Emma kirjoitti yhtenä päivänä näin:

Olisi kiva myös kuulla näin jälkeenpäin kokemuksiasi ennen vauvan syntymää tekemistäsi hankinnoista. Osuiko vaunuvalinnat ym. nappiin, hankitko jonkun imetystuolin/-tyynyn oliko hankinta tai hankkimatta jättäminen hyvä idea jne. Näistähän saisi varmasti postauksenkin. Ymmärrän, että sinulla on juuri nyt varmasti muutakin tekemistä, mutta laitahan postausidea harkintaan :)

Täytyy myöntää, että ensikertalaista hieman huimasi tuossa raskausaikana kaikkien näiden hankintojen ja ennen kaikkea lukuisten vaihtoehtojen viidakossa! Miten sieltä osaisi poimia ne itselleen ja perheelleen sopivimmat… Nyt jälkikäteen voin tuumata, että onnistuimme aika hyvin!

055

Moniin mietintöihini sain apua ja vinkkejä teiltä. Vaunuviidakosta päivää! -postauksessani pohdittiin nimensä mukaisesti vaunuhankintoja. Imetystarvikkeita laidasta laitaan -postauksessani päätä huimasivat imetysasiat. Sain joskus kommenttia, että miksi mietin kaikkea tuolla tavoin etukäteen. Tuohon voin vain todeta, että se on minun tapani ja olen kyllä tyytyväinen, että mietinnät ja hankinnat tehtiin raskausaikana. En halua menettää arvokasta vauva-aikaa näiden asioiden miettimiseen ja hankintojen perässä juoksemiseen ja omasta mielestäni raskausaika onkin aivan omiaan tuollaisten asioiden pohtimiseen ja järjestämiseen. Se myös osaltaan valmistaa vanhempia tulevaan uudenlaiseen elämään. Halusin, että kun vauva syntyy, kaikki tuollaiset olisivat valmiina ja näin sitten myös oli.

Vaunuiksi valitsimme lopulta Mutsyn Urban Riderit. Kokemusta ei ole kertynyt kuin kolme kuukautta, mutta ainakin tämän ajan olemme olleet kovin tyytyväisiä valintaamme. Vaunuja on miellyttävä työntää; työntöaisan säädöt ovat juuri oikeat sekä minun että mieheni pituudelle. Vaunut on keveät, kuitenkin renkaat kivan kookkaat ja jämäkät. Kääntyviä etupyöriä yritin jossain vaiheessa metsästää, tuloksetta, mutta en tiedä olisiko niistä hyötyä enää ollutkaan, sillä vaunujen keskiakseli on kääntyvä. Tosin sen saa myös lukittua, jos matkan varrella on paljon suoraa tietä. Kääntyvä keskiakseli on kuitenkin kaupungin keskustassa/kaupoissa erittäin kätevä!
Vaunukoppa on kova, joka on näin kesävauvan kanssa ollut hyvä asia eli ei niin kuuma. Pidän myöskin vaunukopan koosta, joka ei ole niin valtavan suuri. Kuvittelisin, että juuri sopiva niin kauan, kun vauva siellä suostuu makoilemaan :). Joskus syksyllä täytyy sitten kaivaa esiin vaunujen istuinosa; vauva näyttää jo nyt välillä merkkejä siitä, ettei vaunuissa kiinnosta makoilla, kun ei sieltä mitään näe. Juu, on tullut herraa jokusen kerran lenkiltä kotiin sylissä kannettua :D.

Vaunut saavat plussaa myöskin kauniista ulkomuodosta; mielestäni kivan siro ja moderni look! Vaunut hankittu (ja testattu)! -postauksessani näistä lisää.

0131-860x573

Adapterit hankimme vaunurunkoon etukäteen. Mietin, että jos niille ei tulekaan käyttöä, niin ei ole suuri moka parinkympin hankinnasta. Käyttöä on tullut kuitenkin kiitettävästi: auton turvakaukalo on jo lukuisia kertoja napsahtanut vaunurunkoon kiinni, sellaisia pienempiä pysähdyksiä varten! Ei tarvitse herättää lähes poikkeuksetta autoon nukahtavaa pientä, vaan hän saa jatkaa uniaan turvakaukalon uumenissa vaunujen liikkuessa.

