Tiistaitervehdys teille! Täällä alkaa jännitys nostaa päätään, sillä eräs jännittävä joulukuinen päivämäärä lähestyy… Tuo päivämäärä on syöpynyt mieleeni jo syyskuussa, jolloin saimme tiedon rakenneultran ajankohdasta. Ensi viikolla se sitten koittaa, onpa aika mennyt nopeasti! Joka päivä tuo asia mielessäni käy, mutta yritän sitten aika pian sysätä sen syrjään, jotta jännitys ei saisi liian suuria mittasuhteita – en kuitenkaan voi asioihin vaikuttaa tai niitä muuttaa. Täytyy vain toivoa parasta ja ajatella, että tapahtuu se, mikä on tarkoitettu. Tosin helpommin sanottu kuin tehty :).

Yksi asia, mitä olen aika paljon viime aikoina pohtinut, on vauvan nimivaihtoehdot. Olemme miehen kanssa samaa mieltä siitä, että nimi päätetään jo nyt odotusaikana, jotta on riittävästi aikaa miettiä eri vaihtoehtoja ja että se ehtii ns. muhia. Molemmille sukupuolille mietimme valmiiksi pari-kolme vaihtoehtoa, sillä olen kuullut tarinoita siitä, miten vauvalle on päätetty valmiiksi jokin nimi ja kun vauva on sitten syntynyt, ei nimi ole hänelle jostain syystä sopinutkaan. En ihan tiedä, uskonko moiseen omalla kohdallamme, mutta on silti hyvä olla niitä vaihtoehtojakin!

Nimien miettiminen onkin ihan lempipuuhaani, olen aina ollut kovin kiinnostunut nimistä. Ehkä joku lukija muistaakin, miten kerran täällä kerroin kolmesta lapsuuteni lempinukesta? Annoin niille nimiksi Melissa, Melina ja Melinda samalla haaveillen, että saisin ne sitten joskus aikuisena: kolme tytärtä noilla nimillä varustettuina :D. Ajatukset on ehkä hieman noista muuttuneet, mutta edelleen pidän nimistä Melissa ja Melina, myöskin Melida (pieni muunnos nimestä Melinda) olisi kiva, vaikkakaan nämä ei ihan top vitoseeni mahdu. Sanoin miehelle näistä nimistä pari päivää sitten ja hän tokaisi, ettei pidä mistään M-alkuisesta :D. OK, no ehkä sitten jotain muuta…

Tuo lapsuuden haave myöskin kolmesta tyttärestä on muuttunut: poika on luonnollisesti aivan yhtä tervetullut. Pojan nimiä emme ole kuitenkaan niin paljon pohtineet, koska olen huomannut olevani niiden(kin?) suhteen hieman nirso: pojille tuntuu olevan huomattavasti vähemmän kivoja nimiä kuin tytöille! Onkin oikeastaan vain kolme (tai no jos aivan totta puhutaan niin kaksi :D) nimeä, joita voin vakavasti mahdolliselle pojallemme etunimeksi harkita ja nämä nimet on myös sellaisia, jotka ovat olleet mielessäni jo vuosia. Onnekseni myös mies pitää näistä nimistä (tai yhtä niistä hän vielä makustelee :)), joten pojan nimen päättäminen olisi huomattavasti helpompaa kuin tytön. Toiseksi ja kolmanneksikin nimeksi on olemassa jo hyvät vaihtoehdot, joten koska valinnanvaraa on suht vähän, ei päätös pojan nimestä olisi kovin vaikea. Oikeastaan se on jo tehty! :D

