Uskomatonta vauhtia tuo pieni kasvaa! Välillä sitä ei huomaa ollenkaan, kun taas välillä sitä ihan havahtuu ihmettelemään ja katselemaan. Miten hän ennen mahtui syliin näin, miten hän ennen näytti olkaa vasten tämän pituiselta… Miten ennen pää ei hoitotasolla ollessa osunut seinään ja nyt se osuu sinne heti kun pienestikään potkaisee. Miten jatkopalat saa kohta hakea varastosta, sillä sänky alkaa käymään pieneksi. Miten lähes kaikissa housuissa on capri-lahkeet :).
No mutta ei enää, sillä nyt on surutta siirretty liian pienet vaatteet laatikkoon ja laatikko muuttaa varastoon. En vielä raaski käydä vaatteita sen kummemmin läpi, vaan tällä hetkellä tuntuu parhaalta ratkaisulta säilyttää kaikki. Silmät kyyneltyivät, kun katsoin sitä 50-senttistä valkoharmaata raitabodya, jossa tuo rakas pieni synnäriltä kotiin saapui. En usko, sanoin miehelle, ei se tämä ollut, ei näin pieneen kukaan ole mahtunut.
Jostain syystä sitä halusi pitää käden ulottuvilla niitä pieniäkin vaatteita, vaikka ne eivät enää päälle mahtuneetkaan. Niistä joistain oli muodostunut niin tärkeitä ja lemppareita eikä vain raaskinut antaa periksi ajatukselle, että tuon koon päivät ovat lopullisesti ohi. Vauva kasvaa… Mutta onneksi oli jo valmiiksi olemassa seuraavan kokoluokan vaatteetkin, mukavaa vaihtelua pukeutumiseen! Ja niiden joukosta valikoituu sitten taas uusia lempivaatteita, sellaisia, jotka saavat enemmän tunnearvoa kuin toiset. Kovasti muuten vaihtelee kokoluokat eri vaateliikkeiden välillä; aina ei voi vain tuijottaa kokomerkintää, vaan katsoa vaatetta silmämääräisesti. Hassusti vain vaatekaupoilla ollessa sen oman pienen koko unohtuu :).
Missä välissä tuo tapahtui? Missä välissä hän kasvoi tähän neljän kuukauden mittaansa..? Jos puristan häntä oikein kovasti syliini, ehkä hän jää tämän kokoiseksi eikä enää kasva? Ei ainakaan tällä samalla tahdilla. Jep, näin teen.
Meillä sama tilanne, pieniä on jo useammassa kokoluokassa, nyt käytössä lähinnä koko 68. 4kk neuvolassa meidän pikkuherralla mittaa 69cm ja painoa 8kg :). En raaski pienistä läheskään kaikkia myydä, osan kyllä jotka ei ihan suurimpia lemppareita olleetkaan. Mulla on paha shoppailuaddiktio joten niitä vaatteita on aivan liikaa.
Mä löysin just käytettynä tuon beigen neulehaalarin, se on aivan ihana! Kaupassa täti kysyi että onko itsetehty ja kerroin että me anopin kanssa päädyttiin että tehdään vaan takit itse kun haalariin menee ihan hirveästi lankaa. Saatiin paljon kehuja haalarista (ja poikakin asianmukaisesti toki). Nuo nallepyllyhousut oli meidän kotiintulovaate :). Nekin onneksi löysin nyt isommassa koossa, hauskat sitten kun kontataan ja vatsalleen poika jo oppikin kääntymään just 4kk päivän aattona.
Vaatteisiin kyllä syntyy jonkinlainen tunneside myös, ne on mun esikoispojan ensimmäisiä, rakkaudella hankittuja vaatteita. Eihän niistä vaan voi luopua!
Suurempi kynnys kuin vaihtaa vaatteet isompaan on kyllä tää vaunuasia. Meidän poika alkaa olla aika iso vaunukoppaansa. Mutta sullon sen sinne vielä hetken, en vaan halua myöntää että olis niin iso poika että ratasosaa tarvitsisi :).
Täällä käytössä kokoluokat 62-68 cm. Hienot mitat teidän poitsulla! Meillä neuvola ensi viikolla, veikkaisin että aika lähelle noita mittoja pääsee tämäkin pikkumies :).
Meillä tuo vaunujen makuukoppa ollut aika nou-nou lähes koko ajan… Kaikenlaisia virityksiä, että herra suostuisi siellä makoilemaan. Juuei, yleensä, joten käytössä on ollut nyt viime aikoina turvakaukalo ja vaunurunko. Odottelen siis innolla ratasosaan siirtymistä!
Vaikka kaikki muut vaatteet laittaisitkin kiertoon, niin älä ainakaan sitä vaatetta, jossa pieni sairaalasta kotiutui =).
