Puuhakkaita päiviä viime aikoina! Joka päivälle on monenlaista ohjelmaa, menoa ja tapaamista – ei meinaa perässä pysyä! Päivät täytyy suunnitella huolella, jotta ehtisi mahdollisimman paljon. Mukavaakin tämä on, aika menee niin vauhdilla. Eilen sanoinkin miehelle, että aivan kohta on jo huhtikuu, jaiks!
Pienesti olen ehtinyt viime aikoina kotonakin sisustella. Kehyksiä täytyisi hankkia seuraavaksi, jotta saisin tauluja seinille. Haaveilen kollaasista, jossa olisi kolme taulua kapeissa kehyksissä: kehyksistä yksi olisi musta, yksi valkoinen ja yksi tammensävyinen. Saapa nähdä mitä tästä kehkeytyy!
Vauvanhuoneen parissakin olemme ehtineet puuhastelemaan, alkaa kuulkaas näyttää jo melkoisen kivalta ja mustavalkoraitaiseen tapettiseinään olen enemmän kuin täydellisen tyytyväinen! Viimeistään ensi viikolla luvassa kuvia tänne bloginkin puolelle.
Kissoille kuuluu hyvää :). Hieman on välillä pää sekaisin näistä vuodenajoista; onko nyt talvi vai jo kevät?, mutta eipä niitä kannata turhan pitkään miettiä. Ei muuta kuin unta palloon, eiköhän se asia siitä itsekseenkin ratkea!
Vuodenaikojen epäselvyys saa pään välillä niinkin sekaisin, että sohvalta noustaan makeilta päikkäreiltä kurkottelemaan sohvapöydän porkkananjämää… Siis mitä mä teen, sehän on rehua – sanoo tuo hölmistynyt ilmekin!
Kollaasin toisessa ja neljännessä kuvassa vanhempi kisunen; toisessa päikkäreillä miehen mahan päällä. Sylihetket on tälle kultaiselle kissalle niin tärkeitä <3.
Eilen sain puhelun ihanalta eläinlääkäri Riitta-Liisalta Oulun Lemmikistä, voin suositella häntä lämpimästi, niin rautainen ammattilainen, joka sai meidän rakkaan perheenjäsenemme kuntoon! Kissa on syönyt antibioottia nyt neljä viikkoa, jatkamme vielä kaksi päivää purkin loppuun ja sitten tarkkailemme, palaavatko oireet. Sain kehuja siitä, miten hyvin olen saanut kissalle lääkkeen annettua ja vielä noin pitkän ajan. Kissat kun tunnetusti ottavat lääkkeet melko huonosti ja tuo kyseinen Trikozol-antibiootti on erityisen kamalan makuinen (kuulemma, en toki ole maistanut) eivätkä lemmikinomistajat useinkaan saa sitä kissoilleen annettua. Meillä on kuitenkin kisun kanssa hyvä yhteistyötaktiikka: kissa jämäkästi kainaloon ja pilleri kurkkuun, sen jälkeen heti herkullinen aamupala, jotta lääke ei ehdi maistua suussa. Aamiaisen jälkeen halihetki :D.
Eläinlääkäri sanoi, että kissamme on herkkävatsainen, joten oireet saattavat palata, mutta sitä ei tarvitse säikähtää. He voivat sitten määrätä lisää lääkettä tänne paikalliseen apteekkiin. Tämä kissaamme hoitanut eläinlääkäri jää piakkoin talvilomalle, mutta hän halusi kuulla kisun kuulumiset vielä lomansa jälkeenkin, joten soitan hänelle vielä sitten. Hyvä etten itkuun pillahtanut tuon kuultuani, teki niin vaikutuksen. Totean jälleen: niin loppuun asti vietyä hoitoa että! Tämä eläinlääkäri tekee kyllä työtään täydestä sydämestään ja tuollaisista eläinlääkäreistä on huutava pula! Se on kamala tunne, kun näet että rakas lemmikki ei ole kunnossa ja viet häntä eri eläinlääkäreille useita kertoja eikä mistään saa apua! Luojan kiitos löysimme tämän eläinlääkärin; häneen luotin täysin heti ensimmäisestä puhelusta lähtien ja kisu saatiin taas terveeksi. Vielä kuukausi takaperin lempparileikki laserilla ei jaksanut kiinnostaa, hieman vain pää kääntyi, mutta näkisittepä nyt! Kyllä on 11-vuotiaankin tassuissa taas virtaa eikä ikä paina laisinkaan! Mun rakkaat kisumisut, joita lähden halailemaan just nyt!
Voi että, ihanaa että kisuilla on nyt kaikki hyvin <3 Olen niin onnellinen sun puolesta. Varmasti iso helpotus ja nyt voit rauhassa keskittyä vauvan odotteluun ilman murheita <3
Todella iso helpotus, ei osaa sanoin kuvailla! <3
Siis toi porkkanahan näyttään hyvin erehdyttävästi nakinpätkältä! Mitä huijausta!!! :D
Pitääpä antaa omallekin misumisulle (poikamme antama nimitys..) oikein ekstra halipusit ja rapsutukset <3 Meilläkin tulee pian 11v täyteen! Hurjaa ajatella, mitkä kaikki elämänmuutokset tuokin pörriäinen on kanssamme käynyt läpi!
