Päiväuniaika. Sinne hän nukahti taas niin suloisen näköisenä; kyljellään kädet tyynyllä, unikaveria käsiensä väliin puristaen. Teki mieli ottaa heti syliini sängystään, halia ja pusuttaa ♥. Olin tuona hetkenä taas niin kiitollinen siitä, että on mahdollista edelleen nukuttaa hänet omaan sänkyynsä – on mahdollista viettää leppoisia ja kesäisiä kotipäiviä. Juuri sanoinkin äidilleni, että on niin ihanaa, kun saa olla koko kesän kotona!
Meidän päiviämme rytmittää nuo pojan yhdet päiväunet, jotka alkavat normaalisti klo 13.30. Hänen nukahdettuaan keittiössämme pärähtää käyntiin kahvikone ja valmistan itselleni herkullisen kahvijuoman. Useimmiten se on cappuccino tai mocha. Juon yhden kahvikupposen päivässä ja se maistuu parhaimmalta näin päiväuniaikaan. Kahvikupposen kanssa siirryn yleensä koneelle, jossa on päivittäin vino pino asioita odottamassa. Näitä asioita kutsun työkseni ja niistä suurin osa liittyy tällä hetkellä blogiini, ei kuitenkaan kaikki. Nämä asiat tuovat mukavaa vaihtelua näille kotiäitipäiville ja nautin näistä suunnattomasti. Näiden myötä saan vaihtelun lisäksi paitsi arvokasta omaa aikaa, vertaistukea ja seuraa teistä blogini lukijoista, mutta nämä myös osaltaan mahdollistavat nämä kotipäivät ja sen, että voin hoitaa poikaa kotona.
Olen itse ollut lapsena päiväkodissa enkä kokenut sitä mitenkään pahana, en ollenkaan. Päiväkotielämässä oli paljon hyviä puolia, huonoja en keksi omalta päiväkotitaipaleeltani lainkaan. (Tai no ehkä yksi ”tarhatäti”, joka ei ollut niin mieluinen…) Isona plussana pidän myöskin sitä, että kun oli aika siirtyä esikouluun ja sieltä sitten kouluun, oli seurana roppakaupalla tuttuja kavereita. Niitä, joiden kanssa olimme jakaneet leikkejä jo päiväkodissa. Se oli varmasti ratkaisevassa asemassa muutoksiin sopeutuessa. Silti nyt oman lapsen kohdalla asiaa miettii eri kantilta, etenkin nykypäivänä ja kaavailtujen muutosten vuoksi. Ystäväni, joka on myös poikamme kummitäti, on lastentarhanopettaja, joten asiat ovat jonkin verran tuttuja tuotakin kautta. Olenkin viime päivinä miettinyt kovasti, miten päiväkodin voisi välttää; olisiko perhepäivähoitaja sittenkin parempi ratkaisu. Ja jos päiväkoti tulee kyseeseen, miten saisi järjestettyä niin, ettei pojan tarvitsisi olla siellä kuin muutamana päivänä kuukaudesta. Kotihoito esikouluikäiseksi asti ei kuitenkaan tunnu parhaalta vaihtoehdolta, sillä sen ikäinen kaipaa varmasti jo säännöllisesti ikäistänsä leikkiseuraa.
Noh, nämä nyt eivät ole meille vielä ajankohtaisia asioita, kunhan mielessäni pyöriviä tänne raapustelen. Piti oikeastaan kirjoitella jotain ihan muuta, kevyempää aihetta, mutta joskus käy näin! Mitäs teidän mielessänne pyörii?
Täällä pyörii mielessä aika lailla samanlaiset mietteet, vaikka eivät ole täälläkään ihan vielä ajankohtaisia. Meillä on kolme vuotias tyttö joka on ollut aina kotihoidossa, ja parin kuukauden ikäinen vauva. Silloin tytön ollessa pienempi en millään raaskinut laittaa häntä hoitoon, ja nyt aika on vaan jotenkin huomaamatta hurahatanut.. :) Itse tein lasten välillä töitä muutamia päiviä viikossa, mutta silloin onnistuttiin miehen kanssa järjestämään päivät niin että tyttö oli toisen vanhemman kanssa kotona. Oon ihan äärimmäisen onnellinen että meillä onnistui järjestää lapsen hoito niin, sai lykättyä sitä vieraille hoitoon viemistä.
Nyt alkaa selvästi huomata ettei esikoiselle enää riitäkään viihdykkeeksi pelkkä oman äidin ja pikkuveljen seura, ja jotenkin tuntuu ”itsekkäältä” pitää tyttö kotona. Ollaan mietitty tähän välivaiheeseen esikoiselle kerhoa, siellä saisi muutamana päivänä viikossa touhuta ikäistensä kanssa. Nyt tämä ajankulku ahdistaa ihan kunnolla kun tietää että kohta on vääjäämättä edessä se aika että lapset on laitettava hoitoon ja itse mentävä hoitamaan omalta osaltaan leipää pöytään.
Tästä päästäänkin tähän ikuisuuskysymykseen päiväkoti vai perhepäivähoito. Molemmissa on puolensa, hyvät ja huonot sellaiset. Itsellä on kokemusta vain jälkimmäisestä, eikä mitenkään kivoja sellaisia :) Tässäkin vaikuttaa niin paljon se millaisen hoitotädin (tai -sedän) sattuu saamaan. Jännä miten sitä aina ennen (aikana ennen lapsia) ajatteli että ne ketkä hoitaa lapsensa kotona sinne 3-vuotiaiksi tai ylikin, on laiskoja – vähänpä minäkin tiesin! :D
Nyt kun on itse kahden äärimmäisen rakkaan lapsen vanhempi, niin tuntuu että eihän noita raaski ikinä antaa vieraiden hoitoon vaan haluaisi pitää ikuisesti kotona :)
Vaikka välillä tuntuukin että voisi ihan vähän mennä töihin lepäilemään.. ;)
Kuulostaa todella ihanalta ratkaisulta lapsen kannalta!