059

Turvakaukalomme on Maxi-Cosin Pebble ja siihenkin olemme olleet tyytyväisiä (alkaako kuulostaa jo tylsältä tämä positiivinen palaute?). Turvakaukalo on kivan kokoinen, ei mikään valtavan suuri, mutta kuitenkin siinä on hyvin kasvunvaraa ennen turvaistuimeen siirtymistä. Valitsimme kaukalon mustana. Väri on tyylikäs, mutta nyt viime aikoina olen huomannut pari haalistunutta kohtaa verhoilussa. En ole vielä ehtinyt perehtymään, onko ne todella auringon haalistamia kohtia vai sitten jotain sitkeämpää pölyä, joka lähtee pesussa pois…

059

Sitten niistä imetystarvikkeista… Niihin liittyen kaikkein hyödyllisin hankinta itselleni oli imetystyyny, niin loistava keksintö. Päädyin tilaamaan Doomoon Softy-tyynyn, joka on kooltaan kivan hillitty, mutta ei mikään aivan pikkuruinen kuitenkaan. Tätä voin lämpimästi suositella!

107

Imetystuolia pohdin pitkään, mietin missä tuolissa voisin kotona hyvässä asennossa imettää. Yläselkä, hartiat ja niska saattavat tuossa työssä mennä helposti jumiin, joten oikea asento on tärkeä! Sen minkä itse voi asiaa auttaa, se kyllä kannattaa. Viimeisimpänä mietin Ikean POÄNG-keinutuolia, mutta en enää niin loppuvaiheessa uskaltanut Ikean reissulle lähteä… Näin sen nyt Kuopion reissulla Ikeassa enkä tykännytkään siitä tarpeeksi, jotta olisin sen ostanut. Imetyspaikoikseni ovat muodostuneet olohuoneen sohva sekä sänky. Muutaman kerran olen harmitellut, ettei meillä tuota keinutuolia ole, mutta ilmankin olen kyllä pärjännyt. Pelkästään imetyksen vuoksi en sen puutetta ole harmitellut, vaan uskoisin, että vauva tykkäisi siinä sylissä ihan vain keinutellakin. Eamesin RAR siis kummittelee mielessä jälleen kerran…

Raskausaikana olin ihan varma, että sängyssä en makuultani imetä, sillä pelkäsin nukahtavani. Olimme myös varmoja, että vauva nukkuisi kaikki yönsä omassa kauniissa sängyssään… Vaan kuinkas sitten kävikään, kuulemani mukaan aika klassinen ja yleinen juttu ;). Öisin en ole imettänyt kuin kylkimakuulla sängyssä (tosin alkuun se ei leikkaushaavojen vuoksi onnistunut ja silloin imetin sohvalla). Vauvan yösyönnit ovat ainakin tähän saakka olleet pikaisia 15-20 minuutin tuokioita, niiden jälkeen hän ei ala rupattelemaan, kuten usein päiväsaikaan. Äiti on tästä piirteestä kovin onnellinen ja kiitollinen :). Näin ollen en ehdi itsekään nukahtaa tuon aikana, vaan saan imetyksen hoidettua hereillä ja usein siinä kännykkää samalla selaillen. Mm. Instagramin kuvavirta kuuluu jokaöisiin selaustuokioihini! Alkuun nuo sänkysyötöt olivat myös kovin käteviä siinäkin mielessä, että vauva nukkui kolmeviikkoisesta lähtien kaikki yönsä välissämme, lähes tähän päivään saakka. Tuo lähti siitä, kun hän kolmeviikkoisena sairastui ja olimme osastolla viisi päivää. Kotiuduttuamme sydän sanoi, että vauvan paikka on meidän lähellämme ja näin toimimme.
Olemme tässsä kuitenkin parin viimeisen viikon ajan alkaneet nukuttamaan häntä omaan sänkyynsä. Viimeisen iltasyötön jälkeen siirrän hänet sänkyynsä ja yöllä sitten nostan hänet viereeni ruokailemaan. Sitten hän palaa taas omaan sänkyynsä unia jatkamaan. Yleensä sitten, kun mies on lähtenyt jo töihin, en enää siirrä vauvaa pois sängystämme, vaan hän saa jatkaa aamu-unia vieressäni. Kovin lähekkäin emme kuitenkaan voi enää nukkua, sillä tuo kolmekuukautinen hymypoika on melkoisen energinen nukkuessaankin: kädet ja jalat viuhuvat, pää pyörii ja vauva möyrii koko ajan lähemmäs ja lähemmäs minua. Hän valtaa sängystä itselleen selvästi suurimman osan eikä koskaan herää samasta asennosta, johon on nukahtanut. Koin siis hänen vieressä nukkuessani aika monta herätystä :). Mutta onhan se aivan ihanaa, kun näkee ne kauniit pienet nukkuvat kasvot aivan siinä vieressä <3. Joskus niitä alkaakin vain tuijottelemaan eikä meinaa sitten enää saada unta… Miehen yöunet eivät nukkumisjärjestelyistämme häiriinny; hän on tämän kolmen kuukauden ajan saanut nukkua seitsemän tunnin yöunia lähes joka yö, kuten ennen vauvan syntymääkin. Kun vauva nukkui välissämme, mies ei herännyt edes yösyöttöihin, sillä heräsin itse aina vauvan nälkämöyrimiseen jo ennen kuin hän ehti alkaa itkemään. Tuo jäi pois nyt kun hän siirtyi omaan sänkyynsä nukkumaan: nykyään koko talo herää siihen nälkäitkuun :).

