Vielä viikko sitten heräsimme synnytysosastolta ihanan hoitohenkilökunnan keskuudesta. Samana päivänä alkoi kuitenkin itsenäinen elämämme vauvaperheenä ja kotiuduimme pienen, mutta niin suuren aarteemme kera. Viikko on ollut kaiken kaikkiaan mieleenpainuva; uuden opettelua ja totuttelua näihin uusiin puuhasteluihin, aikatauluihin sekä toisiimme. Vauva määrää aika pitkälti kaikki aikataulut ja pyrimmekin järjestämään vuorokausirytmimme hänen mukaansa.
Haastavinta vauvanhoidossa on itselleni ollut alusta asti imettäminen. En jännitä vauvan käsittelyä millään tavalla, koen otteeni varmoiksi, koska olen käsitellyt vauvoja aiemminkin. Mutta imettämisessä on kyllä haasteensa! Aluksi se oli vaikeaa siksi, koska en sektion vuoksi voinut kokeilla moniakaan imetysasentoja. Seuraavat haasteet aiheuttivat vauvan erittäin intensiiviset ja innokkaat imuotteet… Osastolla nauroivat, että jos vauvan laittaisi seinää vasten, hän saisi jopa siitä imuotteen :P. Sanoivat, että saan olla tyytyväinen, kun hän osaa niin hyvin imeä ja maitoa riittää, mutta silti: AUTS. Nyt pahin auts-vaihe on ohi ja olen voinut kokeilla eri asentojakin, se helpottaa. Jonkinmoista imetystuolia kyllä kaipailen, se kun jäi hankkimatta… Sohva on turhan syvä ja saa tehdä aina melkoiset viritykset, ennen kuin asentoni on sopivan ryhdikäs ja pieni puolimetrinen potkunyrkkeilijäni pääsee irti.
Vauva on ihana hymypoika. Tyytyväinen pakkaus. Antaa hoitopöydällä hoitaa itseään pitempäänkin, huokailee tyytyväisenä ja hymyilee ympärilleen katsellen. Ruokatouhuissa kärsivällisyyttä ei sitten ole ihan samalla tavalla: kun hän saa vihjeen, että ruokaa on tulossa, olisi sitä hyvä olla suussa kahden sekunnin sisällä. Äitiä on välillä hieman hikoiluttanut :).
Lääkärit ja terveydenhoitaja kehuvat jänteväksi ja virkeäksi pojaksi. Jo osastolla ihastutti hoitajia tarkkaavaisella katseellaan, vastasyntyneet kun ovat kuulemma yleensä hieman enemmän omissa maailmoissaan. Mutta kuten tiedämme, vauvamme viihtyi masussa sen verran pitkään, että oli jo todella valmis pakkaus ulkomaailmaan.
Kollaasin kaksi ensimmäistä kuvaa ovat osastolta: ensimmäinen kolmen päivän ikäisenä ja toinen neljän. Kolmannessa kuvassa pieni kesämies piipahtaa kotiterassilla uusi pipo päässä. Teetin näitä pipoja muutaman ennen vauvan syntymää, aivan ihania ja pysyvät hyvin päässä! Viimeisen kuvan otin maanantaina autossa matkalla neuvolaan. Autossa uni tulee jo ensiminuuteilla, hurinaan ja liikkeeseen on mukava nukahtaa.
Nukkumisesta olettekin kyselleet. Nämä vanhemmat eivät ainakaan toistaiseksi voi pahemmin univelkojaan valitella… Vauva on nukkunut kaikkina kotiöinään seitsemän tunnin yöunia heräämättä, jo osastolla porskutti viiden tunnin pätkiä. Käymme nukkumaan noin klo 23 ja vauva heräilee kuuden aikoihin. Silloin on vuorossa noin vartin ruokatauko, jonka jälkeen uni jatkuu vielä 2-3 tuntia. Aika aamun torkku, sanoisin. Rytmi on ollut näissä kohdin hyvin samanlainen kuin masussakin. Päivisin ollaan sitten hieman enemmän hereillä (ruokamestoilla mielellään ööh koko ajan, vaikka sitten torkkuen) ja silloin yritetäänkin mahdollisimman hyvin täyttää hellyys- ja läheisyyskiintiötä yötä varten ;).
