Koin tänään päivällä niin ihanan, koskettavan ja liikuttavan tilanteen, että halusin jakaa sen täälläkin. Siirsin äsken nämä kuvat koneelle ja tuli kyllä väistämättä pieni niisk-olo!

051

Joulu, juhlista ihanin, lähestyy. Sitä silmällä pitäen ostin viime viikolla vauvalle kivan samettiliivin ja tänään kokeilimme, onko se varmasti sopiva. Liivin kanssa tulee jouluna käytettäviksi ihan eri vaatekappaleet kuin näissä kuvissa (esim. emme laita liivin kanssa sukkahousuja, vaan housut :D), mutta eipäs vielä paljasteta asukokonaisuutta taustalla kurkkiville perheillemme! Mutta näistä kotivaatteista viis, liikutusta aiheutti ihan joku toinen asia:

037

cats

Meidän urhea Sissy-kissa <3. Hän on kyllä ottanut vauvan koko suurella ja lämpimällä sydämellään vastaan. Ehkä nämä tunteet välittyvät kuvistakin. Ei vanhempi kisuneitikään ole vauvaa mitenkään protestoinut, mutta mielellään pysyttelee pienen välimatkan päässä ja sen ilman muuta hänelle suomme.

Toinen silmä kertoo kissan tietävän, että vieressä on nopealiikkeinen kaveri – silmiä kannattaa siristellä! Tai ainakin sitä vauvelia lähempänä olevaa, ihan vain varmuuden vuoksi…

023

Niin ihanasti meni kisu aivan viereen silityksiä pyytämään (tai hellyyttä jakamaan). Välillä nojaili ja puski päätään vauvan selkään aivan kuin viestittääkseen, että minuun voit kyllä nojata, pieni. Minä olen sinun ystäväsi.

cats

Tätä seuraavaa kuvaa ottaessani meinasi itku päästä! Ehkä sen vuoksi kuva näin epätarkka onkin, mutta oli pakko jakaa tämäkin täällä. Vauva leikkii ja kissa kehrää. Samalla nojaa päätään vauvan olkaa vasten:

021

Miten ylpeä kissa onkaan tästä pienestä ystävästään. Ja seuraavassa kuvassa ehkä hieman nolo, kun näitä hetkiä näin kaikelle kansalle ikuistetaan…

cats

Ihania arkipäivän hetkiä, kultaakin kalliimpia <3. 

 

 

Ihanaa uutta viikkoa, lukijat! Viimeinen kokonainen viikko ennen joulua, kyllä menee taas liian nopeasti aika. Saisi olla vielä vaikka kokonainen kuukausi aikaa fiilistellä!

Eilen oli niin kiva päivä! Sunnuntaista on tainnut viime kuukausien aikana tulla mun lempiviikonpäivä, hassua, en olisi ikinä arvannut. Jotenkin se on niin mukava, kun voi olla niin kiireettömästi ja vaikka kotoilla koko päivän, jos siltä tuntuu. Usein perjantaille ja lauantaille suunnittelee kaikkea ohjelmaa tyyliin tuo pitää tehdä ja tuo ja tuo ja tuo, mutta sunnuntaille moisia suunnitelmia ei yleensä ole. Siitä onkin meidän perheessä tullut sellainen kotipuuhastelupäivä. Mies viettää hieman enemmän aikaa vauvan kanssa ja minä siivoilen kotona, jotta uuden viikon voi aloittaa siistissä ja järjestyksessä olevassa kodissa. Se on mukava tunne!

