Tiedättekö päivät, jolloin kaikki menee pieleen? Se alkaa aamulla ehkä jostain pienestä asiasta, mutta jatkuu pitkin päivää aina iltaan saakka. Välillä pysähtyy miettimään, että enää mikään ei yksinkertaisesti voi mennä mönkään, kunnes eteen tulee seuraava juttu… Tuollainen päivä, osuvasti maanantai, oli täällä eilen. Ihan samanmoista en ollut pojan syntymän jälkeen kokenut, mutta kertahan se on ensimmäinenkin! Sarjan pieleen menneitä juttuja kruunasi vaunulenkki, jota odotin kuin pelastavaa enkeliä. Pääsimme sen kymmenisen metriä tielle saakka, kun alkoi sataa vettä. Nooh, lenkki vedettiin siitä huolimatta sisulla läpi. Toinen kissa kaverina. Jotenkin lohdutti, kun tiesi ettei ole ainoa, jota se vesisade tympi niin maan perusteellisesti :D.
Mutta tämä ei kuitenkaan ollut tämän päivän aihe. Eilistä en halua tuon enempää edes muistella… Mieleeni tuli noista tapahtumista johtuen eräs kommentti, jonka sain Blogihiljaisuus jatkuu -postaukseeni. Kommentti oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, se kuului näin:
Paranemisia ja jaksamista!
PS. “…enkä voisi kuvitellakaan sipsuttelevani täällä kamera kourassa. …”
Ei aina postauksessa tarvitse olla kuvia. Ja me olemme tosi armeliaita me lukijat. Ei se sisältökään aina tarvitse olla niin huippua. Sellaiset fiilistelypostaukset, tunnelmakuvat, vaikka sitten väsymyksenpurskahduksetkin tai ärripurritkin ovat elämää.
Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitänne tuosta!
Itse ajattelen tuota kuva-asiaa siten, että koska mielelläni luen muiden blogeista sellaisia postauksia, joissa on sekä kuvia että tekstiä, tuotan mieluiten sellaista sisältöä myös itse. Mielestäni blogeissa kuvat ja teksti muodostavat sen täydellisen kombon; ilman toista puuttuu jotain. Mitä mieltä te olette – tulisiko postauksessa aina olla kuvia? Mietin myös sitä, että ovatko nykyajan blogit menossa liian siloiteltuun (ehkä jopa ammattimaiseen) suuntaan, jossa lähestulkoon kaikki arkisekamelskat on rajattu pois? Sisustuslehdissä tuon ymmärtää, mutta miten on blogien laita? Onko se seikka, joka erottaa blogit lehdistä, katoamassa vai voiko se koskaan kadota täysin? Haittaako, jos joskus näkyy ripaus realityä? Toivooko lukijat jopa sitä? Vai vaikuttaako se blogista saatavaan inspiraatioon; kuka haluaa katsella muiden sotkuja, kun niitä löytyy omastakin takaa? Vai onko se vain lohdullista tyyliin huh, ei noillakaan aina ole siistiä, eipä se tuokaan jaksa aina siivota? Faktahan on, että koti on elämistä eikä kuvia varten, joten varmasti joka kodissa näkyy useimmiten tai ainakin joskus se elämisen jälki. Miltä bloggaajasta itsestään tuntuisi avata bloginsa ja nähdä siellä kotinsa sotkut? Ajatuksena ei kovin houkutteleva ainakaan ruudun tällä puolen.
Instagramissa näytin kuukausi sitten syyn, miksi sisustuspostauksiani näkyy nykyisin niin harvakseltaan. Meillä kun näyttää useimmiten tältä. Aina ei vain jaksa. Toisaalta ymmärrän senkin, miksei kaikille ihmisille halua näyttää kotiaan tuollaisessa arkilookissa. Kotinsa haluaa näkyvän ns. edustuskunnossa. Samoin silloin, jos saamme kotiimme vieraita. Hieman verrattavissa siihen, jos itse lähtee kaupungille asioimaan; kyllähän sitä peiliin tulee vilkaistua ennen kotoa lähtöä.
Kovasti odottelen kevätaurinkoa takaisin, oi niitä päiviä sieltä parin viikon takaa! Nyt aurinko on kuvamuisto vain! Mutta ajatella: huomenna jo huhtikuu! ♥
Niin, tuo on se ikuinen kysymys, pitäisikö niitä sotkuja näkyä vai ei :) Minun mielestä se kultainen keskitie on hyvä eli ainakin omana tavoitteena on se, että blogistani välittyisi aitous ja elämä mutta samalla haluan, että ne sisustuskuvat ovat siistejä ja jopa harkittuja, jotta ne tarjoavat inspiraatiota lukijoille.
Ja kyllä se on niin, että tosiaan kotona saa tuijotella niitä sotkuja että miksipä niitä enää blogiin vielä tallentamaan :D
Niinhän se on. Ja varmasti mielipiteitä löytyy laidasta laitaan :).
Kiteytit hyvin tuon tavoitteen; komppaan sitä!
Nostit esille aiheen joka on pyörinyt mulla mielessä jo pidemmän aikaa ja se on se, että kyllä, blogit alkavat nykyisin olla liian siloiteltua, liian pintaraapaisuja, liian täydellisiä. Nykyisin huomaan seuraavani mieluiten niitä blogeja joissa se todellinen eläminen ja elämän mukana tuomat kuviot näkyvät. Ei kenenkään elämä ole täydellistä päivästä toiseen, joten sellaiseen bloggaajaan on ehdottomasti helpompi samaistua joka antaa epätäydellisyyden myös näkyä. Koska kuitenkin todellisuus on se, että jokaisen blogin takana on pohjimmiltaan ihan tavallinen ihminen. Toki haluan blogien pysyvän hyvän mielen paikkoina, eikä ainainen elämän surkeudesta valittaminenkaan hyvä ole, mutta on lohduttavaa kuulla, että jollain mullakin on ollut juuri tuollainen maanantai-päivä kun kaikki ei ole mennyt ihan putkeen.
