Luvassa jouluisia hetkiä heti viikon alkajaisiksi! Ihan ensimmäisenä voisin kuitenkin paljastaa, kuka voitti taannoisen lukijakilpailuni; kiitokset osallistumisestanne! Voittajaksi random.org arpoi seuraavan kommentin jättäneen lukijan:

Tylleröisen äiti

Tuoltahan löytyi vaikka mitä ihanuuksia joulun ajalle, mutta suosikiksi nousi Aarikan pöytäkoristeet (tontut). Ihanan vaalean sävyisiä ja sopii koko talven ajalle :)
https://www.hobbyhall.fi/web/store/koti-ja-sisustus/Joulun-sisustusuutuudet-paavarina-punainen/aarikka-poytakoriste-settilumi-helistaja-helmi?#

 

Tuossa postauksessahan oli kyse Indiedaysin ja Hobby Hallin yhteistyökampanjasta, johon sain kutsun lähteä mukaan. Nytpäs onkin sitten aika näyttää, mitä tuotteita itse valitsin kotiimme tuosta Päävärinä punainen -teemasta (linkitetyt tuotteet saatu osana yhteistyökampanjaa). Jos jouluttaa ja jos haluatte, voisi siihen käden ulottuville ottaa kulhollisen herkullisen tuoksuisia pipareita sekä höyryävän glögikupposen, laittaa joululaulut soimaan, ottaa hyvä lököasento ja suunnata katseet päivä päivältä lähestyvään juhlaan: jouluun!

Meidän perheen jouluaatto alkaa ilman herätyskelloja. Tosin tänä vuonna meillä on eräänlainen herätyskellokin täällä, mutta tietäen tuon herätyskellon aamu-unisuuden, mitään kovin aikaista starttia jouluaatolle ei taida olla luvassa. Yleensä kuitenkin tulee herättyä kertaalleen joskus seitsemän aikoihin ja tuolloin käynkin laittamassa saunan lämpenemään. Sen jälkeen kaivaudutaan pian takaisin lämpimien peittojen sekaan jatkamaan unia tai ainakin torkkumaan.

167

Sängystä nousemista varten sängyn vieressä odottavat pehmoiset ja lämpöiset tossut. Saunan lämpenemistä odotellessa, jos tuntuu, että uni ei enää maistukaan, voi jouluaattofiilistelyt aloittaa makuuhuoneesta. Sytyttää kynttilät yhteen Kajo-ulkolyhtyyn ja ihastella joulunpunaisia palloja toisessa.

193

Ennen aamiaista tulee mieleen, että jouluaaton voisikin aloittaa kupposella kuumaa glögiä! Sitten ehkä paremmin tarkenee nousta ihanista joululakanoista, jotka tänä jouluna ovat aivan unelman pehmoista ja rennonoloista Marimekon Tasaraitaa: puuvillatrikoiset harmaavalkoiset pussilakanasetit parilla ylimääräisellä tyynyliinalla. Lisäksi joukosta löytyy pirteää herkkuväriä samasta sarjasta: punavalkoiset Tasaraita-tyynyliinat. Tuli mieleen, että näyttävät varmasti aivan ihanilta myös valkoisen petauksen väripilkkuina eikä ainoastaan jouluna, vaan vaikka kesällä mansikka-aikaan, kuten joku teistä kilpailupostaukseen kivasti kirjoitti!

151

cats

Kotona kun ollaan, saa petaus olla rento ja ryppyinenkin. Ennen saunan lämpöön sujahtamista täytyy käydä toivottamassa kissoille hyvät joulut halausten ja suukkojen kera (joulun herkkuaamiaista ei toki sovi unohtaa!). Olohuoneessa kissat nautiskelevat uusista tyynynpäällisistä vaiko sittenkin oman pihan valkean lumisista maisemista?

