/

Näinä päivinä bongaan jatkuvasti kuvista viherkasveja! Etsiskelen ja ihastelen niitä blogeista, lehdistä ja näiden lisäksi googlettelen niitä iltaisin :D. Haaveilen erilaisista, tutkin ja pohdiskelen. Meidän kodissa on käynyt monenmoista viherkasvia vuosien mittaan pyörähtämässä. Osa on elänyt puoli vuotta, osa vuoden tai pari. En ole siis mikään hirmuisen taitava niiden kanssa, mutta olen päättänyt, etten anna sen lannistaa. Elävät käsissäni sen verran minkä elävät, eipä tuo nyt niin vakavaa ole. Aina saa uusia, ei niiden takia yöuniaan kannata menettää! Toki onhan se palkitsevaa huomata, että on saanut pidettyä jonkin viherkasvin hyvinvoivana jo vuosikausia. Harjoitus tekee mestarin ja aina oppii uutta!

Pisimpään hoidossani on viihtynyt palmuvehka; ylläripylläri joku tuollainen erittäin anteeksiantavainen lajike… Sopii siis erittäin hyvin tällaiselle, joka ei todellakaan muista kukkia joka viikko kastella :P. Leikkokukat on helpompi muistaa, kun eivät yleensä viikkoa kauemmin edes elä, mutta nuo kuukaudesta toiseen täällä porskuttavat helposti unohtuvat. Jotenkin naamioituvat tuonne olohuoneeseen niin taidokkaasti, että pääsevät unohtumaan… Olen siis oivaltanut, että minulle sopivat parhaiten sellaiset viherkasvit, joiden pitää antaa kunnolla kuivahtaa kastelukertojen välillä – ei mitään ongelmaa tuon suhteen!

047

Olen muuten tykästynyt aivan hirmuisesti erityisesti näihin kahteen tauluun, jotka sain blogin kautta Deseniolta; sopivat mielestäni juuri tuohon olohuoneen kulmaukseen:

029

Palmuvehkan kaveriksi ostin viime viikolla Kodin Terrasta pullojukan. Ne on tosi kivan näköisiä, tullut ihasteltua säännöllisesti viime vuosina. Nyt vihdoinkin repäisin ja tein tämän kahdeksan euron hankinnan, heh! Ostin samalla reissulla mattamustan ruukun, sillä sellainen kaapistani puuttui ja jotenkin nyt silmää miellyttää tuollainen vihreä kasvi mustassa ruukussa. Täytyy kuitenkin vielä makustella, sopiiko juuri tämä pullojukka tähän ruukkuun vai pitäisikö siihen hankkia joku toinen (sen vuoksi se on vielä tuossa ruskeassa muoviruukussaan). Vai onkohan tuo musta ruukku liian jyrkkä kotiimme..? Mitä mieltä te olette?

059

053

Yksi ihastuttava viherkasvi on peikonlehti. Se hurmaa valloittavan huolettomalla olemuksellaan ja siihen törmääkin kodissa jos toisessakin – ei ihme! Olen vain miettinyt sen myrkyllisyyttä kissojen kannalta, mutta todennäköisesti jättäisivät sen palmuvehkan tavoin täysin rauhaan.

Huvittaisi laittaa kylpyhuoneeseenkin ripaus vihreää, mutta mikähän viihtyisi kosteassa, vain pienesti luonnonvalossa kylpevässä huoneessa? Moni viherkasvihan pitää kosteasta tilasta, mutta olisiko esim. rönsylilja sellainen, joka ei laittaisi pahakseen tuota luonnonvalon puutetta? Olen löytänyt tuosta monenlaista mielipidettä, joten en tiedä mikä on totuus… Kylpyhuoneessamme on nimittäin vain yksi pienehkö ikkuna ilta-auringon puolella. Olen kovin ihastunut Rönsylilja Bonnieen, kuva löytyy mm. Kotilieden sivuilta täältä. Aivan ihana! Miellyttää kovasti silmää ja sopisi varmaan kivasti kylpyhuoneeseemme.

Onko teillä viherkasveja kylpyhuoneessa tai kotona ylipäätään? Mikä on lempparisi?

032

/

004

Tänään se sitten alkoi, arki. Ei enää mahdollisuutta jäädä silloin tällöin aamuisin nukkumaan; ei ole ketään, joka nousisi pojan kanssa, joten itse on noustava, näytti kello mitä hyvänsä. Ensimmäistä arkiviikkoa pehmentämään olen järjestänyt jokaiselle päivälle jonkinmoista menoa. On isovanhempien tapaamista, ystävien tapaamisia, Touhutaloa, isomummun luona vierailua sekä pojan ensimmäinen hammaslääkäri! Mielenkiintoista tietää, montako hammasta siellä suussa jo on; tutkiminen kun on näinä päivinä aikamoisen riskaabelia tyyliin meneeköhän sormi tällä kertaa poikki…