058

Eilen kävimme Lohtajan Jukkolanmäen Navetanvintillä joulua fiilistelemässä. Iskin siellä silmäni aivan ihanaan timanttihimmeliin. Jatkoin matkaa mietiskellen, ostanko vai enkö. Mietin liian kauan: se meni jollekin toiselle onnekkaalle! Voi voi, olisi sopinut kuin nappi silmään kotiimme. No, ehkä parempi onni ensi jouluna! Olimme tuolla Navetanvintillä viime joulunakin Talvipäivänseisaus-postauksen tapaan. Silloin metsästin olkipukkia ja himmeliä. No, olkipukki löytyi vihdoin täksi jouluksi Anttilasta, mutta sen himmelin tosiaan missasin…

Illalla kävin sitten vielä vauvan ja vanhempieni kanssa laulamassa Kauneimmat joululaulut. Vauvan ensimmäinen kirkossakäynti. Hyvin meni, vaikka hieman jännitinkin…

Ostin viime viikolla muutaman minihyasintin, kahteen sovelsin Suvin kivaa vinkkiä ja laitoin ne Kastehelmi-kynttilälyhtyihin.

068

Nyt iltatoimien pariin! Herra seitsemän kuukautta on nyt lauantaista lähtien istunut sohvalla kuin tatti; niin ja siis nimenomaan iltakymmenen jälkeen ja taputtanut innoissaan hihkuen käsiään… Oi hoi jos tänään nukkumatti saapuisi vaikka jo yhdeksän jälkeen!

 

 

Olette tainneet ehkä vuosien mittaan huomatakin, että täällä kirjoittelee sydänjuuriaan myöten jouluihminen? Joulu on mulle viides vuodenaika, ei mikään juhla muiden joukossa, vaan todellakin vuodenaika, jota kohti ajatukset siirtyvät vähitellen jo syksyn kynttiläkauden startatessa. Se joulun tunnelma saa jaksamaan läpi pimeimmän vuodenajan; joulu tuo elämään iloa ja valoa silloin, kun sitä eniten kaipaa. Olen myöskin aina julistanut, että haluaisin elää tässä joulunodotuksen tunnelmassa aina.

Nyt minut haastettiin mukaan Indiedaysin ja ASUSin kampanjaan, jossa tarkoituksenani on jakaa vinkkini stressittömään joulunviettoon. Ensinnäkin, jo tuo sanapari särähtää korvaan ikävällä tavalla: joulu ja stressi. Eihän niistä saa puhua yhdessä! Jouluun ei vain kuulu stressi ja piste. Mutta mutta, valehtelisin jos väittäisin, etten ole moista koskaan itse kokenut. Joka joulu se jostain pistää esiin, oli aiheena sitten joululahjat, joulusiivoukset tai jouluruuat. Olen huomannut, että omakotitaloon muutettuamme sitä on alkanut jouluisin näkyä: stressiä. Mistä se sitten kumpuaa? Haluaako kaiken olevan tiptop täydellistä vai eikö joulu tunnu joululta, jos ei ehdi tehdä kaikkea suunnittelemaansa? Asettaako tavoitteet liian korkealle vai onko to do -lista vain yksinkertaisesti liian pitkä? Ehkä kaikkea noita. Järjellä ajateltuna hieman typeräähän tuo on, mutta nämä ovatkin pitkälti fiilisjuttuja.

064_edit

Kun oikein miettii; täytyykö se koko muun vuoden myllättynä ollut kaappi siivota juuri jouluksi, vaikka sen kaapin ovea ei jouluna edes avaa? Muistan erään joulun (se oli 2011 tai 2012), kun tein koko joulukuun tosi paljon töitä. Tuolloin menin jouluvalmisteluissa todellakin siitä, mistä aita on matalin. En stressannut, koska sille ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Ylimääräisen ajan vietin sen sijaan fiilistellen, oi se oli ihanaa! Joulusiivoukset oli tuona vuonna kaikkea muuta kuin perusteelliset, mutta tiedättekös mitä? Joulu tuli siitä huolimatta! Enkä näin jälkeenpäin muistele sitä mitenkään eri tavalla kuin muitakaan jouluja. Muistan tuon joulun ainoastaan vähemmän stressiä, mutta sitäkin enemmän fiilistelyä sisältävänä!

