille vanhemmilleen se kaikkein rakkain ja tärkein. En ymmärrä, miten nuo kaksi asiaa sulkisivat jotenkin toisensa pois. Tai myöskään se, jos joku toivoisi saavansa tiettyä sukupuolta olevan lapsen, ei sekään sulje pois sitä suurinta toivetta terveestä lapsesta.
En tiedä oikein miten tämän nyt muotoilisin, mutta joskus tulee sellainen olo, että rakenneultrassa käytyään ei saisi muusta puhuakaan kun siitä, että lapsi on terve ja rakenteet kunnossa. Ei siis sanaakaan sukupuolesta. Ja aina pitää muistaa lieventää ultrakuulumisiaan sanomalla ensin, että lapsi oli terve ja sehän on pääasia jne. Näin tein kyllä itsekin.
Olen kuullut, että rakenneultran tekijä on saattanut jopa hermostua ja näpäyttää vanhempia sukupuolen kysymisestä. Enkä kyllä usko, että yksikään sukupuolta uteleva vanhempi välittäisi sen vähempää vauvansa terveydestään… Siksi mekin kysyimme vasta aivan ultrauksen lopussa, tunnustellen ensin ultraavan kätilön mielipidettä asiaan…
Itse ajattelen, että ultrassa tai synnytyksen jälkeen lapsessa voi paljastua mitä erilaisempia sairauksia, joista tällainen maallikko-tallukka ei välttämättä paljon tiedäkään. Mutta sukupuoli taas on sellainen asia, jonka jokainen ymmärtää ja siksi sitä on kiva kysyä rakenneultran yhteydessä :)
Joo vähän samaa olen itsekin ollut aistivinani. Itsekin aina hieman kummastelen, miten se sukupuoli liittyy vauvan terveyteen ja ennen kaikkea; miten ne seikat muka sulkisivat toisensa pois :O.
Tiedän pariskunnan, joka odotti toista lastaan. Esikoinen oli tyttö ja ultrassa isä paukautti: onhan se poika? Kätilö piti tuota niin pahana ettei kertonut sukupuolta ollenkaan, tokaisi vain ”isästähän se riippuu, kumpi sieltä tulee” :D. Toisen tytön saivat :).
Mekin kysyimme sukupuolta ihan ultrauksen lopussa, varovasti tunnustellen :D.
Oi, mahdollisesti pikkuinen prinssi, onnea tämän tiedon johdosta :) !! Onko tuo melko todennäköinen varmuus, että lapsi on poika, vaikuttanut ajatuksiisi esimerkiksi tulevan lastenhuoneen sisustuksen suhteen :) ?
Kiitos Tiia! :)
Tulevan lastenhuoneen suhteen meni kyllä ihan pasmat sekaisin :D. Huomasin yllättäen, että mähän olin ajatellut aika lällyä huonetta, varmaan juuri se tyttövauva takaraivossa vaikuttanut asiaan, heh! Täytyypäs kirjoitella aiheesta joku päivä, jos ei vielä nyt tässä joulun alla niin sitten vuodenvaihteen jälkeen :).
Onnittelut ihanista uutisista. Instagramin puolelta katselin marraskuun puolella, kun olit ostellut vaatteita vauvelille ja heti tuli mieleen, että vaikka olivat molemmille sopivia värejä, että olisit poikaa silmälläpitäen vähän enemmän kuitenkin ostellut. Yllätyin, kun nyt kävi ilmi että sulla olikin vahva tuntemus tytöstä :)
Kiitti Emma! Heh, voi olla totta. En uskaltanut mitään vaaleanpunaisia ostella, sinisävyiset mielestäni sopivat molemmille. Mut hyvin mahdollista, että alitajuisesti tiesin kuitenkin odottavani poikaa.
Ihana kuulla tulevasta perheenjäsenestänne <3
Meille syntyi tasan puoli vuotta sitten aivan ihana pikkuinen poika jonka sukupuoli oli tiedossa myös etukäteen. Mä olin kanssa melko hämilläni omalla tavallani rakenneultran jälkeen, koska alitajuisesti olin pienestä tytöstä saakka ilmeisesti ajatellut että eka lapsi on tyttö :) hölmöä! Ajatukset siitä kuitenkin pikkuhiljaa selkeytyivät ja olin yhtä lailla todella todella onnellinen siitä tiedosta että tulokas oli poika.
