/

 

Leppoisaa sunnuntaita! Mitäs teille kuuluu tänään? Täällä suunnitelmissa viettää ihan kotipäivää monenlaista pientä puuhastellen, jotta olisimme taas valmiita uuteen viikkoon. Hassua miten tässä vauva-arjen keskellä monia pieniä asioita saa suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, jotta ne saa toteutumaan – aiemmin tuollaisia piti itsestäänselvyytenä ja vain ryhtyi tuumasta toimeen. Nyt niitä tehdään lähinnä kun vauva nukkuu tai kun toinen pitää hänelle seuraa eli vaatii huomattavasti enemmän suunnitelmallisuutta ja sumplimista!

Eilen minulle tarjoutui yllättäen pieni vapaahetki, kun vauva nukahti isänsä mahan päälle sohvalle. Siellä he nukkuivat niin suloisesti yhdessä, piti heti kaivaa kamera esiin. Eilisen vapaahetkeni käytin viimeisen suklaakakkupalasen herkutteluun, nam! Saimme vauvan kanssa vieraita kahtenakin peräkkäisenä päivänä tuossa viikolla; yksi ystäväni toi tullessaan pikkutyttöjensä kanssa leipomaansa suklaakakkua. Kaikki vieraamme ovat tuoneet tullessaan paitsi vauvalle jotain aivan ihanaa, myös jotain tarjottavaa, jonka olenkin huomannut olevan erittäin hyödyllinen tuominen ja tämän muistan, kun itse menen seuraavan kerran tuoretta vauvaa ihastelemaan.

082

090

Kamera kun oli siinä valmiiksi käden ulottuvilla, napsaisin muutaman valokuvan. Huomasitteko jotain eroa ylläolevissa kuvissa? Entäs näissä kahdessa:

085

087

Eroa ehkä rajauksissakin, mutta tarkoitin kuvien sävyeroja. Pelkästään valkotasapainoa muuttamalla noin huomattava muutos! Kuvista ylemmät on otettu valkotasapainon automaatti-asetuksella, kun taas alemmat valkotasapainon päivänvalo-asetuksella. Kummasta pidätte enemmän? Itse en oikein osaa päättää… Luulen, että joihinkin tilanteisiin sopii paremmin toinen asetus ja joihinkin taas toinen.

cats

102

Itkuhälytin on aivan hiljaa; vauva tuhisee tyytyväisenä vaunuissaan. Taidanpas seuraavaksi tarttua johonkin kivaan lehteen ja jatkaa tätä leppoisan sunnuntain viettoa – sellaista teillekin! :)

 

/

 

Äitienpäivä. Se oli tänä vuonna itselleni ensimmäinen äitinä. Vietimme äitienpäivää synnytysosastolla kolmen vuorokauden ikäisen poikamme kanssa. Sovimme silloin, että käymme myöhemmin ostamassa tuoreelle äidille jonkin erityisen äitienpäivälahjan. Mietiskelin, mikä se voisi olla; lahjoista suurin kun oli jo sylissäni.
Päädyin tässä kotiuduttuamme kuitenkin miettimään koruja, olisihan se mukava saada päivästä jokin sellainenkin muisto. Niin erityinen hetki tuo kuitenkin elämässä on. Mietin voisiko lahja olla kaulakoru, rannekoru, sormus vai korvakorut… Tykästyin kuitenkin heti ajatukseen kaulakorusta: se on lähimpänä sydäntä ja sopii senkin vuoksi teemaan erityisen hyvin.

Viikko sitten kävimme ensimmäisellä kultasepänliikekierroksella ja jäin silloin miettimään kahta mielestäni kauneinta kaulakoruvaihtoehtoa: Kalevalan lapsikorua sekä Efva Attlingin Baby Luck -kaulakorua. Makustelin vaihtoehtoja kaikessa rauhassa kotona ja huomasin kiintyneeni enemmän tuohon Kalevalan lapsikoruun, se oli niin valtavan kaunis, tosin kuvat eivät tee sille ollenkaan oikeutta! Upean paksu hopeaketju, jossa tuo kauniin herkkä hela on kiinni. Hopeinen hela sinisellä topaasi-jalokivellä. Sellainen lähti tänään tilaukseen enkä malta odottaa sen saapumista! Kiire korulla tosin ei ole, sillä ajattelin ottaa sen käyttöön vasta lapsemme kastejuhlassa.