Vauva lähti isänsä kanssa pienelle vaunulenkille ja äitillä on jo ikävä… Mietin, että jokaisen vauvan tulee olla ainakin omille vanhemmilleen se maailman ihanin ja rakkain. Tämä pieni tomera vauva on meille se maailman ihanin, ihmeellisin ja täydellisin. Joka päivä ihastelen hänen silmiään, nenuaan, suutaan, korviaan, hiuksiaan (niitä on muuten hyvä määrä, sitäkö se karsea leikkaussaliin jäänyt närästys tiesi…), sormiaan, varpaitaan, ilmeitään, eleitään, äännähdyksiään… Miten kaikki tuo täydellisyys onkaan saatu yhteen noin pieneen pakettiin <3.
Niin suloinen pienokainen!
Niin hän kyllä on :) <3.
Aivan totaalisen ihana pakkaus <3 Paljon onnea vielä pikkumiehestä :)
Lämmin kiitos <3.
Onnea tuhannesti pienestä aarteestanne!! <3 Minun närästys jäi myös synnytyssaliin helmikuussa, neidillä kun oli jo syntyessään yli 5 senttinen musta houspehko! :D Hoitajathan olivat siitä osastolla ihan riemuissaan ja neidillä oli päässään jos jonkinmoisia rusettiviritelmiä ;)
Ihanaa vauva-arkea teille!
Voi kiitos Henna! Ohhoh, olipas mahtavasti hiuksia! :D Minäkin odotin peikkopoikaa, sen verran kamalaa se närästys joulukuusta asti oli, mutta ei ihan peikkoa tullut kuitenkaan :). Jännä nähdä minkäväriset hiuksista tulee, nyt päivänvalossa punertavat jonkin verran :D.
Voi ihanaa että teillä on noin kiltti vauva! Yöunien tärkeys kyllä korostuu tässä alkutaipaleella… meilläkin menee yöt kivasti parilla heräämisellä, mutta yöllä annan maitoa yleensä pullosta kun kärsivällisyys ei tahdo pikkuäijällä imetykseen riittää. Vai onkohan kyse äidin kärsivällisyydestä… no, sanotaan ettei kummallakaan :).
Nyt kun arki alkaa asettua, tekee mieli tehdä joitakin asioita joita ennen vauvaakin on ollut tapana. Itse ajattelin pakata vauvan perjantaina kanssani lounaalle muun perheen kanssa; äitini ja sisarusteni. Saa nähdä jääkö tähän yhteen kertaan :D.
On muuten totta että kyllä vauvat tietää koska on aika syntyä ja tavallaan mitä pidempään masussa pysyvät, sen parempi. Kehitys on huimaa jo ensimmäisinä viikkoina!
Nauttikaa kesästä ja vauvasta! Ihanaa kun jaksat ja ehdit kirjoitella kuulumisianne meille innokkaille seuraajille!
Ihana kuulla teidänkin arjestanne, Sara! Olette usein mun mielessä :). Itsekin olen joskus yöksi pumpannut maitoa pulloon, se imetys on joskus meinaan sellaista häsväystä, etenkin sen alulle saaminen… Vauva ei vaan herää yöllä siitä pullosta nauttimaan ;), mutta se onneksi säilyy vuorokauden jääkaapissa, joten voi antaa sitten aamulla ensihätään.
Mulla ihan sama, että huvittaisi käydä vaikka missä vauvan kera! Autoajeluilla ainakin voimme käydä. Eilenkin mies kävi ostoksilla ja odottelimme vauvan kanssa autossa. Kaikkialle en nimittäin uskalla häntä kuitenkaan viedä, pelkään että saa jonkin taudin näin pienenä. Mutta on piristävää itsekin päästä välillä käymään jossain, vaikka ei sitten autosta juuri poistuisikaan :D. Kerro sitten miten teidän lounas meni!
