Tänään se on: äitiyslomani viimeinen päivä. Aivan sydän sykkyrällä ajatuksesta, että tuo parhaillaan päiväuniaan nukkuva vauveli pitäisi huomenna viedä päiväkotiin. Ei, musta ei olisi siihen millään. Joten erittäin kiitollisena mietin, että onneksi voin jatkaa täällä kotona olemista ja aamu-uninen poitsu saa edelleen nukkua yhdeksään tai vaikka kymmeneenkin, jos unta riittää. Aamuisin ei ole kiire mihinkään, hän saa hyöriä ja pyöriä kotona pyjamassa vaikka puolillepäivin. No ei meillä yleensä kyllä niin kauan pyjamassa olla, mutta kuitenkin. Hän saa olla kotona omien vanhempiensa parissa eikä hänen tarvitse olla se, joka perheessä tekee pisintä päivää. Varmasti joskus nuokin ajat ovat edessä, mutta mietitään ja murehditaan niitä sitten, joskus.
Nämä ajatukset ovat olleet mielessäni tänään. Aloitimme päivämme perinteiseen tapaan pienellä pötköttelyhetkellä ja siitä sitten hoitopisteen kautta olohuoneeseen leikkimään. Sillä välin kun poika leikki lattialla, minä ja kissat söimme aamiaisen. Sen jälkeen on aina pojan aamupuuron vuoro. Aamupuuron jälkeen leikit jatkuivat sisällä, jonka jälkeen lähdimme pienelle pulkkaretkelle. Puolisen tuntia ulkoilua ja siinä ohessa hieman lumitöitä; tuo pätkä riitti, sen verran tuuli ja tuiversi pienen kasvoja.
Nyt vauva nukkuu tosiaan päiväuniaan ja niiltä herätessään on vuorossa lounas. Tämä päivä sujuu ihan kokonaan kotipäivänä, sillä mies meni minun autollani töihin. Käy katsastamassa sen työpäivänsä jälkeen. Oikeastaan olemme jumissa kotona, sillä en osaa ajaa toisella autollamme sen automaattivaihteiden vuoksi. En koe olevani mitenkään avuton autonratissa, mutta nolona myönnän tämän tosiasian, heh heh. Ensimmäinen ajokerta automaattivaihteisella autolla on edelleen sen verran tuoreessa muistissa, että pysyttelemme kotona… Kävimme nimittäin kerran koeajamassa sellaista autoa, jo pari-kolme vuotta ennen vauvan syntymää. Jossain kohtaa mies sitten pyysi minua ratin taakse ja reippaana menin: onko se muka yhtään sen kummoisempaa kuin manuaalivaihteisellakaan… Ensimmäisessä risteyksessä meinasi vieruskaveri lentää hirmuisen karjaisun kera tuulilasin läpi. Kytkinjalka jarrupolkimelle – tarviiko sanoa muuta? :D Noh, ehkä ensi kesänä opettelen…
Nyt seuraavan askareen kimppuun – täytyy käyttää tämä päiväuniaika mahdollisimman hyvin hyödyksi! Näiden liljojen myötä kivaa helmikuun ensimmäistä viikkoa teille!
Ihania kukkia ja voi kun on pikkuisella hyvät oltavat, kun saa vielä kotona oleilla :) Arvokkaita hetkiä! Mukavaa viikkoa teille!
Näinpä: arvokkaita nimenomaan! Kiitos Ruut, sitä samaa sinulle! :)
Samoilla tuntemuksilla täälläkin, tosin omasta äitiyslomasta on jo hetki aikaa :)poikani täyttää tässä kuussa 1v4kk enkä millään voisi kuvitella vieväni häntä päiväkotiin <3 minun vauvani <3 täytyy nauttia tästä "etuoikeudesta" ihanaa olla kotona <3 Terv.lastentarhanope :)
Todellakin, nautitaan! Eipä tätäkään ikuisuuksiin kestä. Silti vielä ajattelen niin, että noin pienen tulee olla äitinsä (tai isänsä) kanssa suurimman osan päivästä, ei lastentarhanopettajien. Vaikka ei heissä (tai teissä :D) mitään vikaa olekaan, mutta lapselle silti vieraita aluksi :).
Mun äippis loppui jo viimekuussa, aloitin aikasemmin :) Aivan ihana että saa olla vielä kotona, en minäkään raskisi viedä hoitoon neitiä. Varsinkin kun hänellä on voimakas äiti-kausi meneillään. Mullahan ei ole työpaikkaa mut koulu odottelee. En vaan tiedä palaanko sinne vai mitä teen. Onneksi ei tarvitse vielä päättää vaikka hieman epätietoisuus ahdistaakin :)
Jaa sä aloitit aikaisemmin! Oletko päättänyt, kuinka kauan aiot olla tytön kanssa kotona?
Kyllä ne asiat siitä omalla painollaan ratkeaa, vaikka ymmärränkin tuon epätietoisuuden tunteen.
Ainakin siihen että neiti täyttää 2-vuotta, katsoo sitten vieläkö jaksaa olla kotona :) tietty nyt on viimeinen mahdollisuus olla näin vapaa työjutuista, jos vaikka nauttis siitä loppuun asti.
Niinpä, töissä ehtii kyllä olla, mutta nämä naperot on näin pieniä vain ohikiitävän hetken!
Äitiysvapaasi on tainnut loppua jo useampi kuukausi sitten ;).
Jaa mitä tarkoitat? :)
Eikös muksunne ole jo sen ikäinen, että nyt sinulla loppui vanhempainvapaa :)? Äitiysvapaa kestää vain nelisen kuukautta, sen päälle tulee vanhempainvapaa (ja sitten hoitovapaa/kotihoidontukikausi jos niin halutaan).