066

Tämän kodin sisustajana ainakin itse nautin niistä; Koodi Heinä-tyynynpäällisistä molemmissa sävyissä: valkotummanharmaina sekä valkopunaisina. Eivät ole liikaa jouluun sidottuja, mutta sopivat kuitenkin jouluunkin oikein kivasti.

010

040

Olohuoneen sohvalla voi nautiskella samalla vaikka pienesti aamiaista, sillä sieltä on hieman kivemmat näkymät ulos kuin ruokailutilasta. Jouluaattoaamuna ei ole niin tarkkaa, silloin voidaan tehdä asiat hieman eri tavalla kuin muina päivinä ja siten, miten parhaimmalta tuntuu!

038

Rauhallista lumimaisemaa katsellessa ja aamiaista Koodi Heinä-kaitaliinoilta nauttiessa meinaa sauna melkein unohtua!

026

Maha täynnä jouluaamiaista koittaa lopulta se aattoaamun odotetuin asia: joulusauna. Siinä on aivan oma taikansa ja se on tuttu tapa jo lapsuudenkodista. Jouluaatto on juhlapäivä ja siihen kuuluu valmistautua puhtaana ja saunanraikkaana. Joulusauna tapahtuu kynttilänvalossa, joka Kajo-lyhtyjen uumenista loistaa. Kynttilänvalon ohella myöskin joulumusiikki on olennainen osa joulusaunanautintoa.

098

Joulusaunan jälkeen houkuttelevinta on suuret ja pehmoiset pyyhkeet! Koko on näissä olennaista; pyyhe saa mielellään olla kokoa 100 x 150 cm, jotta se ylettyy nilkkoihin asti. Ja tätähän Koodi Bamboo-kylpypyyhkeet ovat! Eikä materiaalikaan: ylellisen pehmeä bambufrotee hassummalta kuulosta. Nämä on vasta käyttöönottopesty, sillä jätin ne kaappiin odottamaan joulusaunaa. Ihana kietoutua silloin aivan uuteen pyyhkeeseen!

093

Joulusaunan jälkeen vilvoitellaan olohuoneen puolella joululauluja kuunnellen ja joulurauhan julistusta seuraten. Sohvapöydän rennon kattauksen alustana toimivat joulun sävyiset Koodi Malla-kaitaliinat.

060

Päivällä käydään joulukirkossa koko perheen voimin ja sen jälkeen palataan takaisin oman kodin lämpöön. Sytytellään kynttilöitä ulos ja sisälle, aletaan valmistella joulupäivällistä, herkutellaan ja nautitaan. Jouluateria maistuu jouluaattona aina kaikkein herkullisimmalta! Pöydästä ei pidetä kiirettä pois. Mahat täynnä joulun herkkuja siirrytään olohuoneen puolelle pienelle jouluruokalevolle eikä haittaa, vaikka hieman torkahtaisikin. Jouluna kuuluu levätä eikä hössöttää.

090

075

Sohvapöydällä Koodi Heinä-kaitaliinalla nököttää herttainen tonttukolmikko. Nämä Aarikan pöytäkoristeet ovat kuin meidän pikkuperhe ilman kissoja ja ovatkin kiva muisto tästä ensimmäisestä yhteisestä joulustamme. Helmi Pakkanen pitkine vaaleine hiuksineen kuin minä, Helistäjä Pakkanen kuin mies ja Lumi Pakkanen kuin pieni hymyilevä poikamme.

073

Jouluaatto sujuu yleisestä tunnelmasta ja toistemme seurasta nauttien. Herkutellaan, availlaan lahjapaketteja, ehkä lauleskellaan taustalla soivan joulumusiikin tahtiin ja sanoinko jo, että herkutellaan? Joku viisas on joskus sanonut, että jouluna pitää syödä yölläkin. Senkin vuoksi tarjotin sängyn vieressä on varsin kätevä juttu!