Vai laiskoja, heh, kaikkea muuta! :D Päiväkodissa tosiaan mietityttää lähinnä ne ylisuuret ryhmät. Siellä ei kohta taida enää hyvin käyttäytyvät lapset saada ollenkaan huomiota, sillä kaikki aika menee tottelemattomien ympärillä. Aivan hirvittävän sääli!
Yritä nauttia vielä tuosta kotiajasta, koska se tosiaan on ohimenevää…
Heippa!
Meillä on kolme lasta, joista vanhin on nyt menossa kouluun ja keskimmäinen eskariin. Nuorin täyttää pian vuoden. Vanhimman olen hoitanut kotona, keskimmäinen meni 3-vuotiaana päiväkotiin. Kolmannen kanssa luulen, että valitsen osapäiväkodin kotihoidossa oleville lapsille (joita ei ainakaan täällä silloin vielä ollut, kun vanhemmilla lapsilla asia oli ajankohtainen). Koin ensimmäisen lapsen kanssa, että hän olisi kaivannut huomattavasti enemmän toimintaa kuin mitä hänelle tarjosin (vein häntä toki kerhoihin…). Tämä toki riippuu erittäin paljon lapsen luonteesta, miten paljon toimintaa kukakin lapsi päivisin kaipaa. Ja uskon, että vanhin lapsemme ei ole tästä ratkaisusta traumatisoitunut, itse vaan pyörittelen eri vaihtoehtoja mielessä, mitä olisi voinut tehdä :D
Keskimmäisen kanssa päiväkoti oli kyllä mukava kokemus, mutta jäin kaipaamaan ”ääripäävaihtoehtoihin” jotain välimuotoa… Itse meinaan olla kotona vielä jonkin aikaa, joten ainakin nyt osapäivähoito tuntuu hyvältä ratkaisulta, kun nuorin lapsemme vähän kasvaa. Tämähän toki edellyttää sitä, että on mahdollisuus osapäivätyöhön / kotona olemiseen, mutta mikäli se on mahdollista, tämä voisi olla yksi vaihtoehto. Ainakaan en näin jälkeenpäin ajatellen enää valitsisi kouluikään asti kotihoitoa, mieluummin jopa tuon kokopäivähoidon päiväkodissa, jos niistä kahdesta pitää valita. Perhepäivähoidosta ei ole kokemuksia.
Tsemppiä pohdintoihin, nämä asiat jokainen perhe ratkaisee ihan itse ja ratkaisu tulee olemaan teidän perheellenne juuri täydellinen :) Tässä vaan ajatuksiani meidän hoitokuvioista :)
Sinulla on ihastuttava koti ja tosi suloinen päivänsäde :)
Minäkään en ole kotihoito kouluikään asti -vaihtoehdon kannalla. Siinä voi lapsi kokea itsensä tosi yksinäiseksi, kun muut tuntevat toisensa jo päiväkotiajoista asti. Kaverisuhteiden muodostaminen voi sen vuoksi olla vaikeampaa ja sitä en halua.
Kiva että kerroit teidän kuvioista, tosi mielenkiintoista lukea näitä!
Kiitos ihanista sanoistasi, erityisesti päivänsädettäni koskevista ♥
Ei tähän varmasti ole oikeaa eikä väärää vastausta taikka toimintatapaa. Jokainen löytää lapselleen ja perheelleen varmasti parhaan ratkaisun. Itse en jaksa olla kotona lapsen kanssa yli 2-vuotiaaksi. Juteltuani eri varhaiskasvatuksen alan asiantuntijoiden, lastentarhanopettajien ja muiden kanssa asiasta lähes kaikki suosittelivat päiväkotia ensisijaiseksi kodin ulkopuoliseksi hoitopaikaksi varsinkin isoissa kaupungeissa. Pienemmillä paikkakunnilla asia voi olla toki hieman erilainen, koska perhepäivähoitopaikat ja -hoitajat ovat yleensä paremmin tunnettuja. Päiväkodeissa työskentelee lastentarhanopettajia ja toiminta on suunniteltua ja ohjattua. Toiminta on myöskin enemmän valvottua. Uskon päiväkodin olevan lapselle toiminnaltaan kehittävämpää. Lisäksi monet näistä alan työntekijöistä ovat sanoneet, että sosiaaliset taidot opitaan lapsena eikä siihen riitä leikki-ikäisen kanssa kerran viikossa perhekerhossa käyminen tyyliin. Se on myös yksi syy miksi halua lapseni kodin ulkopuoliseen hoitoon viimeistään 2-vuotiaana. Toki sairastelukierre on varmasti runsaampaa kuin kotihoidossa ollessa. Arvostan kuitenkin kaikkia niitä, jotka jaksavat olla kotona ja hoitaa lapsensa kolmivuotiaiksi kotona. Ja täytyy muistaa, että perhepäivähoitajissakin on runsaasti alan rautaisia ammattilaisia ettei koskaan pidä liiaksi yleistää.
Niinpä, ei ole oikeaa tai väärää ratkaisua. Kiva että jaoit vähän ajatuksiasi!
Ihan kuten lastentarhanhoitajissa, myös perhepäivähoitajissa on varmasti vaihtelua. Perhepäivähoidossa tulee varmasti erilainen kiintymyssuhde kuin päiväkodissa, olettaen, että hoitopaikka pysyy samana. Moni aikuisiällä vielä muistelee ihanaa perhepäivähoitajaansa :).