Paljon onnea pienestä pojasta! Nauttikaa kaikesta mitä vauva-arki tuo tullessaan :)
Ihanasti sanottu, kiitos juulia! :)
Mikä suloinen pakkaus ! <3 Tiedän niin tuon imetyksen AUTS-tunteen, kun samassa jamassa olin kolme kuukautta sitten. Tsemppiä ja koita olla luovuttamatta sen suhteen, kohta helpottaa! Niin kätsää, kun maitobaari kulkee kokoaika mukana ;)
Kiitokset! Auts-tunne on back :)
Aina mukana steriilinä ja sopivan lämpöisenä kulkeva maitobaari on kyllä kieltämättä kätevä!
Hän on kyllä melkoinen hurmuripoika! Aivan ihana <3 <3
:) Äitinsä on 100 % samaa mieltä <3
Onnea vielä pikku-prinssistä! :)
Meidän tyttö oli hyvä nukkumaan ja parin kuukauden iässä veteli jo 9 tunnin yöunia. Noista hyvistä unenlahjoista kannattaa nauttia, vaikka itse usein toivoin, että voi kun vauva jo heräisi! :) Tyttö nukkui nimittäin myös pitkiä 3 tunnin päikkäreitä. Kerkesin aina tekemään vaikka mitä vauvan vedellessä hirsiä.
Kiitos! Nautin kyllä pitkistä unista, koskaan kun ei tiedä, milloin päättyvät ;).
Niin suloinen poitsu <3 Mulla tuli taas oikein tippa linssiin, kun luin tätä postausta. Ja kylläpä vauva nukkuukin hyvin, mahtavaa! Nauttikaa päivistänne :)
<3 Vauva on kyllä hyvä nukkuja. Päivisin enemmän hereillä, mutta ihanaa, että ainakin vielä öisin uni maistuu :).
Voi ku sulonen pikkumies <3
ja mielettömän isot ja lämpimät onnitteluhalaukset teille kaikille pikkumiehen syntymän johosta <3
Kiitos ihana sinä! <3
Voi mikä pieni ihanuus täältä löytyykään <3 Ja hän on aivan varmasti vanhemmilleen maailman ihmeellisin ja tärkein asia, kuten kuuluukin olla :) Ihana lukea teidän kuulumisia ja samalla muistella omien poikien ensimmäisiä päiviä ja viikkoja kotona. Nauttikaa näistä ainutkertaisista hetkistä, onni on tässä ja nyt <3
Kyllä todella on <3. Toivottavasti nämä ensimmäiset hetket yhdessä ei unohdu koskaan.
Voi kun hän on niin suloinen! <3 Ja tiedän tuon tunteen imetyksen suhteen, meidän neitokainen myös omistaa samanlaiset imemistaidot, kerran hän alkoi imemään isänsä nenää kun minulla vissiin kesti liian kauan valmistautua :D Mutta se kyllä helpottaa sen alun jälkeen!
Ihanaa kyllä kun teillä nukutaan noin hyvin, olette kyllä ansainneetkin sen kun raskausaika oli täynnä eri vaiheita! Meillä herättiin viime yönä puoli kahdelta ja valvottiin kolme tuntia yhteen soittoon, vähän väsyttää :D
Heh, täällä on isukki vielä säästynyt osumilta :).
Oh my, tuollainen pitempi yövalvominen taatusti saa luomet lupsumaan…
Suosittelen imetystuoliksi keinuvaa k-tuolia!! Siinä istuen olen täysimettänyt 6-kuukautisen tyttäreni :-)
Oi, K-tuoli onkin mun haaveissa… :)
Mä en ymmärrä että et laita itestäs tai miehestäs kuvii blogii mut lapsestas sit laitat kunnon naama kuvii.
Vauva-ajan kuvat on asia erikseen; ihminen on harvoin tunnistettavissa vauvakuvistaan. Oma kuvani on sivustolla näkyvissä.
Tästä kommentistasi herää kyllä kummastus, että sinun olisi tämä asia ymmärrettävä koska..?
