/

 

Viime talvena näin ihastuttavan Talosanomien sivulla todella kauniin kodin, josta monikin yksityiskohta jäi mieleeni. Erityisesti kuitenkin eräs säilytyskori (pyykkikori tämä kai virallisesti on, mutta käyttötarkoituksia on monia). Kysyin teiltä lukijoilta silloin, mikä tuo kori-ihanuus mahtaa olla ja teiltähän se vastaus heti tuli: Ferm Livingin Half Moon. Tilasin sen ROOM21:sta jonkin aikaa sitten ja saavuttuaan tykästyin vielä enemmän!

100

Koreja on kahta kokoa, tilasin isomman ja voi miten hyvä päätös! Mahtuu kunnolla tavaraa sisuksiin. Niin kauniskin tuo on, voi helposti pitää esillä missä tahansa – näin olohuoneessakin! 100 % puuvillaa ja nahkaiset kahvat, tänne lelut lentävät alta aikayksikön.

Tällä hetkellä säilöö pohjalla monenmoista pikkulelua, mm. pehmokuutioita. Päällimmäisinä kauniita blogin kautta saamiamme lahjoja; leikkimattoa ja pehmopupua, jotka esittelin paremmin Pötköttelyä-postauksessani.

095

Lapsi tulee kuitenkin varmasti useimmiten leikkimään olohuoneessa, joten on kivaa että täälläkin on jokin säilytyspaikka leluille. Tuonne lelut on iltaisin aina nopea kerätä jemmaan ja sitten taas aamun koittaessa levittää pitkin lattioita :).

Nyt vähän ehostusta ja sitten pikkuhiljaa ruokakauppaa kohti – tehnyt jo viime viikosta asti hirmuisesti mieli lohta. Aina siitä lähtien kun sitä viimeksi söimme! Kaikenlaiset ruuat, joita voi valmistaa grillissä, on nyt hittejä. Uunia ei huvita sisällä näillä keleillä lämmitellä… Lohi-, peruna- ja kasvisnyyttejä tänään!

 

/

 

033

042

047

Sitruunaista jääteetä, sen olen löytänyt vasta tänä kesänä. Vaikka keittiössä on kohta kaksi vuotta nököttänyt blogin kautta saamani Dolce Guston Circolo-kahvikone, jolla tuota niin kätevästi voi valmistaa! Silti, parempi myöhään kuin ei milloinkaan eikös juu!

Reilusti jäitä, muutama sitruunalohko, ehkä voisi laittaa vaikka tuoreita mintun tai sitruunamelissan lehtiäkin ja sitten itse juoma, jääkylmänä. Hyvää! Itselleni ei nimittäin maistu kuuma tee näillä lämpöasteilla, ei edes herkullinen cappuccino. Niitä lämpimiä juomia nautitaan sitten taas syksymmällä.

044

028

Muistan erään hauskan blogikommentin vuosien takaa. Sen jätti neljän tai viiden lapsen äiti, en muista tarkkaan. Hän kirjoitti kommenttiin, että tulee blogiini ihastelemaan kahden aikuisen helppoa elämää, blogini on hänelle kuulemma hermolomaa. En tiedä, onko kyseinen lukija enää siellä taustalla, mutta tuo kommentti on ollut mielessäni viime viikkoina :). Näitä kuviakin kun napsin, oli olohuoneessa melkoinen lelumeri. Tai ei niinkään paljoa leluja, mutta sitteriä, leikkimattoja yms. Aika hyvin sain kuitenkin ne väriläiskät rajattua ja pidettyä kuvien maailman seesteisenä..? Sillä vaikka ne kuinka nyt olisivat meidän elämää, ei ne näiden kuvien taustalle olisi sopineet…

029

036

Meillä on kiva ja reilunkokoinen kumivene, hankimme sen viime kesänä. Vasta tänä kesänä otimme sen kuitenkin ensimmäistä kertaa käyttöön – vain huomataksemme, että siitä puuttuu eräs osa ja vieläpä täyttöventtiili… Ilman sitä veneellä ei tee mitään, sillä ilma ei pysy veneen sisällä. No mies näki sitten aika paljon vaivaa, osti jonkin osan ja teki sen uusilla kierteillä veneeseen sopivaksi. Jännitimme, kestääkö veneen kumiosat moista tuunausta; hyvin kesti! Maanantaina olimme mökillä ja laitoimme veneen vesille vauvan jäädessä mökkipäikkäreille. Siellä mä istuin veneen perällä huivi päässä arskat silmillä ja nautiskelin. Kävi kiva tuulenhenkäys, merellä helle ei tuntunut lainkaan tukalalta. Nenään tuoksui ihana merivesi. Soutelimme rannikkoa poikittain; mies saikin kunnolla soutaa, sillä aallot olivat ihan hyvän kokoisia. Olimme jo palaamassa omaan mökkirantaan, soudimme vastatuuleen ja aurinkokin oli jo täysin pilvessä, kun toinen airo yllättäen napsahti poikki ja jäi veteen! Silmät lautasen kokoisina huusin äkkiä perään, mutta koska vene pyöri tuulessa miten sattuu niin airohan ehti siinä aallokossa jo upota. Mies istui veneen keulassa veneen reunalla yhdellä airolla soutaen ja aina kun hän vaihtoi airokättä, roiskautti airo melkoisesti vettä kasvoilleni. Itse räpiköin käsilläni sen minkä ehdin ja niin pääsimme kuin pääsimmekin aaltojen seasta rantaan. Mikki ja Minni (lähes) merihädässä. Voi jos joku olisi tuota tapahtumaa rannalta kiikaroinut :D. Ehkä meille ei ole tarkoitettu kumivenettä? :)

