Perjantai ja aurinko – aika ihana aloitus viikonlopulle! Pahoittelut ja samalla kiitokset, että maltoitte odottaa kilpailuvoittajan julkistamista. Mulla on periaatteena, etten istuskele koneella enkä näin ollen bloggailekaan pojan hereillä ollessa. Pikaisesti saatan kännykällä johonkin sähköpostiin vastata, mutta eipä juuri muuta. Aamulla, ennen kuin poitsu heräsi, ehdin kyllä suorittaa arvonnan ja ilmoittaa voittajalle, mutta tänne asti en ehtinyt ennen kuin makkarista alkoi kuulua ihanaa puheenpälpätystä. Kun hän tänään kävi unille, join vielä cappuccinokupposenkin ennen tähän koneelle istahtamista. Tässä kirjoittaessa kun meinaa helposti kahvi jäähtyä…

Mutta siis, blogini ja Sisustus Delfinon järjestämän kisan voittaja on nyt selvillä; kiitokset osallistumisestanne! Valkoiset Himlan Bambusa-käsipyyhkeet lähtevät Tawuselle:

Tawunen

Helmenharmaa it is! :)

cats

Minä meinaan tänä viikonloppuna järjestää itselleni jo turhan pitkään haaveilemani kylpyhetken, oi oi! Voitteko kuvitella, että pieni Fresita on odotellut tuota hetkeä jääkaapissa jo parisen viikkoa… Eiköhän nyt siis ole jo aikakin korkata se! Vaikka näille jo kuusi yötä kestäneille paremmille yöunille :) :) :)

 

 

Meidän maailman keskipiste siinä hassuttelee ensimmäisenä pääsiäisenään; pääsiäiskokossa oli pienellä ihmettelemistä! Välillä piti vähän hekottaakin, kuin isot pojat konsanaan.

cats

Tuntuu jotenkin haastavalta tämä vuodenaika pukeutumisen suhteen: mitä pukea ulos? Mieluummin puen pojalle liikaa kuin liian vähän, mutta vastaan on tullut jo muutamia päiviä, kun on joutunut hieman arpomaan ulkovaatetusta. Tuo kuvissa näkyvä äitiyspakkauksen haalari on ihan huippu! Hihat ja lahkeet voi kääntää siten, että erillisiä tumppuja/töppösiä ei lämpöasteilla tarvita. Siksi suosin tuota edelleen silloin tällöin, mutta eipä nämä kelit vielä ole (joitain poikkeuksia lukuunottamatta) liian lämpimiä tuolle haalarille olleet… Välillä sataa vettä, välillä räntää ja/tai rakeita, välillä paistaa lämpimästi aurinko – kyllä on vaihtelevaa!

Ostimme jo yhden ns. välikausihaalarin (ärsyttää jotenkin tuo termi; oliko tuollaisia muka ennen? Oi voi, miten silloin pärjättiinkään…), mutta se lähti bumerangina parin käyttökerran jälkeen takaisin. Aivan karmea materiaali! Ei hengittänyt lainkaan ja pojan sisävaatteet olivat ihan kosteat kotiin tullessa. Olisinpa hoksannut asian ostohetkellä… Mitä suosittelette välikausihaalariksi? Poika on pitkä, mutta aika kapoinen. Ja te, joilla on samanikäinen lapsi; ostatteko edes mitään välikausivaatteita tälle keväälle? Äitiyspakkauksessa oli kaunis turkoosi vanuhaalarikin, sitäkin käytämme usein. Siinä vain alkavat lahkeet käymään lyhyiksi, mutta ehkä sillä pärjäisi ensi kuuhun saakka ja sittenhän sitä voikin hypätä suoraan huppareihin yms.

Mutta kesä; millaista ns. ulkovaatetusta silloin tarvitsee? Tarkoitan lähinnä tuollaisia ulkoilupäiviä… Vielä hän ei ulkoile oikeastaan muuten kuin sylissä tai rattaissa, koska ei kävele, mutta kesällä asia on jo eri. Olen jotenkin hieman pihalla näistä vaatetusasioista eikä musta varmaan koskaan kuoriudu mitään merkkifanaatikkoa, mitä lastenvaatteisiin tulee… Jostain syystä ne ei miellytä ulkonäöllään mua yhtään! Taidan olla ainoa tämän mielipiteeni kanssa. En tykkää mistään kirjavista vaatteista, en voimakkaista kuvioista, en tummansinisestä/tummanvihreästä/tummanpunaisesta/tummanruskeasta jne. Pojille tuntuu noita värejä olevan tarjolla pilvin pimein… Raikkaat sävyt on mun mieleen: turkoosi, lila, limenvihreä, yksi tietty keltaisen sävy… (Joo, se on todellakin näin tarkkaa :D.) Noitakin vain hillitysti ja mustien, valkoisten, harmaiden sekä beigejen ohella! Muutosta tähän on luvassa vasta sitten, jos poika alkaa itse vaatia tiettyjä ja tietyn värisiä vaatteita ylleen.