174

Jouluaaton kääntyessä iltaan alkaa yhdellä jos toisellakin luomet lupsumaan. Pikkutonttumme käy ehkä vanhempiaan reilusti aikaisemmin nukkumaan (joulun ihme?), mutta lopulta käperrymme kaikki ihanien joululakanoiden uumeniin näkemään joulunpunaisia unia. Viimeinen katse luodaan ehkä ikkunaan, jossa harmaiden Koodi paneeli– ja valkoisten pellavapaneeliverhojen vieressä loistaa joulunpunainen sydän.

156

 

 

Mahtavaa sunnuntaita blogimaailma! Täällä vietetään talvista lepopäivää talvitekstiilien kera; ihana kaivaa lampaantaljat ja muut lämpöisemmät tekstiilit, kuten torkkupeitot, esiin säilöistään! Kotoilla ja höpsötellä vauvan kanssa kynttilöiden tuikkeessa villasukat jalassa. Tänään nähdään kolmea ystävää ja heidän neljää lastaan, muuten ollaan kotosalla ja nautitaan. Kissoistakin huomaa selvästi, miten nauttivat kun koko perhe on kotona.

041

Olen vieläkin aivan innoissani eilisestä Kaija Koon keikasta, siis huikea! Mulla ei ollut mitään erikoisia ennakko-odotuksia keikan suhteen; ajattelin, että varmasti se on hyvä, mutta odotukset kyllä ylittyivät ja voisin mennä uudestaan heti tänään! En ollut varautunut, että jotkut laulut (kuten Viimeinen lento) itkettäisivät siellä niin kovasti eikä mulla tietenkään (taaskaan) ollut nessuja mukana… Joten tämä vinkkinä muille! :)

Tykkään konserteissa myös siitä, ettei kappaleiden välissä höpötellä pitkiä tarinoita, vaan keskitytään laulamiseen, sillä niitä biisejähän sinne kuuntelemaan mennään! Muutamat tarinat toki mahtuvat joukkoon ja olikin mukava kuulla joidenkin laulujen historiaa; mistä ja missä tilanteissa olivat syntyneet jne. Oli niin mahtavaa kuulla livenä nuo biisit juuri sen alkuperäisen laulajan laulamana ja ennen kaikkea sen ystävän vieressä, jonka kanssa niitä teineinä sydämemme kyllyydestä hoilasimme, pitkin poikin Suomen maata! Kaija Koo on ainoa naisartisti, jonka musiikista olen tykännyt jo yli puolet elämästäni; tykkäsin jo teininä ja tykkään edelleen!

011

Konsertin alussa kaikki istuivat kiltisti omilla paikoillaan, ehkä hieman alkukankeina. Reilun tunnin päästä ihmisiä oli tanssimassa sekä keskikäytävällä että seinän vierustoilla. Kaija puhui konsertissa tärkeistä asioista, mm. siitä, miten ihmiset ajattelevat aivan liikaa sitä, mitä muut heistä ajattelevat eivätkä ehkä sen vuoksi tuolla konsertissakaan kehtaa tanssia tai itkeä tai laulaa kovaan ääneen mukana. Niin totta ja tuohon ajatteluun sorrun itsekin. Se on mielestäni tosi rasittava piirre, jonkun verran olen päässyt siitä eroon, mutta en läheskään kokonaan. Mitenköhän pääsisi? Tunnistatteko itsessänne samaa? Siihen liittyy osaltaan myös se, miten ihmiset arvostelevat toisiaan aivan liikaa! Sillä oikeastaan, kuka on oikeutettu arvostelemaan toista ihmistä? Oliko se Elvis Presley, joka sen jo hyvin sanoi:

Älä koskaan tuomitse tai arvostele ketään toista ihmistä, jos et ole kulkenut hänen kengissään.

012

Vauvalla oli mennyt mummun ja papan kanssa hienosti. Tosin hän kukkui hereillä edelleen puoli kymmenen maissa kotiutuessamme :D. Ei kuitenkaan haitannut, sen verran ikävä häntä oli ja päästiin vielä kunnolla halimaan ennen yöunia! Hän nukahtikin vasta yhdentoista aikoihin… Olin eilen hänestä erossa pisimmän ajan koskaan: lähes neljä tuntia! Pärjäsin kuitenkin yllättävän hyvin :).

