/

Lupasin jossain vaiheessa kertoa, mihin turvaistuimeen lopulta päädyimme. Ajattelin, että kerron asiasta sitten, kun käyttökokemustakin on ehtinyt kertymään. Turvakaukalomme Maxi-Cosin Pebble FamilyFix-telakalla on matkannut uuteen kotiin ja poika on ehtinyt taittaa jo monen monta automatkaa uudessa istuimessaan:

turvaistuin

Kävimme paikallisessa lastentarvikeliikkeessä testailemassa paria turvaistuinmallia, mutta ne eivät istuneet autooni sitten millään! Auto on hieman haastava vinon takaoven vuoksi eikä takapenkkikään kovin tilava ole, joten se toi asiaan omat haasteensa. Uusi auto minun käyttööni on koko ajan etsinnän alla, mutta koska sopivaa ei ole vielä vastaan tullut, täytyi istuin valita nykyisen autoni mukaan. Käyttöä ja jokapäiväistä arkea helpottamaan valitsin lopulta Cybexin Sirona-turvaistuimen. Ostimme istuimen eräällä Oulun matkallamme, sävyksi valitsimme Black Beautyn. Istuin toimii kuin unelma! Tärkeimmät valintakriteerit turvallisuuden lisäksi olivat helppokäyttöisyys sekä istumamukavuus. Ne kaikki toteutuvat tässä kyllä ihan kympin arvoisesti.

Turvaistuimessa on 360° kääntömekanismi eli lapsen voi nostaa istuimeen siten, että istuin on kääntyneenä sivuttain; aukinaisen oven puoleen. Niin kätevä! Vöitä voi sitten helposti kiristellä ja asetella eikä tarvitse olla mitenkään selkä vinossa tuota tehdessä. Kun lapsi on istuimessa ja vyöt kiinni, ei muuta kuin istuin napista painamalla oikeaan asentoon ja matkaan!

sirona-turvaistuin

Istuinta voi käyttää pitkäänkin näin selkä menosuuntaan, mutta toimii toki myös kasvot menosuuntaan -asennossa. Istuimen mukana tuli oma jalusta ja se on kiinni autossani Isofix-kiinnityksellä. Miehen autoon ostimme naapureiltamme Brion turvaistuimen, joka on turvavyökiinnitteinen. Tuota käytämme vain satunnaisesti, mutta se on oikein kätevä kakkosistuin ja sitä on helppo käyttää myös isovanhempien autoissa tarvittaessa.

Poika on todella tyytyväinen automatkustaja ja jaksaa istua paikoillaan pitempiäkin matkoja. Ei näytä kyllästyvän edes tuohon selkä menosuuntaan -asentoon. Jalat tosin joutuvat olemaan jo aavistuksen verran koukussa (tai sitten selkänojaa vasten nostettuina ;)), mutta se ei vaikuta turvallisuuteen millään tavalla.

Eikä tässä vielä kaikki! Turvaistuimessa on oikein kiva portaikko, jolla matkustusmukavuutta voi entisestään lisätä. Sitä voi pitää kolmessa eri asennossa: pystyasennossa (vasemmanpuolimmainen kuva) tai sitten kahden portaikon makuuasennossa (oikeanpuolimmainen kuva perimmäisessä makuuasennossa). Aina kun tiedän, että nyt tällä matkalla poika tulee torkahtamaan, käännän istuimen jo valmiiksi tuohon makuuasentoon. Tosin viimeksi eilen kävi tuollainen onnellinen yllätystorkahtaminen, jolloin jouduin ajamaan auton tiensivuun ja muuttamaan istuimen asentoa, sillä istuimen pystyasennossa pää retkotti ikävästi.

cybex sirona

Täällä pesukone hurisee, poika ja kissat nukkuvat, mies katselee telkkaria ja minä ajattelin sytytellä muutaman kynttilän ja alkaa kokkailemaan Chili con carnea. Poika oppi muuten eilen uuden sanan: yhtäkkiä erästä kirjaa lukiessamme osoitti kokkia ja tokaisi selevällä suomen kielellä kokki! Olipa hauska! Hokee sitä nyt ihan intona ja naureskelee. Voi mun rakkain söpöliiniaarre kullanmuru mussukka ♥

/

On vähän sellainen tyhjä olo, jonka vuoksi en tiedä mitä kirjoittaisin tänne blogiin. Normaalia arkea on elettävä, mutta mielessä pyörii viime aikojen kamalat uutiset maailmalta ja ne kuvat, etenkin se yksi. Pienen hukkuneen taaperopojan kuva. Näin tuon kuvan eilen poikani päiväunien aikaan ja itkin. Itkin, itkin ja itkin. Vielä silloinkin, kun poika heräsi.