Hauskaa loppuviikkoa!
No joo niin se taitaa näyttää :D.
Ihana tuo misumisu <3. Niinpä, mekin ollaan vanhemman kisun kanssa koettu yhdessä vaikka ja mitä :). Kiitos!
Kiva kuulla hyviä kuulumisia. Meillä täällä elellään matalapainepäiviä. Kättejä ei paljoa näy. Nukkuvat kaikki päivät aina kun on tällaista harmaata ja matalapainetta.
Kissat on tuossakin niin viisaita! :)
Hyvä eläinlääkäri on kullanarvoinen! Todella hyvää huolehtimista.
Älä muuta sano!
Ihanaa, että kissa on taas terve! Toivottavasti oireet eivät palaudu. Muistathan, että herkkävatsaisille on saatavilla helposti sulavaa ruokaa. Tätä meidän kissa söi pitkän suolistotulehduksen jälkeen. Ja maitohappoja päälle :-)
Maitohappojauhe tökkii täällä ja pahasti! Viikon verran jo nyrpistellyt nenäänsä (terveen merkki tämäkin!), ei syö jos sitä on ruuassa pikkaisenkaan, joten joudun välillä jättämään sen pois. Ei ole hyvä tyhjään mahaankaan antibioottia syödä…
Vau onpa tosiaan ihana eläinlääkäri :)
Eikö olekin!
Hienoa, että vastoinkäymiset kissojen kanssa alkaa olla ohi! Meinasi itselläkin olla suru puserossa jokunen aika sitten, kun äiti ilmoitti, että meidän puoli vuotias Repe-riiviö oli pudonnut pöydältä raapimispuun kanssa ja loukannut tassunsa pahasti. Äiti oli siis nostanut raapimapuun korjattavaksi pöydälle ja heti silmän välttäessä Repe oli käynyt raapimapuun kimppuun, onhan se huomattavasti mielenkiintoisempi, kun se ei ollut tavanomaisella paikallaan! Liukaspintainen pöytä kun oli, niin molemmat sitten olivat mätkähtäneet alas ja tietysti Repen takatassu alimmaisena. Voi sitä itkua, mikä kollipojalla sitten loppuillan oli, kun äidillekin soittelin! Onneksi pikkusiskoni pääsi käyttämään pojun eläinlääkärissä ja oli helpotus kuulla, ettei luita ollut katkennut, vaikka kissa oli ihan kolmijalkainen! Ja tietysti kipulääkettä lisäksi. Nyt tassu alkaakin olla kunnossa, vaikka kipeä kinttu ei paljon estänytkään pikkutihulaista, vaan aamuvillin sattuessa kohdalle, se rymysi kyllä tyylikkäästi kaikki pöydät ja tuolit ja ikkunalaudat. ;)
Voi Repe minkä teit! Ihana kuulla, että kollipoika parani. Tuossakin hyvä osoitus siitä, miten sitkeitä kissat ovat :).
Näinpä! On ne kollipojat vaan niin vilkkaita. Repehän jäi kerran äidiltä vahingossa jääkaappiinkin. Herra on aina nenä pitkällä, kun jääkaapin ovi avataan ja oli sitten ilmeisesti hypännyt hyllylle ja äiti epähuomiossa sulkenut oven. Oli alkanut tulla turhan hiljaista ja äiti etsiskelikin Repeä, kunnes tajusi, että ettei vain olisi työntynyt jääkaappiin. Sieltähän Repe hyvin nöyrästi ja nolosti hyppäsi alas kurkkujen ja tomaattien keskeltä. Raasu ei ollut osannut edes maukua, että joku pelastaisi sen pimestä kaapista! :D Onneksi Repe ei siellä kuitenkaan kovin kauaa joutunut olemaan ja edelleen oven avautuessa nuoriherra roikkuu ovenraossa nuuskutellen. ;) Ehkä tästä kuitenkin otti opikseen äiti, eikä Repe!
Heh, sama tapa ku meidän nuoremmalla kattimatilla :).
Mahtavaa palvelua lääkäriltä. Ja ihanaa, että kisu alkaa reipastua ja kiinnostua leikkimisestä. Voi kun meidänkin kisut tulisivat syliin, mutta ei. Yöllä vanhempi tulee kyllä usein tyynyni taakse nukkumaan ja saattaa siinä ohimennen pukkailla tuttavallisesti. Myös aamuisin ennen nousemista voi olla joku hellyyskohtaus (herätys!), mutta sen jälkeen onkin taas niin kova jätkä, että saa vaan väkisin välillä halia :o). Nuorempi oli pienenä joskus sylissä, mutta oppi sitten vanhemmalta talon tavoille. Vähäksi aikaa saa kaapata syliin ja sitten alkaakin jo rimpuilu. Välillä saattaa tulla samalle sohvalle, se on jo paljon!
Ja siis mä en kestä tuon sohvapöydälle kurkottelijan ilmettä :oD! Häntä on selvästi huijattu!? Höh, porkkana!!?