Pidän kansainvälisistä nimistä, hieman erikoisemmista, mutta kuitenkin vain sellaisista, jotka oikeasti ovat jo ihmisten nimiä (joskus nimittäin kuulee aika villejäkin…). Ehtona nimille on myöskin se, että niiden tulee sopia suomen kieleen ja suomalaiseen suuhun eli ei mitään vaikeasti lausuttavia. Esimerkkeinä mieluisista vaihtoehdoista voisin mainita tyylillisesti oikeaan suuntaan olevat Isabella ja Sebastian (voi ei, tuli heti mieleen, että onko nuo molemmat Salkkareissa??? :/) sekä Olivia ja Oliver. Jälkimmäiset olivatkin pitkään suosikkejani, mutta jokunen vuosi sitten niitä alettiin ainakin täälläpäin antaa ihan liukuhihnalta ja sen myötä niistä tuli jo liian yleisiä. Harmittaa etenkin tuon Olivia-nimen suhteen – se oli mulla lempparina niin pitkään, mutta näyttäisi noita yhtä kivan pehmeitä ja feminiinisiä tyttöjen nimiä olevan muitakin!

Täytyy vielä sen verran tarkentaa, että jos meillä olisi ennestään Olivia ja syntyisi poika, ei hänestä tulisi Oliveria. Haluan jostain syystä eri alkukirjaimilla alkavat lasten nimet.

Vauvan sukunimi tulee olemaan ruotsalainen, ei mikään hirmuisen pitkä, mutta aika kovia konsonantteja sisältävä. Kiva senkin vuoksi, että satun pitämään pehmeistä etunimistä kaikkein eniten ;). Olen myös huomannut, että oikeastaan kaikki nimivaihtoehtomme ovat aika pitkiä – lyhyistä nimistä on löytynyt vain yksi mieluisa (tytölle, 3-kirjaiminen).

Sukujemme nimiä emme ole sen kummemmin tutkailleet (vain pari sukupolvea taaksepäin) emmekä koe, että nimen täytyisi tulla sieltä. Itselläni on sama toinen nimi kuin mummullani ja koska olen ainoa naispuoleinen kyseisestä sukuhaarasta, olisi sitä perinnettä ihan kiva jatkaa. Olenkin aina haaveillut, että jos saan tytön, tulee hänelle keskimmäiseksi nimeksi modernimpi versio omasta toisesta nimestäni. Aika harvinainen se on, mutta nimi kuitenkin. Version saa poistamalla kyseisestä nimestä kaksi kirjainta: yhden edestä ja yhden keskeltä. (Nyt kaikki läheiset siellä pohtii tuota nimeä, kerron kun tavataan :D.)

Pojan nimen suhteen on sellainen hauska sattuma, että mieheni nimi on ollut aina yksi vaihtoehtoni pojan nimeksi. Olen kirjoitellut noita kivoja nimiä vuosien mittaan erääseen kirjaan ja sieltä löytyy myös mieheni nimi jostain kymmenen vuoden takaa. Olisikin kiva laittaa se pojalle keskimmäiseksi nimeksi, mutta sekin aivan pienellä (yhden kirjaimen) muutoksella. Jotenkin vähän vierastan sitä, että sama nimi siirtyisi heti seuraavalle sukupolvelle – kauniita nimiä on maailma pullollaan, joten miksi käyttää ihan samoja! Tuntuu mukavalta, että molemmille sukupuolille on kuitenkin jokin tällainen nimen periytyminen mietittynä. Totta puhuen keksin tuon miehen nimestä lähtöisin olevan version tänä aamuna ja heti piti tekstata tulevalle isukille töihin. Vastauksena sain jotain tyyliin :) ootko miettiny koko aamun nimihommia? ja ideani oli kuulemma aika kiva juttu.

Tässä muutama lainattu kuva kivoista lastenhuoneista – sitäkin saa pian alkaa pohtimaan ja suunnittelemaan! Pyydän sitten teiltä ideointiapua, kun se alkaa olla ajankohtaista.

Nyt mua tietysti hirmuisesti kiinnostaisi tietää teidän ajatuksianne nimistä! Miten olette nimen päättäneet, kulkeeko nimi suvussanne, millaisista nimistä ylipäätään pidätte? Haaveiletteko saavanne jonkin tietyn nimen käyttöönne ja oliko nimet valmiina hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää? Nimiehdotuksiakin otan avosylin vastaan – jos eteen tulisikin jokin ihanuus, jota en ole vielä osannut miettiäkään! :)

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)