En varmasti! Enkä muutenkaan henno kaikista luopua :).
Kaikki aina sanoo, että aika menee nopeasti ja se on kyllä niin tosi. Mulla itellä on se, että kun katson kuvia tai videonpätkiä lapsista kun olivat siinä kahden paikkeilla niin ihan tulee tippa silmiin. Niin ihania pieniä rakkaita. Välillä toivoo, että he kasvaisivat jo ihan siitäkin syystä, että tietyt asiat helpottaa kun ovat isompia, mutta toisaalta haluaisin pysäyttää kasvun.
Mun ihana rakkaat ei oo ollut vauvoja enää pitkään aikaan ja vuoden päästä menevät jo eskariin, apua!!!
”Välillä toivoo, että he kasvaisivat jo ihan siitäkin syystä, että tietyt asiat helpottaa kun ovat isompia, mutta toisaalta haluaisin pysäyttää kasvun.” – Juuri tältä mustakin usein tuntuu!
Meinaatko säästä kaikki vaatteet kenties myöhempää käyttöä varten ;) vai pojalle itselle?
Mä en hirveesti oo säästänyt, mutta esim. ne vaatteet joilla lapset tuotiin kotiin ovat heidän muistolaatikoissa tallessa, samaten myös ainu ensipuput. Saavat sitten aikuisen ane itsellee ja kenties omille lapsille. Niin ja kastemekot tietenkin säilytettään myös heille ja samaten ystäväni äitin kutomat vaatteet jotakaa saatiin lahjaksi. Tytölle ihana valkoinen pikkuinen neulemekko ja pojalle pieni neuleliivi.
Niin eihän siitä myöhemmästä käytöstäkään koskaan tiedä. Pojalle itselleen en ehkä niinkään, vaan itselleni muistoksi ja onhan pojankin varmasti mukava joskus katsella, millaisia vaatteita hänellä oli vauvana. Tärkeimmät ja sellaiset eniten tunnearvoa sisältävät tulen siis varmasti säilyttämään.
Minä aina aiemmin surkuilin vauvojeni kasvua ja itkustelin miehellekin, että miten menee aika liian nopeasti.. Joskus sitten anoppi oli kuulolla kun voivottelin asiaa ja hän antoi mukavan näkökulman asiaan; koskaan ei ole surullista kun lapsi kasvaa, vaan se jos ei pääsisi näkemään sitä kasvua! Nyt on kolmas lapsi tuloillaan ja hirveä uteliaisuus, että millainen tyyppi tällä kertaa, persoonan näkee vasta isommalta lapselta kunnolla ja se se vasta metkaa on :D
Aivan täysin totta! Onhan se ihana nähdä lapsen kasvavan ja kehittyvän, mutta kyllä siihen vain se haikeuskin liittyy :).
Kaikkea hyvää odotukseenne!
Se on niin totta ja harmillistakin että ajankulku on vauhdikasta kun sen katsoo lapsista. Kunpa vaan pysyisivät aina pieninä. Meillä tytöt (6v ja 8v) alkanut liikkumaan jo itsekseen. Aina ei tarvita äitiä ja isää joka paikkaan. Ollaan muka niin isoja, mutta onneksi vielä usein tarvitaan syliä ja halauksia. Yritän nauttia nyt tästä hetkestä <3
Mukavaa on katsoa kasvua ja kehitystä, mutta on se kyllä haikeaakin! Kaikissa vaiheissa on puolensa :).
Ihana kuulla tuo, että vaikka hieman itsenäistytään, niin silti sylit ja halaukset on äärimmäisen tärkeitä. Niistä ei tarvi koskaan luopuakaan! <3
Vauvan kasvu on kyllä hurjan nopeaa. Nyt vasta äitinä ymmärtää sen, että pitää oikeasti malttaa nauttia joka hetkestä, eikä haikailla tulevia. <3 Meilläkin 50-56 senttiset ovat siirtyneet aikapäiviä sitten varastoon säilöön. Jotkut 62 cm bodytkin alkavat olla lyhyitä, kun neiti oli 3kk neuvolassa jo 61,6 cm pitkä. :) (Ei muuten tullut rokotteista mitään oireita, kun sillon aiemmin niitä jännittelin.) 68 cm vaatteita meillä ei vielä löydykään kuin vasta pari bodya. Ah, mikä ihana syy mennä pian taas shoppailemaan vauvalle vaatteita. :D
Sinäpä sen sanoit! Meillä sama noiden 62-senttisten kanssa, poitsu oli 3kk-neuvolassa 64 cm pitkä :). Silti eniten sen kokoluokan vaatteita käytössä, joistain jo 68-senttiset. Vauvanvaatteiden shoppailu on kyllä niin mieluista puuhaa että!
Ja tosi kiva kuulla, että teilläkin tyttö pääsi vähällä rokotteiden kanssa.