Lähti vähän sivuraiteelle tämä mun juttu, mutta väliäkös tuolla. Järjestin tänään kivat vauvatreffit täällä meillä; herkkuja jäi yllin kyllin, joten taidanpas käydä nappaamassa pari keksiä… Mukavaa päivänjatkoa!

 

Tulipas piiiitkästä aikaa täydennettyä objektiivivalikoimaani. Ostin vähän käytetyn objektiivin: Tamron AF 70-300 mm f/4.0-5.6 Di LD Makro. Onpa ollut mukavaa vaihtelua kuvata ihan erilaisella linssillä!

003

Hirmuisesti en ole vielä ehtinyt tätä testailemaan, mutta muutamia totuttelukuvia on tullut otettua. Totuttelua nimenomaan vaatiikin, niin erilainen tämä on aiempiin linsseihini verrattuna. Tuntuu erikoiselta, että kaukaa voi kuvata noinkin lähelle! Tämä objektiivi onkin parhaimmillaan yksityiskohtien (esim. yhden-kahden esineen) kuvaamiseen ja sen/niiden taustasta erottamiseen. Hintaluokaltaan aika edullinen; uutena hieman päälle sata euroa.

034

094

Tänä aamuna tuntuu, että katson muutenkin kaikkea uuden linssin läpi… Nimittäin pieni yötissuttelijani on nukkunut nyt neljä yötä ilman rintaa omassa sängyssään. *Tähän sellainen fanfaaripärinä!* Herää 1-2 kertaa yössä, mutta kun saa kadonneen unilelun taas käteensä, jatkuu uni kylkeä kääntämällä. Joskus pientä selän hieromista, mutta ei muuta. Tämähän on täysin viikonlopun yökyläilyn ansiota! Poika nukkui äitini kanssa ja tuo kyseinen yö olikin sitten ensimmäinen yö ilman maitoa. Aika oli selvästi kypsä muutokselle, sillä sama jatkui kotona. Onneksi kuitenkin jahkailin tätä näinkin pitkään, jolloin selvisimme näin vähillä itkuilla. Aikaisemmin hän ei välttämättä olisi ollut näin valmis tähän muutokseen.

Kahtena ensimmäisenä yökyläilyn jälkeisenä yönä poika itki aamuyöllä hieman voimakkaammin, jolloin nostin hänet syliini rauhoittumaan ja nukahti siihen parissa minuutissa (ei edes näyttänyt haluavan maitoa). Viime yö oli ensimmäinen yö, kun hän pysyi koko yön omassa sängyssään ilman sen kummempia itkuja. Kaksi kertaa noukin Väpä-unikaverin jalkopäästä ja annoin pojalle ja niin hän jatkoi uniaan. Olin yölläkin niin hämmästynyt tästä, että mietin vain, kuka tuo söpöliini on ja mitä hän on tehnyt mun yötissuttelijalleni…

Hyvin mahdollista, että takapakkiakin jossain vaiheessa tulee ja ainahan on niitä kausia, kun ei edes tiedä miksi toinen nukkuu huonosti – voi vain arvailla. Mutta yötissiin ei ole enää paluuta! Nyt olen tehnyt niin, että kun poika aamupuolella herää (vaihtelevasti klo 6.30-8), niin nostan hänet rinnalle. Annan hänen jäädä tuolloin viereeni nukkumaan, sillä mieskin on siihen aikaan jo noussut töihin ja selvästi se äidin läheisyys on pitkän yön jälkeen oikea ja mieluisa ratkaisu pienelle. Ja voi pojat, kyllä maistuu maito noina hetkinä! Se maistuu tosiaan niin hyvin, että on ihan pakko jatkaa unia vielä hetken verran. Nytkin vielä nukkuu aamuimetysten jälkeen. Ja enpäs ihan heti muista aamua, jolloin olisin itse vapaaehtoisesti herännyt puoli kahdeksalta ja vieläpä suht virkeänä! Tästä tulee niin hyvä päivä ja sen kunniaksi teemmekin tänään poitsun kanssa reissun lähikauppaan ja ostamme jotain kivoja kukkasia! Uk-ka! kuten pieni M sanoo.

mv