Kyllä, antibiootin vaikutus alkoi näkyä jo ensimmäisen viikon jälkeen ja pikkuhiljaa kaikki oireet häipyivät. Meillä tämä vanhempi kisu on kyllä sylissä monta kertaa päivässä ja jos ei syliin mahdu, ihan jalassa kiinni sohvalla :D. Joskus ihan harmittaa, kun joutuu siirtämään toisen pois; aina ei vain ole aikaa… Ollaankin miehen kanssa jo puhuttu, että vauvan synnyttyä täytyy ehdottomasti muistaa sylitellä kisuakin: aina kun toisella on vauva, toisella on kissa sylissä :D.
Nuorempi kisu on meillä sellainen, että pysyy sylissä vain silloin, kun itse oma-alotteisesti syliin tulee. Väkisin ei voi pitää, on niin kova rimpuilija. Suurimmat hellyyspuuskat hänellä on aamuöisin ja aamuisin: nytkin nukkuu sohvan selkänojalla siten, että leuka ja etutassut ovat olkapäälläni :).
Voi kuinka ihana eläinlääkäri, ja mahtava kuulla että kisu voi noin hyvin! Hih, sain hyvät naurut tuosta ”kissa ja porkkana”-kuvasta :D
Kisu on kyllä oikein pirtsakka pakkaus taas. Tuo suupielet alaspäin -ilme nauratti täälläkin :D.
Kyllä kissa tietää, että mahan päällä on lämmintä ja mukavaa ja turvallista. Ihanaa, että kisu voi hyvin – molemmat ovat niin tyytyväisen näköisiä, vaikka joskus tulekin vastaan yllätyspettymys ja ilme sen mukainen.
Lemmikissä meidänkin kollipoikaa hoidettiin, silloin kun asuimme Oulussa, Mieleen on jäänyt hyvä ja miellyttävä palvelu.
Ihana kommentti, kiitos Tove! :)
Olen kyllä niin kiitollinen Lemmikin henkilökunnalle, aivan ihania ihmisiä talo täynnä!
Ihana kuulla, olen niin onnellinen sun puolesta, etta olette loytaneet hyvan elainlaakarin ja kisu on vihdoinkin kunnossa! Toivotaan, etta oireet ei palaa laakityksen loputtua.
Ihana ilme nuoremmalla kisulla, kun kurottaa poydalle. :-D
Ihana sinä! <3 Kiitos tuestasi näiden kuukausien aikana.
Hahah toi pöyristynyt pettymyksen sekainen ilme! Aivan ihana :D
Hienoa, että vihdoin sujuilee noin mallikkaasti teillä. Toivottavasti sairastelut ovat nyt takana päin ja seuraavat vuodet ovat terveyden ja onnen täyteisiä koko perheellä :)
Meilläkin toi nuori kolli vähän aikaa sitten onnistui polttamaan etutassunsa pahasti palohaavoille kun uteliaani tuli seuraamaan munien keittämistä :( Oli se sydäntä särkevää katsoa kun toinen oli selvästi kivulias eikä pystynyt tekemään mitään niinkuin normaalisti. Onneksi siitäkin on toivuttu entiselleen. Kyllä ne omien lemmikkien sairastelut ja tapaturmat ovat vaan henkisesti tosi rankkoja. Ja mikä siinä on, että just kolleille tuppaa aina käymään köpelösti? :D Toi meidän tyttö on aivan mieletön vauhtihirmu ja utelias uuno, mutta ei sille käy koskaan mitään kun taas toi vähän maltillisempi kolli tulee vähän väliä rymisten alas ties mistä ja kohnottaa muutenkin jatkuvasti. Kissat ovat american curleja eli luontaisesti tosi sporttisia ja ketteriä, mutta silti!
Joo kyllä tässä saatiin pari-kolme kuukautta huolesta suunniltaan jo ollakin!
Voi kamala mikä tapaturma teidän kisulla, onneksi on jo parantunut!!!
Kiitos sulle kivasta kommentistasi ja silityksiä kisuille :).
Olen niin onnellinen puolestanne että rakas kisu voi hyvin <3 Onneksi löysitte vihdoin hyvän eläinlääkärin!
<3 Toivotaan nyt kovasti, ettei takapakkia enää tulisi...
Ihanaa, että kissa on taas terve ja oma itsensä! Mukava myös kuulla, että löysitte noin miellyttävän ja empaattisen eläinlääkärin, se kun ei aina ole itsestäänselvyys… nyt kisunne on valmiina vastaanottamaan uutta tulokasta :) itse vähän jännitän, miten meidän kissamme tulee vauvaan suhtautumaan, no ehkä se auttaa että huomioi kissaa yhtä paljon kuin vauvaa ettei raukka tule mustasukkaiseksi :D
Voi toivotaan, että pysyisi myös terveenä. Tänään ensimmäinen päivä ilman antibioottia ja äsken pääsi rupsu tuossa sohvalla (on ihan mun vieressä) :/.
Joo ihan siinä alussa ensimmäisinä viikkoina kissa tarvitsee normaalia enemmän hellyyttä ja rakkautta, jotta pääsee asian yli :).