Ensimmäinen askel stressittömään olotilaan on se, että stressin tunnistaa. Kun huomaa, että se alkaa nostaa päätään, kannattaa asialle tehdä jotain! Vaikka istua alas höyryävän glögikupposen kera, ottaa joululehti käteen ja vain olla ja nautiskella kiireettömyydestä. Joulu on mielestäni rauhan, rakkauden ja rentoutumisen aikaa. Ei muulla ole väliä! Noita kolmea ärrää ei poista muutamat pölypallerot tv-tason alla tai Saarioisten äitien valmistama lanttulaatikko, sen sijaan että sitä valmistaisi itse yön pikkutunneilla. Asioiden tärkeysjärjestys on hyvä muistaa; se mikä on jollekin toiselle tärkeää, on toiselle yhdentekevää. Pointti onkin se, että jouluvalmisteluihin tulisi sisällyttää vain ne itselleen mieluisat asiat. Jos ei nauti joulusiivouksista, niin tekee vain kaikkein välttämättömimmät tai ostaa palvelun. Tai mikä estää voimien yhdistämisen ystävän kanssa! Pyydät ystäväsi kotiisi siivousavuksi ja menet vastaavasti seuraavana päivänä hänen kotiinsa. Yhdessä tekeminen on huomattavasti kivempaa ja tuloksena on hyvä mieli molemmin puolin sekä kaksi puhdasta kotia! Jos taas nauttii jouluruokien tekemisestä, niin sitten tekee ne itse! Jos ei, voi vaikka nostaa ne jalat sohvapöydälle ja kuunnella lempijoulumusiikkia ilman stressin hiventäkään ja turvautua hyvällä omatunnolla kaupan antimiin! Joulupöytään istuutuessa moista ruokahössötystä ei enää edes muista.

cats_1_edit

Todennäköisesti kaiken aiheuttaa tämä suorittaja-elämäntyyli, joka tuntuu tänä päivänä olevan niin pinnalla. Mutta ehkä sen voisi edes joulun ajaksi unohtaa? Palata mielessä enemmän vanhaan aikaan, jolloin moisia kiireitä ei ollut ja ennen kaikkea miettiä sitä joulun perimmäistä tarkoitusta. Tehdä omasta joulusta juuri sellaisen kuin haluaa; sama miten naapurit, ystävät tai tuttavat joulunsa viettävät – me vietämme näin! Joulun puuhasteluista voi tehdä mukavaa ajanvietettä vaikka koko joulukuun ajalle, ikään kuin aikuisen joulukalenterin tyyliin: joka päivälle olisi suunniteltuna jokin jouluaskare ja näin mitä lähemmäksi joulua mennään, sitä vähemmän on tekemistä ja kiireettömyyden tunne lisääntyy! Tuollainen joulupuuhastelu auttaa myös pääsemään siihen joulun tunnelmaan ja niiden parissa työelämän kiireet jäävät taka-alalle.

Yksi vaihtoehto lieventää joulustressiä on tietenkin lahja, josta on iloa koko perheelle. Voit käydä kurkkaamassa ASUSin parhaat joululahjaideat täältä! Ja huomaathan, että kun äänestät siellä omia suosikkejasi, osallistut samalla arvontaan, jossa voit voittaa itsellesi ASUS Transformer Book T200 (arvo 500 euroa!).

cats_edit

Tämä on lapsemme ensimmäinen joulu ja senpä vuoksi nyt onkin oikea ajankohta muuttaa asennetta stressittömän joulun suuntaan. Haluan koko sydämestäni lapselleni muistoja mukavasta ja leppoisasta joulunajasta, en missään nimessä jouluisin stressaavasta äidistä. Joulu on koko perheen juhla ja silloin kaikilla tulee olla mukavaa, myöskin meillä pienimuotoiseen stressailuun taipuvilla naisilla! :)

Perjantaina saamassamme joulukortissa tämä kaikki olikin hyvin todettu ja tiivistetty:

Joulukiireet, joululahjat,
joulusiivous, joulustressi?

Ei vaan joulupaussi,
joulurauha,
jouluhuili!
Joulumieli.

banneri