005-860x573

Raskausaikana hankin Aventin käsikäyttöisen rintapumpun, joka osoittautui itselleni hieman turhaksi. Synnärillä totuin varmaan liian hyvään: sähkökäyttöiseen pumppuun (maitoa kun alkoi nousta enemmän kuin vauva jaksoi syödä…), joten tuo käsikäyttöinen tuntui kotona aika karulta todellisuudelta. Niinpä melko pian marssin ostamaan Aventin sähkökäyttöisen rintapumpun ja sille on kyllä tullut käyttöä. Oli kätevä viimeksikin, kun ristiäisviikolla kävin kampaajalla ja vauva oli äitini hoidossa. Pumppasin maitoa pulloon kampaajareissuni ajaksi ja sillä oli pärjätty parituntinen oikein mainiosti. Joskus vauva saattaa myöskin syödä hieman vähemmän (tai vain toisesta rinnasta), jolloin pumppu tulee tarpeeseen. Olenkin miettinyt tuon käsikäyttöisen myymistä, sille taisi tulla käyttökertoja ainoastaan kaksi.

Maidonkerääjistä oli täällä blogin kommenttiboxissa joskus puhetta… Niitä en hankkinut ja hyvä niin, ei olisi tullut tarvetta. Rintakumit kävin jokunen viikko sitten ostamassa, kun oli meneillään vahva auts, auts ja auts -vaihe. Vahva suositus myös Lansinoh-voiteelle, itse olen käyttänyt synnäriltä saakka lähes päivittäin. Se on täysin luonnonmukainen eikä sitä tarvitse mitenkään pestä/pyyhkiä pois ennen imetystä. Auttaa arkuuteen ja mahdollisiin haavaumiin. Hyviksi ystäviksi on muodostuneet myöskin liivinsuojat. Käytän sekä kertakäyttöisiä että pestäviä, omaan käyttööni soveltuvat hyvin molemmat.

Sanoisinkin, että isommat (enemmän harkintaa vaativat) hankinnat on hyvä tehdä jo raskausaikana ja sitten hankkia näitä pienempiä juttuja aina tarpeen mukaan. Ja tietenkin nämä on kovin tapauskohtaisia juttuja: toiselle välttämätön saattaa olla toiselle täysin turha.

019-crop-860x618

Babysitterin ostimme jo vuodenvaihteessa, se näkyykin hyvin Vauvan sitteri -postauksessani. Tämä BabyBjörnin Balance-sitteri on kyllä meillä ollut oiva lisäkäsipari ja vauva viihtyy siinä pieniä tuokioita silloin tällöin. Nykyään juuri sen aikaa (15-20 minuuttia), että ehdin laittautua kun johonkin lähdemme tai kun itse syön. Sitterin mukana hankkimamme värikkäät puulelut ovat olleet hitti! Hän alkoi seurailla niitä intensiivisesti kuusiviikkoisena ja on nyt jo useamman viikon ajan pyöritellyt niitä vauhdikkaasti. Naureskelemmekin usein, että näyttää aivan siltä kuin hän ajaisi jotain autoa sitterissä istuessaan ja puulelujen tangosta kiinni pitäessään :). Toinen lisäkäsipari löytyykin sitten osana blogiyhteistyötä saamastani Stokken Steps-syöttötuolista, jonka esittelin postauksessani Pöydän päässä.