Tänä päivänä, kun pikkuinen täytti puoli vuotta, en voisi kuvitellakaan enää olevani pienen tytön äiti, tällä hetkellä. Tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta pitää pientä poikaa sylissä ja putsata sitä pippeliä ja pyllyä, välillä on tullu mietittyäkin että mitenhän sitä osaisi edes pestä jos ei siellä haaroissa mitään täytettä olis :) Kuitenkin nyt kun ajatus toisesta lapsesta alkaa pikkuhiljaa hiipiä jo mieleen, tulee se alitajunnan kummitus mulle taas kertomaan, että jos seuraava lapsi olisi nyt sitten se tyttö, silloin meiltä löytyisi molemmat. Toisaalta on taas mietityttänyt se, että jos toinen lapsi (joka toivottavasti meille suodaan) jää viimeiseksi ja on myöskin poika niin tuleeko semmoinen olo että pitäisi vielä tehdä kolmas jos se sitten olisi jo tyttö.
Mutta jottei nyt vääriä käsityksiä synny, niin ehdottomasti olen sitä mieltä että jos lapsia saa, niin se onko sukupuoli kumpi ei ole millään tavoin merkityksellinen asia! Uskon kuitenkin, että suurin osa äideistä ainakin salaa on joskus toivonut että saisi tyttövauvan, kaikki eivät sitä vain uskalla sanoa ääneen.
Voi miten samankaltaisia ajatuksia sinulla kuin minullakin, aivan kuin omasta suustani!
”Toisaalta on taas mietityttänyt se, että jos toinen lapsi (joka toivottavasti meille suodaan) jää viimeiseksi ja on myöskin poika niin tuleeko semmoinen olo että pitäisi vielä tehdä kolmas jos se sitten olisi jo tyttö.”
Tuota varsinkin olen itsekin miettinyt! Eräs ystävänikin sanoi hyvin, että ehkä siitä sitten jonkinmoinen kaipaus jää, jos ei sitä tyttöä koskaan saa. Eli ymmärrän hyvin nuo tunteesi ja mukava voida keskustella näistä ilman mitään syyttäviä sormia, koska eihän tuo ajatus sitä tarkoita, ettei niitä poikia rakastaisi aivan yhtä paljon. Tuntuu oudolta, miten nuo asiat muka sulkisivat toisensa pois. Oma lapsi on aina oma lapsi ja omille vanhemmilleen se maailman rakkain ja ihanin, sukupuolella ei tosiaan ole sen suhteen väliä :).
Vielä tuli yksi juttu mieleen :) Meilläkin löytyy kissa kotoa ja mietittiin etukäteen, että kuinkahan suhtautuu meidän tulevaan vauvaan ja uskaltaako vauvan laittaa pinnasänkyyn nukkumaan ilman kissaverkkoa tms. Alkuun kotiin tultuamme hieman vierasti ja ihmetteli, nykyisin kuitenkin suhtautuu melko välinpitämättömästi, ei pelkää mutta ei ole myöskään kovasti kiinnostunut pojasta. Pinnasänkyyn ei ole koskaan mennyt myöskään. Ainut asia mikä kissallemme tuli, oli stressi :) 6 viikkoa pojan syntymän jälkeen alkoi kissa ravata hiekkalaatikolla yhtenä iltana muutaman minuutin välein ja pissasi verisiä pikkuisia tippoja pitkin lattioita (jep, siinä vaiheessa kun toinen on tississä kiinni tietenkin). Vein seuraavana päivänä eläinlääkärille ja totesi heti että onko teillä suuria muutoksia ollut kotona. Kerroin että vauva syntynyt ja sanoikin siihen että tämä on tosi yleinen ”vaiva” siinä vaiheessa kun vauva tulee kotiin. Kissallemme oli tullut pissatulehdus vauvan aiheuttaman muutoksen ja stressin takia, antibioottipiikillä ja kipulääkkeellä saatiin kyllä helpotus heti ja vaiva loppui siihen. Kaikkea outoa siis voi tulla vastaan kun nuo pienet elukat kohtaavat uuden tulokkaan :)
Hyvä että kerroit tästä! Kisu-parka, niin nekin voivat vain uuden elämäntilanteen edessä stressaantua :). Onneksi vaiva pian lääkkeillä parani! Täytyykin tarkkailla näitä omia matikaisia sitten normaalia tarkemmin, kun vauvan kanssa kotiudumme :).
Ihanaa. <3 Onnea tulevasta pojasta. Mina olen koko ajan ajatellut, etta tyttohan teille tulee, mutta olinpa vaarassa tunteineni! Olen niin onnellinen sun puolesta, susta tulee niin hyva aiti!! <3
Heh, niin luuli moni ystävänikin :).