Täydellistä tai ei, ei se silti tarkoita että sisustusblogin kuvien tarvisi muuttua aiemmasta. Toisinaan on kuitenkin kiva nähdä sitä aitoa, oikeaa elämää sieltä siloiteltujen asetelmien takaa. Ja se kuuluvatko kuvat joka postaukseen, on ihan tottumiskysymys. Olen lukenut useampaakin blogia jossa kuvia ei juurikaan näy, toki ne ovatkin ihan erilaisia aihepiiriltään. Mutta itseäni ei siis häiritsisi yhtään silloin tällöin kiireessä julkaistu kuvaton postaus, koska ei aina ehdi :)
Voi olla, että kun blogin lukijamäärä kasvaa, alkaa bloggaaja enemmän miettimään sitä tuottamaansa sisältöä ja se sitten senkin vuoksi hieman ”pintapuolistuu”. Sillä totuushan on, että ei me täysin tiedetä, ketkä kaikki blogejamme lukevat. Niin hirmuisen pieni prosentti on kuitenkin niitä, jotka merkkiä itsestään jättävät :).
Mutta ymmärrän täysin mitä tarkoitat, hyvin kirjoitettu! Sait myös minut miettimään, että annanko minä epätäydellisyyden näkyä täällä vai tarjoanko ehkä huomaamattani jotain sellaista turhan siloiteltua kuvaa.
Kuvista vielä sen verran, että tämän aihepiirin blogissa niitä kyllä kuuluu olla joka postauksessa. Mutta makuasioitahan nämä! Tosin täällä Indiedaysissa on ihan tekninenkin pointti tuossa: etusivu olisi aika karu, jos tuutista tulisi ulos kuvattomia postauksia :D.
Tuo postauksen kommentti oli minun ja tarkennan sitä hieman niin, että haluan tuolla keventää bloggarin ”taakkaa ja painetta”, ihan aina ei ole pakko olla kuvia, varsinkin kun yleensä niitä on ja ne ovat ihania ja piristäviä. Postaukset, joissa kuvat ja teksti ovat samaa asiaa ovat tietysti hienoja, jotenkin tasapainoisia. Jos taas on asiaa mutta ei uutta kuvattavaa tai ei mitään asiaan liittyviä kuvia niin postaus voi ihan hyvin olla ilman kuvia. Jos vieläkin tarkennan mitä tarkoitan, niin se on se, että ei aina tarvitse laittaa postaukseen sitä samaa olohuoneen sohvanäkymää kuvitukseksi jos asia on jotain ihan muuta (ei viittaa sinun inspiroivaan blogiisi tämä juttu).
Kiva että tarkensit! Ymmärsinkin sen noin. Ja ymmärrän hyvin, mitä ajat tuolla takaa, että pakko ei ole kuvia olla. Itsekin olen joskus ”syyllistynyt” tuohon, että olen käyttänyt jotain vanhempaa kuvaa postauksessa, johon en ole uusia kuvia ottanut. Täällä myöskään aina kuvat ja teksti eivät liity toisiinsa, mutta itse en koe sitä ongelmaksi. Kuitenkin mieluummin kuvia (tai edes se yksi kuva) kuin ei kuvia ollenkaan. Jotenkin se helpottaa lukemistakin, kun kuva/kuvat katkovat tekstiä. Lisäksi Indiedaysin etusivu olisi aika karun näköinen, jos postauksissa ei olisi kuvia :D.
heippa! Mä ajattelen niin, että arki ja sotkutkin saavat näkyä. Mutta ehkäpä niissä sisustuskuvissa harkittu esillepano on valttia. Mikäli taas postaus käsittelee esim. vauvajuttuja niin pieni sekamelska on välillä huojentavaakin ;) Ajattelin insta-kuvan nähtyäsi, että onpa ihanaa, että teilläkin näyttää välillä tuolta ;) Rentoa loppuviikkoa ja iloista pääsiäistä ;) t. Reetta
Mukava kuulla sun mielipide, Reetta!
Ja heh, meillä näyttää kyllä useimmiten siltä :D. Kiitos samoin!
Heippa. Minun on ollut pakko opetella rennompaa siivous tahtia ;) Pidän kovasti siististä kodista, mutta 4 kisun ja 2 pojan ja 1 miehen taloudessa (tuntuu välillä kolmannelta lapselta hihihi), välillä loppuvat vuorokaudesta tunnit kaiken to do -listan keskellä ;)
Ihan mukava on myöskin katsoa todellisia blogi kuvia. Se nyt vaan menee niin, että kenenkään koti ei aina ole kuin jostain sisustuslehdestä ;D Se on pääasia että perhe viihtyy omassa kodissaan <3
Oikein ihanaa pääsiäistä teidän perheelle ja kisuille silityksiä <3
Hyvin ymmärrettävää! Niin on täälläkin nyt joutunut opettelemaan ottamaan hieman löysin rantein :). Siivousaika olisi aina jostain muusta pois…
Kiitos Niina! Iloista pääsiäistä teidänkin perheellenne :).