Niin sä noita termejä tarkoitit. Mä ajattelin et sitä, kun eipä mulla ole juuri mitään äitiyslomaa tämän blogin vuoksi ollut :).
Kun mun auto vaihtui pari vuotta sitten aitomaattivaihteiseen, mä olin kauhuissani ja pelkäsin että mulle käy juuri noin, että painan kytkinjalalla jarrut täysillä pohjaan :D noh, voitin rohkeuteni, skarppasin ja opin ajamaan automaatilla, enkä lertaakaan lyönyt jarruja kiinni vahingossa :) nyt en automaatista luopuis ja manuaalivaihteisella ajaminen on vierasta. Se automaatilla ajo vaan on niiin helppoa! :)
On varmasti helppoa kyllä! Jotenkin mulle tais jäädä miehen reaktiosta kammo enkä siksi uskalla enää uudestaan… Ainakaan häntä en enää kyytiin ota, hahah :D. Äkkiä sen varmasti oppii, kun unohtaa vain vasemman jalan käyttämisen.
Hienoa, kun voit jatkaa vielä kotona oloa pienokaisesi kanssa. Se on niiiiiin arvokasta, ainutlaatuista ja niitä kerran elämässä asioita, kun on vielä kyse esikoisesta. Vaikka vain lukee näitä juttujasi, sinua tuntematta, aistii sen lämmön ja pakahduttavan onnentunteen, jonka lapsi/lapset meissä äideissä saa tuntemaan. Iloista helmikuuta teille! :)
Älä muuta sano! Aivan ihanasti kirjoitit, kiitos! Niin ilahduttavaa, että nuo voi näiden välityksellä aistia :).
Kiitos samoin kaima!
Joku tuolla aiemmin tarkoitti varmaan että, että nyt taisi olla vanhempainvapaasi viimeinen päivä. :-)
Yhtä kaikki, täytyy sanoa, että aika meni ruudun tälläkin puolella nopeasti! Ihanaa, että sinun on mahdollista jatkaa kotona oloa vauvan kanssa. :-) Oletko miettinyt, kuinka pitkään olet kotona?
Sitten noista autoista. Meilläkin on perheessä sekä automaatti- että manuaalivaihteinen auto. En vaihtaisi automaattia enää mihinkään, sillä se on ihan lyömätön kaupunkiajossa.
Muistan kyllä, kun eka kerran ajoin automaatilla: Veljeni asui silloin Jenkeissä ja lähdin ajamaan hänen isolla tila-autollaan. Huh, kun jännitti se tilanne, jossa oli vieras auto vieläpä automaatti ja vieras maakin. Muistan vieläkin näin 15 vuoden jälkeen se hermoilun! Minä pidin vasenta jalkaa ihan väkisin penkien vieressä, jotta en painaisi kytkintä. Hyvin se sujui ja niin se varmasti tulisi sujumaan sinultakin, kun vähän treenaisit. Tosin tuo sinun vieruskaverisi ei taitaisi uskaltaa tulla enää kyytiin, hih. :-) Ei vaiskaan, automaatilla ajon oppii helposti.
Jaa jos nyt oikein pilkkua viilataan niin ehkä näin on :D. Jotenkin miellän tähän päivään saakka kestäneen ”loman” äitiyslomaksi, koska sitä termiä yleisimmin käytetään ja sitten tästä alkaa hoitovapaa. Mutta ehkä me kaikki tiedämme, mikä on kyseessä, heh :).
Ollaan mietitty tätä miehen kanssa, siis että kuinka pitkään olen kotona, mutta ei olla lyöty mitään lukkoon kuitenkaan. Ihanne olisi kolme vuotta ja se taitaa tavoitteenakin olla, mutta eipä näistä voi koskaan varmaksi tietää, kun on niin monia asiaan vaikuttavia tekijöitä kuitenkin. Ja voihan tuota aina miettiä sitten jos/kun siltä tuntuu. Onneksi ei tarvitse 100 % vielä asiaa päättää :).
Itse viime kesänä ratkaisin tuon automaatilla ajon sillä että otin vasemmasta jalasta kengän pois niin muistin olla painamatta ”kytkintä”.
Tämä oli ollut automyyjän vinkki isälleni kun osti auton.
Varmasti toimiva keino, pidän mielessä! :)
On kyllä erittäin ihanaa, että voi jatkaan kotona vielä äitiysloman jälkeenkin, kyllä se lapsi tuossa iässä on aivan liian pieni hoitoon. Mutta onnekkaita ovat kaikki joilla on mahdollisuus jatkaa hoitovapaalla.
Minä itse pidin hoitovapaan siihen asti, että lapset oli sen kolme vuotta. Ja olemme erittäin onnekkaassa asemassa sillä meidän lasten tarvitsee olla vain 10-15 pv/kk hoidossa tosi pari kuukautta ennen joulua joutuvat sitten olla enemmän, mutta se on lyhyt aika kuitenkin. Mieheni on yrittäjä ja teen hänen kanssa yhdessä töitä joten se mahdollistaa lapsille vähäisemmän hoitomäärän. Mutta mun ja lasten ”lomailu” loppuu pian sillä pikapuolin tulee varmaan eskariin ilmoittautuminen. Meidän rakkaat siis täyttää jo kuusi vuotta. Mihin se aika oikein menee???
Älä muuta sano! Kivasti hoidettu hoitokuvio teilläkin. Aika todellakin rientää…