Kuvakansiot1

Efva Attlingin Baby Luck on kovin kaunis myös ja siinä on koskettavasti ikuisuutta symboloiva merkki. Millaisia muistoja teillä on ensimmäisestä äitienpäivästänne? Entä löytyykö teiltä jokin lapsikoru? Törmäsin muuten netissä keskusteluun, jossa lapsikoruja oli kritisoitu. Tuon kyseisen keskustelun kantana tuntui olevan, että lapsikorut ovat turhia ja niillä vain julistetaan/hehkutetaan äitiyttä ja omaa/omia lapsia. Luin tuota aika hämmästyneenä – miksi tästäkin pitää tonkia esiin jotain negatiivista..? Itse ajattelen tuosta korusta siten, että se tulee olemaan kaunein ja arvokkain koruni; ei välttämättä rahallisesti, mutta kaikilla muilla tavoin. Sen vuoksi ehdottomasti haluankin sen erottuvan symboliikallaan muista koruistani. Ja kun vauva kasvaa eikä enää tarvitse äitiään niin tiiviisti kuin nyt (niiiiiisk), on hän silti aina mukanani, kuten raskausaikanakin <3.

(Kuvat lainattu Kalevala Koru ja Efva Attling.)

 

/

 

035

Ihana kesäpäivä -postauksessani mainitsin, että pihamme sai hieman kesäisempää lookia alkuviikosta, kiitos miehen äidin. Upeista hortensioista se lähti ja pian istuimmekin autossa matkalla puutarhalle – vauvan jäädessä isänsä ja faffansa hoitoon. Hoksasin matkalla, että tuo oli ensimmäinen menoni johonkin ilman vauvaa – tuntui kuin olisin unohtanut jotain! Vaistomaisesti kaasujalka alkoi painaa aavistuksen enemmän…

037

Pääsisäänkäynnin portaat on vielä kesken, emme keksi miten ne viimeistelisi… Laattaa, maalia, jokin toisenlainen käsittely – ideoita? Harmaat niistä joka tapauksessa tulee, pihakivien sävyyn sopivat.

cats

Puutarhalla keskittyminen oli välillä vähän niin ja näin, mutta jotain kaunista ja värikästä sieltä kuitenkin mukaan tarttui. Turha kuitenkaan kuvitella, että muistaisin näiden kukkien nimet…

053

057

Fammo hoiti myöskin kukkien istuttamisen, jotta pääsin heti tunnin poissaolon jälkeen halimaan vauvan kanssa. Ihanaa apua pienen vauvan äidille tuollainen!

055

Tykkään tosi paljon näistä valkoisista ruukuistani; hankinta Bauhausista jokunen kesä takaperin. Pihaltamme löytyy nyt sekä isompaa että pienempää ruukkua. Muistuttavat kovasti Lechuzan ruukkuja, mutta hinta huomattavasti (paino sanalla huomattavasti…) huokeampi.

063

Terassilta puuttuu vielä varastossa lymyävät aurinkovarjo sekä pari aurinkotuolia, mahdollisesti vielä muutama pirtsakan värinen pelargonia! Pääterassi on sen verran paahteinen, mutta pelargoniat ovat siellä aiempinakin kesinä menestyneet.

Saapa nähdä kuinka kauan kukkaset hoidossani säilyvät, mutta eivätpä maksa maltaita, joten ne voi aina korvata uusilla! Vauveli nukkuu edelleen päiväuniaan, joten ehtisiköhän tässä hörpätä vielä cappuccino-kupposen… Sitten alamme odottelemaan ystävääni vierailulle – eilenkin heitä käväisi kolme kappaletta. Ihania arjen piristyksiä! <3