Tuli melkein itku tuosta viimeisestä lauseestasi, niin kauniisti sanottu, lämmin kiitos <3.
Varmasti helpottavaa, että kaikki oli ok! :)
Muistatkin varmaan, kun joku aika sitten kommentoin, että itsellä oli niin vahva mutu-tuntuma pojasta, joka sitten synnytyksessä paljastuikin tytöksi :) Se on kummallista, miten hassulta hetken tuntuu, kun oma vahva aavistus ei olekaan oikein. :) Ei sillä, minä sitä pientä prinsessaa salaa toivoin, vaikka kumpikin olisi luonnollisesti ollut yhtä tervetullut <3
Tuo Pentikin pupu on super suloinen!
Joo kyllä muistan! Tuntui tosiaan hassulta huomata, että oma tuntemus olikin väärä :).
Hieno kuulla, että kaikki on hyvin. Pojat on aina poikia ;) Ihania ostoksiakin olet tehnyt.
Kyllä, pojat on poikia :).
Onnea poikalupauksesta! :) Minulla on laskettu aika kuukauden päästä ja pientä pojua tässä odotellaan. Meidän suvussamme kaikki ovat tyttöjä, joten kun poikalupaus tuli sekä rakenneultrasta että 4D:stä (halusin olla ihan varma sukupuolesta ja 4D:ssä luvattiin sataprosenttinen poika) niin minulla kyllä kesti hetken aikaa mutustella tietoa. Tottakai pääasia on itse lapsi, oli se sitten poika tai tyttö, mutta hetkellisesti panikoin sen kanssa että miten poikavauvoja nyt sitten käytetään ja osaanko hoitaa ja leikkiä sen kanssa, ja pakko myöntää että myös vaaleanpunaisten tyttöihanuuksien ostamisesta luopuminen kirpaisi. MUTTA, sitten siihen ajatukseen vain jotenkin tottui, ja minua helpotti suunnattomasti myös se, että pojille on niin ihania harmaan värisiä vaatteita :D Harmaa kun on minusta ihan yhtä ihana väri kuin pinkki/vaaleanpunainen. Uskomattoman typerää ajatella jotain vauvan pukemista, mutta minulle oli tärkeää päästä ostamaan oikeasti söpöläisiä vaatteita, pojat kun ovat tuntuneet niin vierailta senkin takia että olen aina ällönnyt kaikkia autot2- spiderman- traktori-kuoseja ja muita värikkäitä hahmoja heidän vaatetuksissaan ja leluissaan. Mutta jes jes jes, pojillekin kyllä löytyy aivan ihania söpötyskuteita vaikkakaan ei tod niin paljon kuin tytöille. Nyt kun on kypsytellyt ajatusta pienestä pojasta mahassaan jo useamman kuukauden verran, niin enää en edes vaihtaisi tyttöön mikäli joku hyvä haltija tulisi tarjoamaan moista mahdollisuusta. Ajattele, sinulla on oma pieni ihmispoikanen vatsassa. :) Tsemppiä loppuodotukseen! Me teimme samalla lailla että rakenneultran jälkeen alkoi vaatteiden ja vauvatarvikkeiden shoppailu; se on aivan ihanaa joten nauti! :)
Kiitos Jenni! Onnea sinne viimeisille viikoille! Millä viikolla kävit 4D-ultrassa? Olen itsekin sitä harkinnut, varmasti kiva kokemus :).
Ja tuttuja nuo sun ajatukset, jotenkin tyttövauvan hoito tuntuisi luontevammalta. Hassua sinänsä, koska mulla on 9 vuotta nuorempi veli, jota olen pienenä äitin apuna hoidellut :). Kyllä muakin kirpaisi vaatekaupoilla, kun tytöille oli niin paljon enemmän kaikkia ihania vaatteita (vaikka en mitään vaaleanpunaista vaatekaapin sisältöä olisi hommannutkaan), niin kauniita kaikkia mekkoja, sukkiksia, pantoja yms. Vertasimme miehen kanssa sitä tarjontaa poikien tarjontaan ja kyllä selvästi pojille on vähemmän vaihtoehtoja, en ymmärrä mistä se johtuu. Suomessakin kuitenkin syntyy enemmän poika- kuin tyttölapsia :D. Kun on esikoinen kyseessä, on ihan luonnollista pohtia vaatteita ja intoilla niistä, ymmärrän täysin! Itsekin inhoan tuollaisia kuvailemiasi poikien vaatteita, yöks. Onneksi äiti saa päättää vaatteet ainakin ensimmäisen vuoden ajan, ehkä jopa kahden… Sanoinkin miehelle, että nyt kun tulee poika, olen erittäin tarkka mitä pojalle puetaan enkä kelpuuta mitään tummansinistä, -vihreää, -keltaista yms. Miehelle oli ihan ok, että minä päätän vaateasiat :D. Jotain kivoja asukokonaisuuksia kyllä löytyi kun vaan viitsii etsiä, täytyykin kuvata ne tänne joku päivä!