Hih, meidän tytöllämme oli syntyessään melkein musta, tuuhea tukka enkä kyllä oikein tiedä, miltä närästysy tuntuu – en raskausaikana tai muutoinkaan. :-)
Oi, nuo 7 tunnin yöunet kuulostavat aivan taivaallisilta. Toivottavasti sama malli jatkuu! Meillä heräteltiin varmasti vuoden ikäiseksi asti vähintään 3-4 tunnin välein, alkuaikoina tiheämpäänkin. Nyt molemmat ovat jo koululaisia. Aika totisesti rientää lasten kanssa.
Nauttikaahan näistä ihanista alkumetreistä uuden tulokkaan kanssa ja vielä kerran onnea sylin täydeltä teille!
Joskus siis noinkin päin :).
Toivotaan, että nämä yöunet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus! Itse olen ollut vauvana hyvä nukkuja, samoin veljeni: emme kuulemma herättäneet öisin, että olisikohan äitiinsä tullut poika ;).
Kiitos Sara!
Kiva, kun laitat kuvia vauvasta, niitä on niiiin mukava katsella. Toinen on niin pieni, suloinen ja avutonkin. Ja hyvä, että saatte nukuttua kunnon yöunet, ylellistä :)
Ylellistä todellakin!
Mukava kuulla kantasi kuviin, tuli tuossa jo toisenkinlaista palautetta… Olemme mieheni kanssa päättäneet, että vauvakuvia voi blogissa näkyä, mutta sitten kun vauva alkaa saamaan enemmän omia piirteitään, en hänen kasvojaan tänne enää kuvaa.
Hän on todella hurmaava pikkumies <3
Mukava kuulla, että teillä on mennyt hyvin ja olette saaneet nukkua pitkiä unia.
Onko teillä jo ristiäispäivä tiedossa? Joko kisut ovat lähestyneet vauvaa enemmän?
Ei ole päivä vielä tiedossa. Vanhempi kisu on tullut rohkeammin syliin, vaikka vauva on ollut vieressä. Katsoo vauvaa, mutta kehrää samalla tyynesti, että aika rentona on jo. Ja turkkinsa on selvästi parempaan päin <3.
Voi. Ihanaa.
Meilläkin aikoinaan oli aika valmis pakkaus vauvaksi niillä +40 viikoilla ;)
Ja vaikken vauvaihminen ollut muuten ollut, oma oli niiiiiiiiiiin ihana ja heti rakastuin ja niin rakastan tämän melkein 7 vuoden jälkeenkin ja aina eteenpäin!
Ainoa mikä yllätti negatiivisesti oli vauvan viettämä _aika_ rinnalla. Täysimetin 5kk ja osittain 13 kk ikään saakka. Rakastin ulkoilla vauvan kanssa, ja tehdä asioita. Mutta imetys oli välillä niin totaalista, että meinasi pää hajota. Sohvalla ties kuinka kauan. Se ahdisti, sitoi. Mutta kuitenkin kesti loppupeleissä vain jonkun kuukauden (ja silloinkin vain osan päivästä). Jälkikäteen niin häviävän pieni miinus. Kaikki muu vauvassa, taaperossa ja lapsessa on miljoonaa kertaa senkin peitonnut. Ja kaiken lisäksi, silloin kun se imetys loppui, oli haikeeta
:(
Se oma on niin erityinen, päivä päivältä ihanampi <3.
Voi tuo imetys ja siihen kuluva aika tosiaankin! Tämä vauva ei oikein päivisin tahdo nukkua, nukkuisi mielellään rinnalla ja tänäänkin iltapäivällä kun siten nukahti, niin porskuttikin heti kolme tuntia putkella :D. On muka aina nälkä, mutta haluaakin vain nukkumaan... Voin hyvin kuvitella miten haikeaa on, kun se vaihe päättyy. Ovat kuitenkin tosi erityisiä hetkiä.
Oi mikä murunen <3
:)
Haluaisin nyt kumota näitä Ruusuisen vauva-ajan kirjoituksia… Kyllä, oma lapsi on maailman ihanin asia, MUTTA siihen liittyy paljon muutakin kuin ihanaa. Sektiohaava on todella kipeä pari ensimmäistä päivää,vauva saattaa kitistä ja valvottaa.