Leikkimatto on toinen paikka, jossa viihdytään hetki yksinäänkin. Tosin nyt viimeiset viikot leikkimattoilu on ollut lähinnä kääntymistä selältä masulle ja voi voi miten meinaa hermostuttaa, kun ei siitä masuasennosta pääse eteenpäin!

Huh hengästyttää, tällainen maratonpostaus jälleen kerran! Hiukan joskus saattaa innostua, kun oikein pääsee jutun alkuun…

 

 

Huomentapäivää! PrimaCat-kilpailu päättyi eilen illalla ja arvoin voittajan nyt aamulla. Virallisten valvojien läsnäollessa:

076

018

Ihania kissanpäiviä vietetään teilläkin! Kunpa kaikki kissat (ja muutkin eläimet) olisivat yhtä onnekkaita. Suoritin arvonnan jälleen random.org:n avulla ja voittajakommentiksi arpoutui numero 6! Sen takaa löytyi tämä kommentti:

Hehee:) Meitä on täällä kolme ja toi saksalainen. Meikä on rotukissa ja noi kaks on maatiaisia. Aamut alkaa aina samoin. Minä herätän emännän, noi kaks kyttää onnistuinko. Ruokaa on saatava heti, ilmoitan sen kovalla äänellä. Minä olen hoikin, noi tytöt on lihavampia, varsinkin toi toinen, se on niin ahne. Meistä tykätään kauheesti ja lellitellään. Meillä on pehmosia petejä, me otetaan arskaa verannalla. Olen hieno poika tykkään kampaamisesta, jopa imuroinnista. Saksalaista kun imuroidaan, niin minua kans pitää imuroida. Saksalaisesta lähtee aina kamalasti karvaa, niin emäntä on totuttanut sen, et välillä suulakkeella imuroidaan. Toi vanhin kissa ulkoilee ton saksalaisen kanssa, muuten vähän pelottaa, jos saksalainen ei o turvana. Meillä on lokoisat oltavat, hyvää ruokaa ja me kaikki ollaan kavereita ja meitä rakastetaan :)

Onnea kissatäti! Olen laittanut sinulle sähköpostia.

Nyt imurinvarteen ja sitten lauantaipäivää viettämään! Aurinkoa! :)

 

 

Meidän olohuoneen on vallannut lelumeri. On leikkimattoa, pupua, kirahvia, pehmokuutioita, kirjoja, helistimiä sun muuta siellä täällä. Vauva nauttii leikeistä tai lähinnä se on tällä hetkellä lelujen katselua, maistelua ja koskettelua. Olen aina silloin tällöin laulanut hänelle, mutta vasta viikko sitten hänkin lähti lauluun mukaan. Katsoin telkkarista Yön konserttia ja lauloin mukana (sanat muistan ulkoa vaikka unissani). Vauva istui tuon tunnin konsertin ajan sylissäni ja aina kun aloin laulaa, hän yhtyi lauluun suloisella öö-öö-höö -äänillään. Voi mun pientä <3. Nyt olemmekin sitten laulaneet vielä aktiivisemmin kuin aiemmin! Äskeinen laulutuokio väsytti niin, että pieni nukahti poikkeuksellisen pitkille päikkäreille – nukkunut jo puoli tuntia! Olin äsken aivan että kääks, mitä mä kaikella tällä ajalla teen :D.

Tulin sitten tähän keräämään motivaatiota pikasiivoukseen. Olen tässä viime viikkoina oivaltanut, että mulla on paha tapa jättää tavaroita minne sattuu… Tavara jää tasan siihen, mihin sen kädestäni lasken. Se saa sitten helposti sellaisen sotkuinen koti -vaikutelman aikaan. Hetki sitten raivasin vaatehuoneen; yli 10 mun vaatetta notkui tuolilla, mieheltä vain kaksi :P. Nyt tämän lelumeren kimppuun ja sitten nuohoojaa odottelemaan! Ehtisiköhän cappuccinonkin nautiskelemaan ennen kuin mua huhuillaan..? Taidanpa ottaa riskin ja kokeilla!

114

Ei muuta kuin hyvillä mielin viikonlopun viettoon – toivottavasti tekin!