/

 

Olipa mukava käydä muutaman päivän tauon jälkeen pienellä happihyppelyllä ja vieläpä koko perheen voimin! Pojalla kun ei kuumetta ole, niin uskaltaa piipahtaa hänenkin kanssaan ulkona aina silloin tällöin. Ihanasti paistoi aurinko vielä puoli kuudenkin maissa.

Työpisteeni on muodostumassa karkin sävyiseksi, tykkään kovasti! Varsinkin näin kevään ja kesän kynnyksellä oikein sopivat sävyt vai mitä sanotte:

063

Tein tuollaisen valtavan riskihankinnan ja ostin vaaleanpunaisen työpöytävalaisimen, heheh! Työpöydän toisella nurkalla on jo vuosia notkunut Block-valaisin, mutta isommalla työpöydällä valaisimiakin tarvitaan kaksi!

Tilasin tämän CYPRUS-valaisimen* Ellokselta. Valittavana oli neljä eri värivaihtoehtoa, päädyin tähän vaaleanpunaiseen. Kovasti jäi kyllä mieltä kaivelemaan se mintun sävyinenkin*. Olisivat kyllä niin söpöt yhdessä, mutta toki erikseenkin! Mietin, että niitä voisi hauskasti yhdistelläkin vaihtamalla mintun väriseen vaaleanpunaisen kuvun ja toisinpäin…

Mies kävi tänään pikaisesti muilla asioilla ollessamme kyselemässä niiden vaneritasojen perään. Ei muuta kuin tason mitat päätökseen ja sitten levy oikeaan mittaansa! Ei tule kalliiksi 19 eurolla/neliö.

cats

Mutta nyt päättyi mun koneaikani ja siirrynkin poitsun seuraksi, miehellä oli jotain hommia autotallissa. Jännä ilmiö: kun kesä lähestyy, autotalliminuutit lisääntyy! Miten musta tuntuu, että saamme kohta nauttia harrikan käynnistelyäänistä… Ihana auringonlasku ikkunan takana, jotenkin vähän sellainen kesäfiilis mielen päällä. Tuossa ensimmäisessä kuvassa aurinko paistoi ruokailutilan kautta niin kauniisti, olipa mukava ottaa kuvia pitkästä aikaa. Iloista iltaa & auringonsäteitä!

*Sisältää mainoslinkin.

 

/

 

Aivan hir-ve-ä tauti! Ei todellakaan voida puhua mistään kevätflunssasta, ei samana vuonnakaan! Perjantai-lauantai-sunnuntai lähes kokonaan hämärän peitossa. Muistan vain miettineeni, onko tänään jo tämän taudin pahin päivä vai ei kai se ole vasta huomenna. Vaikka tauti oli mulla rajumpana kuin miehellä, selätin sen lyhyemmässä ajassa ja uskon syynä olleen sen, että maltoin levätä täysin kaksi kokonaista päivää vanhempieni huolehtiessa pojastamme. Nuo miehet kun ei oikein malta sairastaa, ehkä tiedättekin… Sitten tauti pitkittyy ja pitkittyy ja sen jälkeen vaarana on kaikki kamalat jälkitauditkin! Nyt olemme miehen kanssa kuitenkin jo voiton puolella, mutta voi että kun ei tuo meidän aarteemme tältä säästynytkään. Itki viime yönä yskänsä ja ilmeisesti kurkkukipunsa vuoksi lähes tunnin putkella sylissäni retkottaen. Aivan kamalan sydäntäraastavaa, kun ei voi mitään muuta kuin sylitellä, silitellä, halia, lohduttaa ja laulaa ja koko ajan toivoa, että tuo kamala kipu olisi lapsen sijaan itsellä :(.

Silti olen aivan valtavan kiitollinen siitä, miten terveenä poika on saanut nämä ensimmäiset kuukautensa elää. Nyt kuitenkin tuli tämä tauti, sillä tässä vaiheessa rintamaito ei enää anna samaa suojaa kuin jokunen kuukausi sitten. Mutta on imettämisestä ollut kyllä kiistattoman suuri hyöty monien tautien torjunnassa, siitä ei pääse mihinkään!

Hieman tuossa harmitti, sillä mies lomailee tämän viikon eikä lomasuunnitelmat nyt sitten toteudukaan… Mutta tuleehan noita lomia, terveys ennen kaikkea! Ja eipä se kotilomakaan aina mikään huono vaihtoehto ole, onhan täällä näitä projekteja, joita bloggaajien miehet epäilemättä aina niin innolla toteuttavat :).

PK

PK

Mutta nyt iltapalaa, sitten saunan mietoihin löylyihin ja loppuillaksi vaikka jonkin elokuvan pariin!

 

/

 

Lähes viiden vuoden blogitaipaleeni aikana ei ole vielä tullut tällaista tilannetta, että jätän blogin ns. sairauslomalle. Nyt kuitenkin päätin näin. Ja koska teitä uskollisia lukijoita on niin monia, koin reiluksi ilmoittaa tästä teillekin. Päälleni vyörynyt tauti on sen verran raju, että voimat ovat totaalisen vähissä enkä voisi kuvitellakaan sipsuttelevani täällä kamera kourassa. Tällaisissa tilanteissa alkaa asioiden karsiminen ja blogi, kuten mikä tahansa työ, on aina ensimmäisten karsittavien joukossa.

027-860x573

Otan nyt aikaa toipumiseen niin paljon kuin se vaatii; aikaa en osaa ennustaa. Nimittäin tällaista tautia en ole kokenut sitten kymmenen vuoden takaisen pitkittyneen keuhkokuumeen. Muistuu mieleen hetki eiliseltä, kun aamuvarhaisella itkin miehelle, että vaihtaisin nämä kivut sekuntiakaan epäröimättä sektiokipuun… Kunpa vain tuo pieni poikamme välttyisi tältä!

Tämä päivä on kulunut ihan täydellisessä vuodelevossa. Mies vei pojan aamupäivällä vanhemmilleni ja sai sieltä kotiintuomisiksi lämpimän lasagnevuoan <3. Poika saa koko päivän ajan ansaitsemaansa huomiota ja seuraa kahdelta terveeltä ja energiseltä aikuiselta kahden kotona hipsivän, hieman voipuneemman tyypin sijaan… Kuljemme keittiön, sängyn ja sohvan väliä kissat vuorotellen kainalossa lämmittäen. Nuo pikkurontit ottavat todellakin kaiken irti tästä löhöpäivästä! Miettivät varmaan tulleensa kuuroiksi, kun täällä on niin hiljaista – vastaavaa ei olekaan muutamaan kuukauteen koettu :).

Vastailen kommentteihinne ja sähköposteihinne sitten, kun voin paremmin. Kohtaamme taas uusin voimin, siihen saakka lämmittäviä kevätauringon säteitä!