JOKAISELLE,myös sinulle haastava vauva-arki alussa on uuvuttavaa, miksi et kerro siitä? Babyblues, joka melkein jokaiselle tulee on vaijettu asia. Itkettää,masentaa,ei tee mieli syödä… päässä pyörii jos jonkinmoista ajatusta,kuulostaa varmasti tutulle?
JOKAINEN vauva itkee, sitäpaitsi tuon ikäinen vauva ei edes osaa hymyillä vielä, vaan ”hymyt”ovat heijasteita ja niitä tulee harvoin.
Pinna on kireällä ja parisuhde menee uusiksi, ei ole aikaa enää vain makoilla ja aamun kiireetön kahvikuppi on luksusta, kuulostaako tutulta?
Kirjoitatha myös vauva-ajan uusista EI NIIN mukavista puolista, jotta ihmiset saavat oikean käsitteen?
Mietiskelin hieman pitempään tätä kommenttiasi. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, kiitos siitä.
Et varmaan pahastu, jos vastaan sinulle näihin ihan omassa postauksessaan heti kun ehdin?
Jään odottamaan postausta ;)
Hei,
Ei kaikille tule babybluesia. Ei tämä toki tarkoita etteikö yksittäiseä hetkenä huvittaisi lopettaa koko touhu, kun lapsi valvottaa yöllä. Mutta lapsettomanakin on niitä hetkiä, kun tuntuu epätoivoiselta ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin.
Yhden kesän alussa syntyneen lapsen äitinä voisin kuvitella, että alku on helpompaa, kun on kesä ja puoliso/ystävät/suku lomailee myös enemmän (>seuraa) ja valo antaa voimaa sekä mahdollistaa erilailla ulkoilut jne. Talvipakkasilla neljän seinän sisällä yksin on varmasti päänhajoaminen todennäköisempää.
Henkilökohtaisia asioita nämä ovat, mutta on outoa kuvitella, että muutaman viikon ikäisen vauvan äidillä olisi välttämättä ollut jo vaikeaa.
Tuo valoisan vuodenajan tuoma etu on varmasti ihan totta! Uusimmasta postauksestani löytyy nyt omia mietteitäni aiheeseen liittyen.
Ihana sopolainen. <3 Tuo autossa otettu kuva on niin ihana, nayttaa kuin han hymyilisi unissaan. Mistahan uneksii? :-)
Niin hymyilikin, tämä vauva hymyileekin usein. Sekä unissaan että valveilla :).
Meillä taas neiti vetää lähes poikkeuksetta hirveät raivarit hoitopöydällä ja kun sitä trööööt-vaippaa vaihtaa sen kymmenen kertaa päivässä niin alkaa jo vähän mammaa väsyttämään =D Mulla ei kyllä ruokintamaatit kestäis 7 tunnin uneja, huh huh! =D 4 tunnin unosia neiti nukkuilee, ihan sopivasti. Esikoinen kun nukkui vaan tunnin pätkiä… Mutta kylvyssä neiti nautti, oli kyllä ilo sitä katsella <3
Joo no onhan se aamulla aika suihkua :D. Meillä onkin tänään kylpyilta, sitä odotellessa!
Hei, löysin juuri ihanan blogisi ja tätä kautta löysin myös ihanan nettikaupan pikkuvaniljan. Kiitos siitä, tulee tarpeeseen kun meille tulee uusi perheenjäsen syksyllä. Tyylisi mielyttää silmääni, joten innolla lueskelen vanhempia tekstejäsi ja etsin vinkkejä. Ihania nämä pipot, mitkä pienoikaisella näissä kuvissa päässä!, mitä kautta teetit?, trikoopipojahan on vaikka kuinka paljon nykyään, mutta itse en ole bongannut vielä yhtään ihan pienelle vauvalle sopivaa.
Voi miten ihana kuulla, tervetuloa blogini pariin! :)
Löysin ihan Facebookin kautta paikallisen mukavan pikkulasten äidin, joka teki pipot vauvalle.
Onnellista odotusaikaa sinulle ja aurinkoista kesää!