Miten jotkut asiat tuntuvat muka niin työläiltä, ettei niitä saa aikaiseksi aloittaa (aina tuntuu keksivän jotain muuta tilalle) ja kun sitten vihdoin tarttuu tuumasta toimeen, on homma hoidettu alle viidessä minuutissa? Kun taas sitä ennen se on ollut niiiin usein mielessä, että ajallisesti tuo viisi minuuttia on rikkoontunut jo useaan otteeseen… Kuulostaako tutulta?
Yksi tuollainen pitäisi ja pitäisi -juttu on ainakin minulla kahvikoneen (ja kahvinkeittimen) puhdistus! Se olisi hyvä tehdä säännöllisesti ainakin pari kertaa vuodessa (hieman riippuen siitä, kuinka usein sitä käyttää), mutta voi miten usein se ”unohtuukaan”. Meidän kahvikone on yli kaksi vuotta sitten blogiyhteistyöstä saatu (esitelty Kahvinhimoon…-postauksessani) NESCAFÉ Dolce Gusto Circolo-kahvikone. Mikä ihana kapistus! Niin monet rentoilu- ja taukohetket on tuo kone tarjonnut, että pitäähän siitä huolta pitää. Lähes kaikki vieraammekin valitsevat aina mieluummin kahvikonekahvia kuin kahvinkeitinkahvia. Niinpä aivan säikähdin, kun tuttava sanoi heidän vastaavan koneensa menneen rikki, kun eivät olleet muistaneet suorittaa koneelle sen vaatimia puhdistuksia. Röörit olivat niin tukkeutuneet kalkista, ettei vesi enää kulkenut läpi. Tuo täytyykin nyt pitää mielessä, jotta oma kahvikoneeni ei ainakaan omien toimieni (tai toimettomuuteni) vuoksi rikkoonnu.
Olen ostanut Gigantista kahvikoneen puhdistukseen tarkoitetun paketin, jonka sisältö hurautetaan koneen läpi: vesisäiliö täyteen vettä ja pussin sisältö sinne. Sitten kuumalla vedellä valutan sisällön pois ja tämän perään vielä kaksi säiliötä pelkkää vettä, jotta aine ei jää koneen sisuksiin. Reilun 15 minuutin vaivaton kikka, kun vain saa aikaiseksi siihen ryhtyä. Täytyypä muistaa tehdä seuraava pesu sitten kevään-kesän kynnyksellä!
Tänään taukohetkeni kahviksi valikoitui mocha. Se on tummapaahtoinen, suklainen kahvimaku, nam! Tuosta mochasta muistuu muuten nykyään aina mieleeni eräs Muumien jakso, jota meillä on ahkerasti katsottu. Siinä primadonna hassulla äänellään tokaisee, ettei hänen päivänsä starttaa ilman kunnon kupillista mochaa… Sama se taitaa olla meillä äideillä!
Joy-kynttelikkö saa olla vielä esillä, on se niin kaunis eikä ollenkaan liian jouluinen. Mutta nyt kanat uuniin ja seuraavan blogiaskareen kimppuun; äitini tuli vauvan seuraksi, jotta voin keskittyä erääseen projektiin kaikessa rauhassa. Ovat lähdössä pulkkailemaan. Kivaa keskiviikkoa teille!