4D:ssä käytiin heti rakenneultran perään viikolla 20 ja risat. Kela-korvauksen saa muistaakseni viikoilla 18-22 ? ja ne kannattaa hyödyntää kun on aivan sairaan tyyristä touhua, meillä korvauksien jälkeen 200€ (Femeda Helsinki) ja toimenpide kesti n. 10 minuuttia. :D Hyvät katteet.
Ahaa, en ollut tietoinen, että niistä saa ollenkaan Kela-korvausta. Se korvaus on käsittääkseni kuitenkin tosi pieni..? Täytyypä miettiä asiaa!
Onnea! Itse olen pienen 3-vuotiaan pojan onnellinen äiti. Ja tuo Frendeistä ottamasi lainaus… pitää niin paikkaansa. Vaikka tytöt on ihan yhtä arvokkaita ja rakkaita äideille on siinä äidin ja pojan suhteessa jotain niin taianomaista. Aivan kuten on isän ja tyttären. Paljon onnea odotukseen. Ja ihanaa joulun odotusta. :)
Oi miten ihana kuulla! Kiitos sinulle, kiva että jätit viestiä. Ihanaa joulunodotusta sinnekin! :)
Onnittelut uutisesta. Kyllä ne pienet pojat taita sellaisia mamman kultia olla. Meillä mies on välillä oikein huolissaan, että Jamppa roikkuu aina äidin kaulassa ja jakelee pusuja ja haleja kaikille… :)
Kyllä ne vähän siltä vaikuttaisi, ainakin meidän ystäväpiirin poitsut :).
Nauratti ihan tuo miehesi huoli :D.
Onnea kovasti.
Nauroin aivan vääränä, nyt siellä on käsikin..
Voin sanoa että tuo näprääminen ei ihan het lopukaan.
Minulla 6-v ja oon kyllä monet naurut saanut vuosien saatossa
(uskallan väittää ettei tytöillä tässä kohden ole yhtä hauskaa :)
Ihanaa päivän jatkoa ja tulehan perjantaina piipahtaan vintillä 11-17
Kiitos Mirka! Heh, pojat on niin poikia :D.
Pidän mielessä vintin, jos en perjantaina pääse niin sitten joku toinen päivä tulen käymään :).
<3
:)
Voiii! Pieni poika!! <3 Ihanaa että kaikki oli hyvin pikkuisella ja niin hykerryttävän ihanaa, että saitte vielä sukupuolenkin tietoonne! :) Harvemminhan nuo mönkään menevät. <3 Ihania vaatteita olette jo hankkineet!
Mekin saimme reilu viikko sitten iloisia uutisia rakenneultrasta.
Meille tulee mitä ilmeisimmin pikkusisko. <3 :)
Ihana viesti! <3 Aika lähekkäin meillä ollu rakenneultrat :). Mahtavaa, että tekin saitte iloisia uutisia <3. Ihanaa joulunodotusta!
Oiiiih, ihanaa, pieni poikanen tulossa <3 Tämä tuore täti täällä lueskelee vauvajuttuja ihan tippa linssissä :) Siskon jouluvauva tosiaan otti pienen varaslähdön ja yllätti meidät kaikki totaalisesti. Nyt neiti on jo kotona, ja on maailman pienin ja suloisin; tämä täti-ihminen on ihan rakastunut ja niin ylpeä <3
Sylin täydeltä onnea sinne! <3
Hän halusi mukaan joulufiilistelyihin :).
Onnea ihanista uutisista ja tulevasta perheenlisäyksestä!
Kiitos J! :)
Hei, pitkästä aikaa jälleen täällä sinun blogissasi :) Teille onkin tulossa perheenlisäystä – onnittelut siitä :) Meille on myös tulossa perheenlisäystä, LA huhtikuussa 2014. Osuuko teilläkin LA huhtikuulle?
No heippa! Kiitos Marika ja onnittelut sinnekin! Ja kyllä vain, huhtikuussa olisi tarkoitus poksahtaa täälläkin :).
Kiva juttu :) Onnellista odotusta!
Kiitos samoin! :)