/

 

Vuorokauteni rauhallisin hetki, oman ajan hetki. Mietin pitkään sormet näppäimillä, miten tämän postauksen aloitan; mitä kirjoitan? Ja ennen kaikkea mistä aiheesta kirjoitan?

2144ebb1d32a49b6adf8c7f1d742a5c1

Elämässä pinnalla on nyt koko ajan vauva, nyt on käsillä hieman haasteellisempi vaihe, kausi tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Jännitän tästä aiheesta kirjoittamista kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin siksi, että tiedän usean siellä odottavan sisustusjuttuja ja se aiheuttaa mulle tarpeetonta stressiä. Ei ole aikaa eikä energiaa juuri nyt sisustella, ehkä sen aika koittaa myöhemmin. Ainakin toivon niin, sillä se on itsellenikin mieluisaa puuhaa: valokuvata, sisustella ja blogata siitä. Toiseksi jännitän siksi, että pelkään antavani jotenkin negatiivisen kuvan äitiydestä. Sillä sitähän se ei missään nimessä ole. Tuo pieni lapsi on aivan koko mun maailma. Tässä kielessä ei ole edes tarpeeksi vahvoja sanoja, joilla tätä rakkauden tunnetta kuvailisi. Äitin rakas ja äitin kallein aarre tuntuvat aivan liian laimeilta. Joskus häntä katsoessani tunnen aivan pakahtuvani ja tekisi mieli haukata pieni palanen, ihan pieni maistiainen vain, vaikka poskesta. Nuuhkia oman pienen ihanaa tuoksua ja silittää hiuksia, kuiskutella aivan hiljaa korvaan, ihan vain siksi, koska hän niin pitää siitä.

a636769edab268aeba3d2f923de2e711

Toivon, että olen tuonut esiin myös äitiyden tuollaisia hetkiä, sillä sitähän tämä enimmäkseen kuitenkin on. Totta puhuakseni aina, eihän se koskaan mihinkään katoa. Mutta haluan kertoa myös haasteellisemmista hetkistä silloin, kun siltä tuntuu. Ja realistisesti. Tällä tavoin tästä saa parhaan vertaistuen: en ole yksin, monilla muilla on samanlaista tai on ainakin joku, joka tietää, mitä käyn läpi. Olen usein ilahtunut suunnattomasti, kun olen saanut kiitosta tuonkaltaisista jutuistani – antanut vertaistukea (ehkä tietämättäni) myös muille. Useat kommenttinne jäävätkin mieleeni pitkiksi ajoiksi ja niistä saa hyviä vinkkejä sekä tsemppiä!

e32ccf75932b8a0844d016d14a6726bd

Pohdinnat tänään juontavat juurensa huonoista öistä, joita on nyt takana 2,5 viikkoa. Kaksi hyvää yötä kahdella herätyksellä oli tuossa välissä viikko sitten, mutta sitten palasimme torkkumisöihin. Täällä ei siis nukuta öisin eikä päivisin… Muistelin tänään, että kiinteiden aloitus voi vaikuttaa yöuniin myös huonolla tavalla. Aloitimme kiinteät viime lauantaina varovaisesti, ehkä tämä johtuu siitä tai jostain muusta. Hampaat taitavat tehdä tuloaan taas, varmasti sekin vaikuttaa. Kunpa tietäisi varmaksi, niin osaisi auttaa.

Viime yö oli aika tuskainen, liikuin täällä yöllä kurkkukivussani kuin hitaasti käyvä kone. Vauva nukahti klo 21.15. Heräsi itkien klo 21.45 nukahtaen lopulta kymmeneltä. Itse nukahdin yhdeltätoista ja yöherätykset olivat seuraavat: klo 00.00, 01.00, 02.00, 3.30, 4.30, 06.00, 07.00 ja yhdeksältä heräsimme uuteen päivään. Vauva haluaisi nukkua koko yön rinta suussa (joku poikavauvojen juttu?), muuten heräilee jatkuvasti ja nukkuu muutenkin levottomasti. Ensimmäistä kertaa yöllä muodostui ongelmaksi oma nukahtamiseni, taisin olla valveilla lähes koko yön, vain silmiä lepuuttelin. Äitini oli täällä päivällä auttelemassa, oli parikin tilaisuutta nukkua päiväunet, mutta ei unta, ei millään!