Kunpa tämä maailma olisi parempi paikka kaikille. Kunpa kukaan ei menettäisi kotiaan, vanhempiaan, lapsiaan. Henkeään. Tuntuu jotenkin turhauttavalta; miten voin auttaa noin suuressa hädässä olevia ihmisiä? Mitä yhden ihmisen teko tai lahjoitukset, olivat ne sitten rahaa tai esim. vaatteita, auttavat. Mutta kyllähän ne auttavat, kun tarpeeksi moni vain kantaa kortensa kekoon.

koll

Tällaiset asiat vaikuttavat muhun aina hieman liikaa. Olen tosi herkkä ja itken nytkin, kun tätä kirjoitan. Tuntuu niin valtavan pahalta ja sydäntä vihloo. Ei me taideta täällä ihan täysin ymmärtääkään, kuinka kiitollisia saamme olla siitä, että lapsemme ovat turvassa. Heillä on ruokaa ja puhtaita, kuivia vaatteita. Heillä on täällä turvallinen koti ja heillä on täällä vanhempansa. Näistä ajatuksista viikonlopun viettoon ♥

/

kissa

Kävimme eilen pojan kanssa pienellä puutarhakierroksella enkä malttanut olla ostamatta erään puutarhaliikkeen viimeistä valkoista pallohortensiaa, vaikka en keksinytkään sille heti sijoituspaikkaa… Päätin laittaa sen odotteluajaksi ruukkuun ja etupihaa ihastuttamaan. Kuten puutarhurikin sanoi, sen voi ikään kuin valeistuttaa ensimmäiseksi talveksi, jos piha on kesken eikä sopivaa paikkaa heti tunnu löytyvän.

pallohortensia

Tosi kauniit ja isot kukat! Etupihalle en sitä kuitenkaan ajatellut istuttaa, sillä etupihalla kasvaa jo lumipalloheisi, mutta katsotaan… Toisesta puutarhaliikkeestä ostin tuon kauan mielessäni pyörineen pyöreän, valkoisen ruukun. Niin ihana ja tuota voi hyvin käyttää sisälläkin isomman viherkasvin kera.

Tosin näen jo mielessäni ensi kesän ja takapihamme valmiin istutusalueen. Siellä tuo ruukku olisi yhdellä askelpolkulaatalla, sisällään villinä kasvava viiruhelpi valkoisten koristekivien kera, jotka toimitettiinkin pihallemme tänään! En tokikaan yhtä ruukkuistutusta varten niitä tilannut ;).

pyöreä ruukku

Näistä kuvista näkyy hyvin tuo inhottava valkoinen aine (härme nimeltään), jota muurikivistämme puskee läpi. Todella harmillista, ettei sitä saa millään pois. Kuulemma vain aika auttaa, mutta kuinkahan pitkä aika..? Ovat olleet paikoillaan jo nelisen vuotta ja tuntuu, että ilmiö vain lisääntyy… Näyttää silmiini epäsiistiltä, mutta ei se auta kuin tottua. Onpa tuolla pihalla muutakin hommaa, rikkaruohojen nyppimistä riittäisi vaikka joka päivälle.

etupiha

Etupihan istutusalue on valmis, heinät istutan vielä tänään iltasella, koska eilen siihen ei jäänyt aikaa. Laitoimme pallotuijan molemmin puolin yhdet aurinkokennovalaisimet, jotka näyttävät kivoilta iltaisin. Alueen aurinkoisimpaan kohtaan voisi ehkä istuttaa muutamia valkoisia krookuksia, joskus tässä syksyn mittaan… Syksy saapui jotenkin yllättäen; viime viikonloppuna oli vielä niin lämmin ja nyt on niin vilpoisaa että!
Pallotuijan ja kartiovalkokuuset olemme istuttaneet kolme vuotta sitten syksyllä (samoin kuin aiemmissa kuvissa näkyvät timanttituijat). Ovat selvinneet talvista oikein mallikkaasti, olemme kyllä huputtaneetkin ne joka kevät helmi-maaliskuusta lähtien aina toukokuulle saakka.

istutusalue

Nyt taidan nautiskella vielä kupposen teetä parin suklaapalan kera – kiitokset eilen saapuneesta yllärisuklaasta sinä yksi ihana siellä! :)