057

Tulikohan nyt varmasti tarpeeksi kuvia tuosta jääteehetkestä… Tuollainen kuvaustuokio on jotenkin kivan rentouttava, jos sen saa toteuttaa rauhassa. Niin oli myös kumiveneajelu, kommelluksineen kaikkineen! Nyt onkin sitten etsinnässä airot – osaisikohan mies tehdä ne :D.

 

/

 

Millainen vaikutus onkaan sillä, kun kuulet jonkun puhuneen hyvää selkäsi takana! Ei pahaa, vaan hyvää. Siitä tulee niin hyvä mieli koko päiväksi, oikeastaan paljon pitemmäksikin aikaa. Sellainen fiilis, että haluaa tehdä saman; laittaa hyvän kiertämään.

Mulle kävi sellainen juttu ihan vasta täällä blogimaailmassa ja se on tuonut paljon iloa ja hyvää mieltä! Törmäsin nimittäin sattumalta lisbet e. -blogin mielenkiintoisen postauksen kommenttiboxiin ja bongasin sieltä tämän:

Itse olen bloggailut jo yli kolme vuotta ja aina olen pyrkinyt vastaamaan kaikkiin viesteihin joita on jätetty. Minusta se on kohteliasta lukijoita kohtaan ja itse pidän myös siitä, että kommentteihin, joita olen jättänyt muiden blogeihin, vastataan. Minulle välittyy väkisinkin aina vähän välinpitämätön kuva, jos jättämääni kommenttiin ei vastata. 

Jokainen tietysti toimii tyylillään ja esimerkiksi All you need is white – blogin Satu on mielestäni mieletön esimerkki siitä, miten lukijoiden kanssa voi olla vuorovaikutuksessa ja lukija tuntee aina tulleensa kuulluksi. 

Siis ihan mieletön palaute, kiitos Omppunen! <3 Tuntuu aivan hurjan upealta, että on ainakin yksi ihminen, joka kokee asian tuolla tavalla. Voihan liikutuksen kyynel!

052

Tuo tuli melkoisen ajankohtaiseen saumaan, sillä olen viime aikoina miettinytkin tuota bloggaamisen kommentointipuolta. Kommentteja, kommentoimista ylipäätään sekä kommentteihin vastaamista. Olen aina pyrkinyt vastaamaan saamiini kommentteihin; voi olla, että joihinkin on jäänyt vastaamatta, mutta se on tapahtunut täysin epähuomiossa. Joskus nimittäin kommentteja tulee sen verran paljon ja eri postauksiin, että jokin saattaa vastaamishetkellä mennä ohi. Pidän tuota vastaamista kuitenkin tärkeänä ja sellaisena, jota itsekin blogien lukijana arvostan suuresti. Kasvotustenkin käydyissä keskusteluissa omille sanomisilleen odotetaan jonkinlaista reaktiota (edes nyökkäystä tai jonkinmoista äännähdystä); jos sellaista ei tule, tuntuu se hieman töykeältä ja se voidaan tulkita siten, ettei toista vain kiinnosta.
Pyrin myöskin siihen, ettei vastaamisaika venyisi mahdottoman pitkäksi (useiksi päiviksi), en tiedä miten olen tässä onnistunut… Vauvan syntymä on vastausaikoja kyllä pitkittänyt, mutta ehkä vielä ollaan ihan kohtuullisissa vastausajoissa..?

Olisikin todella mielenkiintoista lukea teidän mielipiteitä asiasta! Esim. onko teille väliä, vastaako bloggaaja jättämäänne kommenttiin vai ei? Palaatteko katsomaan, onko kommenttiinne vastattu? Tosin omassa blogissani on käytössä kommentin sähköpostiseurantamahdollisuus. Tarkoittaa siis sitä, että kun jätät kommentin ja sähköpostiosoitteen sille varattuun kenttään (näkyy tuolloin vain minulle), saat vastauksen kommenttiisi myös sähköpostiisi. Omasta mielestäni tuo on kovin kätevä ominaisuus! Entäpäs, jos ette itse tapaa kommentoida, niin luetteko kuitenkin kommenttiboxia?

059

Jos et ole koskaan aiemmin kommentoinut, niin nyt jos koskaan on hyvä tilaisuus tehdä se ja kertoa oma mielipiteesi! :)