9166b8764f86783e867052815b00f542

Jos tällaiset yöt tuntuvat vielä jatkuvan, tulee lempeä unikoulu ajankohtaiseksi. Ei kuitenkaan vielä, sillä on olemassa mahdollisuus, että nämä viimeisimmät uniongelmat johtuvatkin kiinteiden aloituksesta. Mielessäni on pyörinyt raskausaikana saamani viisas vinkki, jota onneksi ahkerasti toteutin: nuku aina kuin vain suinkin mahdollista! Vinkki lähtee täältä jakoon kaikille odottajille!

Palaamisiin! Toivotaan ensi yöstä rauhallisempaa – sekä minä että vauva olisimme molemmat sen tarpeessa. Tämä blogi on kyllä kätevä ja toimii mulle oivana henkireikänä; heti helpotti, kun sai kirjoittaa ajatuksia ylös! Kiitos sulle, että luit! :)

(Kuvat lainattu Ikea Livet Hemma. Photographer Ragnar Ómarsson.)

 

/

 

Karmaiseva herätys aamulla: pesäpallon kokoinen kaktus kurkussa. Vauva pirteänä vieressä, itseäni olisi hieman vielä nukuttanut… Ajattelin ensimmäistä kertaa ikinä, että nukun aamupäivällä, kun vauvakin torkahtaa. Aamupäiväunet kun ovat hänen pisimmät päiväunensa. Ei muuta kuin ylös, vaipanvaihtoon ja aamupalalle, kissoille murkinaa ja vauvalle aamupuuro! (Kyllä, kiinteät ovat kehissä, mutta tästä lisää jonain toisena päivänä!) Leikkimistä ja touhuamista, kunnes vauva alkaa näyttää ja kuulostaa väsähtäneeltä. Oih, vihdoin se hetki, minäkin taidan vähän ummistaa silmiäni, kerrankin päiväsaikaan. Vauva torkahtaa 20 minuutiksi (yleensä aamupäiväunet ovat noin 40-minuuttisia), osan tuosta ajasta syö. Tarvitseeko sanoakaan: itse en ehtinyt kuin uneksia unesta :).

Uusi suunnitelma päivälle: kaupunkiin erästä vauvakaverilla nähtyä lelua metsästämään ja sehän löytyi kuin löytyikin BR-Lelusta! Kyseessä on Fisher Pricen kaukosäädin, tuntuu kovin mieluisalta. Kaupungilla kävimme myöskin moikkaamassa mummua ja päivän vaunulenkki sijoittui keskustan kaduille. Kaunis aurinkoinen syyspäivä: oikein omiaan katsella kotikaupunkiaan hieman erilaisin silmin. Kokkolan viehättävässä pikkukeskustassa on paljon kauniita rakennuksia! Vauvan nukahdettua alkoi tehdä mieli jotain lämmintä juomaa, joten erään kahvilan kohdalla piipahdinkin sisälle lämpimään tunnelmaan. Join kaikessa rauhassa kaakaon ja herkuttelin daim-valkosuklaajuustokakun palasen. Viimeisillä lusikallisilla vauvakin heräsi katselemaan kahvilan menoa.