Näistä ajatuksista vanhan viikon lopetukseen ja uuden aloitukseen! Mietin jo, mikä voisi olla seuraava konsertti – niissä tulee käytyä aivan liian harvoin, kerran vuodessa ei riitä mihinkään! Taidanpas seuraavaksi laittaa Kaija Koon levyn soimaan ja jammailla täällä kotona, kun en eilen konsertissa kehdannut!

 

 

Lauantaiterkkuja täältä huikkaan! Ollaan vietetty kotipäivää, Instagramissa muutama kuvapalanen. Ensimmäistä kertaa emme päässeet vauvauintiin. Yö oli niin levoton ja rikkonainen, että aamupäivä meni meillä kaikilla lähes kahden tunnin päikkäreitä nukkuessa! Uni meni nyt uinnin edelle ja hyvä niin. Pääsin itsekin huonojen yöunien aiheuttamasta pääkivusta eroon.

Muistatteko muuten, kun Pieni vesipeto -postauksessani kirjoitin hieman nihkeämmin sujuneesta vauvauintikerrasta? No siitä heti seuraava kerta meni vallan mainiosti eikä vauva itkenyt yhdenkään sukelluksen jälkeen! Paikalla oli nimittäin eri ohjaaja, jonka ammattitaito ratkaisi pienen pulman käden käänteessä. Hän huomasi, että vauva on sellaista tyyppiä, joka tahtoo toimintaa heti eikä hetken päästä! Ei halua pitkiä heijauksia juuri ennen sukeltamista, vaan pian veden alle, ylös ja lelujen pariin. Niinpä pientä sukeltajaa on nykyään aina vastassa pieni ankkalauma ja hänhän vastaanottaa ne oikein tomeralla ilmeellä kädet ojossa: kaikki mulle heti tänne ja nyt! Lelut ovat ikään kuin palkinto hienosta sukelluksesta. Pelkät taputukset ja kehut eivät aina riitä, vaan niiden jälkeen saattaa päästä pieni itku, jos ei ole mitään muuta touhua luvassa. Niinpä meillä on nyt hyvät toimintaohjeet, kiitos ohjaajan! Vauva nauttii nyt uimisen (eli polskimisen ja lelujen jahtaamisen) lisäksi sukeltamisestakin eikä äidinkään tarvitse enää tuota asiaa jännittää… Toki joskus saattaa olla vain huono päivä ja silloin on parempi keskittyä vain niihin mielekkäisiin vesileikkeihin. Tärkeintä on, että koko perhe nauttii, sillä uimisen tulee olla kivaa!

067

084

Vauva nukahti vihdoin päikkäreille ja itse alan valmistautumaan iltaa varten. Mummu ja pappa tulevat tänne vauvan seuraksi, kun taas me vanhemmat suuntaamme ystävien kanssa Kaija Koon konserttiin. Varmasti aikaansaa mukavia teinivuosien muisteloita kun niitä hittejä kuuntelee!

Tässä muuten yksi valokuvausvinkki tänä aikana, kun tuntuu, että päivänvalo ei vain riitä; ei edes olohuoneen neljän kolmemetrisen ikkunan äärellä. Ota vain käden ulottuvilta jokin valonlähde ja käytä sitä joko suoraan tai epäsuoraan! Tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa käytetty Joy-kynttelikköä epäsuoraan :D. Aika pro-meininki?

Tässä huomaa, millainen merkitys tuollaisella lisävalolla kuvaan on (ensimmäinen kuva aivan liian synkkä!):

cats

Mutta nyt vauvauinnit ja vaipat syrjään, sipaus Chanelia kynsiin ja meikkilaukun kimppuun! Sen jälkeen konsertti pikkuhiljaa jo kutsuukin. Ihanaa lauantai-iltaa!

092