Tämä maanantai sujui leppoisissa merkeissä vanhempieni luona. Oli tarkoitus vierailla heidän luonaan aamupäivällä ja suunnata pojan päiväuniaikaan kotiin. Siinähän kävikin sitten niin onnellisesti, että päädyinkin nukkumaan vanhempieni luona yhteispäikkärit poitsun kanssa :D. Tunti porskutettiin kylki kyljessä! Tämä äippä on hieman väsynyt… Tänään taisi selvitä syykin: pojan yläkulmahampaat(kin) näkyvät jo komeasti. Monta viikkoa olikin niiiiin hyväunista elämää, joten olisihan se pitänyt arvata, että yhden kuukauden aikana pukkaakin sitten ainakin kuusi hammasta!

lastenhuone

Meidän pieni M on niin tomera ilopilleri että! Päättäväinen ja omatahtoinen poika. Ilmaisee selvästi, jos ei jotain halua. Ja myöskin, jos jotain haluaa :D. Kärsimätönkin on, voi pojat. Kysyin juuri viikonloppuna, että mistä olet tuon kärsimättömyytesi perinyt. Vastaus tuli isänsä suusta: äitiltä. Tähän voin vain todeta, että M pistää kyllä vielä paremmaksi :D.
Huumorintajua on löytynyt ihan vauvakuukausilta saakka ja se vain paranee päivä päivältä – jutut on niin mainioita jo nyt. En ole juurikaan mitään vauvalässytyskieltä hänen kanssaan käyttänyt, mutta jos loukkaa, tulee pipi, rintamaito on aina ollut mamma ja nukkumaan kun lähdetään, sanon että lähdemme paapimaan. Niinpä hänkin hokee aina silloin tällöin paapii, mutta usein se kääntyy ihanasti piipaaksi. Automatkoilla tämän hetken hitti on liehuvien lippujen bongaaminen ja kun lippu jossain näkyy, kuuluu turvaistuimesta innostunut hihkaisu pippa!

Viime viikkojen aikana hänestä on kuoriutunut melkoinen halailija. Haleja tulee useita päivässä. En tiedä mitään ihanampaa kuin tuo oma pieni poika, jonka pehmoiset ja hieman pulleat kädet kietoutuvat lempeästi kaulaani ja poski painautuu rintakehääni vasten. Se tunne sillä hetkellä, ei sitä voi sanoin kuvata. Sydän pakahtuu eikä haluaisi koskaan päästää irti. Eikä tuo pieni mahda edes tietää, kuinka tärkeitä nuo hetket äidilleen ovat. Niin ihanaa saada olla äiti tuolle pienelle, sinisilmäiselle säkkäräpäälle. Huomisaamuna taidan kaapata hänet kainalooni sängylle entistä pitemmäksi aikaa ♥.

017

/

pioni

Viimeiset pionikuvat tälle kesää. Haikeaa. Nämäkin on jo kuihtuneet, joten huomenna tilalle täytyy hakea kaupan kukkasia. Ensihätään poimin viikonloppukukiksi päivänkakkaroita, kauniita nekin.

skandinavisk

Koululaiset hankkivat uuden lukuvuoden alkajaisiksi uudet reput sekä penaaleihin täytettä. Minä hankin syyslukukauden alkajaisiksi Skandinaviskin Koto-tuoksukynttilän. Sopii syksyyn paremmin kuin hyvin, syksy on kotoilun aikaa.

koto

Miehen loma loppuu tältä erää, joten minulla ja pojallakin koittaa huomenna paluu arkeen. Sekin on haikeaa. On ollut ihanaa lomailla kolme viikkoa koko perheen kesken; arvokkaita hetkiä ♥. Muistan vielä miehen ensimmäisen loma-aamun ja pojan ilmeen, kun isikin oli kotona. Nousi sängystään seisomaan ja tokaisi iloisen yllättyneenä isäänsä osoittaen isi! Huomenna isi on töissä, kun heräämme. 

Lohduttavaa on kuitenkin se, että miehellä on ainakin yksi lomaviikko vielä pitämättä. Sen lisäksi käyttämätöntä isyysvapaatakin löytyy vielä kuuden viikon verran, sillä hän on pitänyt pojan synnyttyä vasta kolme. Miten teillä on isyysvapaat järjestetty – oletteko itse olleet kotona samaan aikaan miehenne kanssa vai oletteko olleet töissä? Olemme alustavasti suunnitelleet, että mies pitäisi nuo kuusi viikkoa kahdessa pätkässä ja lomailisimme samalla koko perhe. Koska isyysvapaat tulee käyttää ennen kuin lapsi täyttää kaksi, on nuo lomat lusittava ennen ensi toukokuuta. Passaa! :)

pioni

Kesäloma on tosiaan ohi, mutta tehtävälista ei kokenut mitään hurjaa lyhenemistä – kiitos useiden sadepäivien. Siitä kuitenkin viis! Kesäloma on vain kerran vuodessa ja silloin pitää lomailla ja lepäillä sekä kerätä energiaa talvea varten. Tuleehan noita viikonloppuja…
Mutta nyt mustikkarahkaa valmistamaan. Olen ottanut pienen spurtin ja ajattelin käyttää loputkin viimesyksyiset mustikkadesit ennen uusia. Leppoisaa sunnuntaipäivää!