Kuvakansiot1

Kahvilasta kotiin kissojen seuraan! Nyt täältä sohvannurkasta torkkupeiton alta näppäilen, mies lähti vauvan kanssa päivän toiselle vaunulenkille. Jotain vinkkejä tämän kurkkukaktuksen nopeaan selättämiseen? Tuota luonnon omaa antibioottia hunajaa on tullut silloin tällöin teelusikallisia nautittua. Toivottavasti jäisi tähän eikä tulisi mitään ihmeempää flunssaa, varsinkaan vauvalle! Yhdessä ohjelmassa sanottiin, että väsymys näkyy monin tavoin, myöskin vastustuskyvyn heikentymisenä. Varmasti tähän sairastumiseen onkin osasyyllinen viime viikkojen olemattomat yöunet. Päivä kerrallaan eteenpäin ja tänään saunan jälkeen ajoissa yöunille! Eivätkö olekin ihania näin syksyisin tällaiset tunnelmalliset koti-illat saunan ja takkatulen kera? Niistä ei saa tarpeekseen! Niin ja mieltä piristää melkoisesti myöskin eräs miniloma, jonka tänään varasin, oi oi! Vaihtoehtoina kyseiselle ajankohdalle olivat kahden hengen perushuone yökerhon yläpuolelta tai sitten saunallinen ja poreammeellinen sviitti rauhalliselta puolelta. Jaa-a, kummankohan tämä äippä valitsi :D.

 

/

 

119

Kuulin aamulla ystävältäni, että Oulussa on kuurainen maa. Täällä ei, täällä on perussyksy; pikkupakkasia ja valkoista maata odotellessa! Sellaisesta haaveilin tänä aamunakin herätessäni ja muistelin, että viime vuonna tähän aikaan olin tainnut kuunnella jo ensimmäisiä joululauluja… Ehkä tuon aika on kohta! Tuntuu kyllä niin ihanalta, että saan olla kotona vauvan kanssa ja aloitella yhteisiä päiviämme kaikessa rauhassa kodin lämmössä. Vaikka yö olisikin ollut huonouninen, antaa tuon pienen halaaminen ja suukottaminen valtavasti voimaa. Siitä se päivä aina kivasti käynnistyy, pienellä halituokiolla sekä hymyjen ja kikatusten ihastelulla!

131

Tässä muutama kuva eräältä viikonlopulta. Syksyn sävyt ovat viime aikoina olleet kauneimmillaan. Puita tulee ihasteltua tämän tästä, aivan upea väriloisto! On vihreää, keltaista, oranssia ja eri punaisen sävyjä suloisessa sekamelskassa.  Vielä näky on suurimmaksi osaksi tuollainen iloisen värikäs, mutta sitten kun viimeisetkin lehdet putoilevat maahan, alkaa näyttää harmaalta ja hieman surulliseltakin. Silloin alan viimeistään toivomaan, että pysyvä lumi sataisi maahan.
Mulle on tässä kodissa muodostunut eräs kiva alkutalven rituaali. Se on yleensä toteutunut lokakuun paikkeilla, sijoittuu aina aamuun tai aamupäivään. Sitä ei voi etukäteen suunnitella, se toteutuu kun herään ja näen ikkunasta valkoisen maan. Ja pakkasen, sillä kyllä, senkin voi ikkunasta nähdä! Laitan joululevyn soimaan (perinteisesti tuolloin Michael Bublén pehmeä ääni valtaa kodin) ja sytyttelen villasukissa sipsutellen muutaman kynttilän sinne tänne. Käperryn sohvannurkkaan lämpöisen torkkupeiton alle ja katselen olohuoneen isoista ikkunoista takapihalle. Kissa (tai pari) vieressäni, kädessä kupponen jotain kuumaa: teetä, cappuccinoa tai glögiä. Täydellinen hetki, josta tulisi hiljalleen putoilevien lumihiutaleiden myötä entistäkin täydellisempi. Tänä vuonna hetki on erilainen, sillä seurassamme on ensimmäistä kertaa myös vauva.

cats

Tuntuu kivalta ja ajankohtaiselta, että tuollaiset ihanan aurinkoiset syyspäivät, kuten kuvassa, jäävät taa ja tilalle saadaan taas uusi ja ehkä vielä ihanampi vuodenaika! Joko te odotatte talvea vai nautitteko vielä syksystä?