Moi! Onko täällä ketään? Kaikki taitavat olla ulkona upeassa auringossa ja niin pitääkin! Sinne mekin suuntaamme heti, kun vauveli herää ensimmäisiltä päiväuniltaan ja on syönyt lounaansa. Lähdemme puistoilemaan, hän on kiikuista ja keinumisesta nyt niin innoissaan. Huomasin tuossa äsken, että kohta täytyy vaihtaa tuo poitsuun liittyvä tunniste; se kun on vielä vauva. Mutta ei hän kohta enää vauva ole, vaikka osittain minulle aina sellainen onkin :). Eilen halailutuokiossa sanoinkin hänelle, että äitille sinä tulet aina olemaan ihan pieni poika. Miehelle sanoin tippa silmäkulmassa, että miten voimme päästää hänet joskus muuttamaan pois kotoa. Mies järkevänä tuumasi, että ehkä se mieli vielä muuttuu…
Tiesittekö muuten, että ihmisiä ohjaa joku näistä kolmesta: järki, tunteet tai toiminta. Nuo on jokaisella, mutta eri järjestyksessä. Minulla ensimmäisenä on tunteet, sitten vasta järki ja toiminta. Tosin kahden viimeisen järjestystä en ole saanut pääteltyä… Miehellä ensimmäisenä on järki, ihan selvästi. Tunneihmisen puolisona se on hyvä asia, sillä kaksi tunneihmistä yhdessä on aika kaaosta. Varmaan aika yleistä, että miehillä järki on ensimmäisenä ja naisilla taas tunteet. En tunne montaakaan naista, jolla järki tulee ensimmäisenä. Jokusen tiedän ja jotenkin heistä tulee hieman kylmä vaikutelma, kun taas vastaavista miehistä ei. Hassua. Mikä tuo järjestys sinulla on?

Viime päivien Instagram-otoksia. Kuvat syntyivät ensin, sitten tämä teksti tänne väleihin eikä tämä liitykään kuviin juuri mitenkään :D. Tunneihmisen piirre tuokin?

Olimme eilen niillä syntymäpäivillä, oli niin mukavaa nähdä tuon puolen sukulaisia pitkästä aikaa! Meidän M jaksoi istua kolme tuntia niin kiltisti, että äitiä vähän itkettää. Ei yhtäkään itkua eikä kitinää, vaikka ei juuri leluja tai aktiviteetteja tarjolla ollut. Katseli ihmisiä, kuunteli ihanaa laulua ja säestystä, hymyili, kikatteli ja nosteli kättä salin perälle mukavalle tätille. Terkkuja vaan! Sitten lähtiessämme aulassa yhteiskuvien oton jälkeen energia purkautui valtavana hihkumisena ja kiljumisena :D. Autoon sammahti lähes samantien.

Tämä kevät on kyllä niin ihanaa aikaa että! Päivät on niin aurinkoisia ja valoisia, illallakin riittää vielä päivänvaloa, mutta myöhempään voi kuitenkin vielä tunnelmoida. Meillä palaa iltaisin vielä kynttilät ja eilen nautiskelimme takkatulestakin pienen tauon jälkeen.

Vielä loppuun näitä sydänkäpysiäni. Vanhempi kisu kiertää poitsun ja ennakoi tilanteita; vanhuus on tuonut mukanaan viisautta. Tämä nuorempi rämäpääkatti sen sijaan käy useita kertoja päivässä ”silitettävänä”. Tietää kyllä selvästi, että otteet on välillä aika kovia, mutta menee silti hellyyttä jakamaan ja saamaan. Usein nuolaisee pojan poskea, kaulaa tai niskaa; näkisittepä pojan nautinnollisen ilmeen tuolloin! Ihan rauhassa paikoillaan ja lähes jähmettyy karheaakin karheamman kielen voimasta.

Vasemmalla alhaalla ihana arjen hetki. Vauva oli rinnalla, kun kisu hiipi viereen kehräten. Puski poskeaan vauvan takaraivoa vasten, joka havahtui ja ojensi kätensä kissaa kohti. Onneksi oli puhelin vieressä, jotta sain tuon hetken ikuistettua. Itseäni tuo kuva liikuttaa kovasti; kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sissy-kisu on M:lle niin ihana ystävä ♥. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, miten kissat ovat poikaan suhtautuneet. Ei mitään protestointia eikä mitään. Ovat kuin M olisi aina ollut meillä, mikä huojentaa oloani valtavasti. Näillä fiiliksillä sunnuntain viettoon ja sitten pikkuhiljaa aloittamaan uutta viikkoa, joka varmasti tuo mukanaan yhtä ihania arjen hetkiä ♥.