Täällä käytiin pari-kolme viikkoa sitten hammasharjaostoksilla. Sen verran kaunis hammasrivistö pojan suusta jo loistaa, että halusin sähköhammasharjan myös hänen käyttöönsä. Ajattelin, että jos vertaa esim. 30 sekunnin pesua normiharjalla ja sähköhammasharjalla, niin kyllä jälkimmäisellä tulee huomattavasti huolellisempaa jälkeä. Kyllähän sen eron omasta suustakin huomaa, jos on ”joutunut” pesemään normiharjalla sähköhammasharjan akun loputtua.

Pojan hampaidenpesutaival alkoi normihammasharjalla siinä vaiheessa, kun ensimmäiset etuhampaat olivat tulleet läpi. Tuolloin emme käyttäneet vielä hammastahnaa, vaan hampaat pestiin ihan vain vedellä. Toinen hammasharja minun tai miehen ja toinen pojan kädessä. Tuolla tavoin pesut hoituivat mielekkäästi ja alkoivat sujua rutiinilla todella nopeasti. Olen yrittänyt välttää sitä, että puuhasta tulisi pojalle pakkopullaa, joten siksi homma hoituu rutiininomaisesti, mutta kuitenkin pojalle mieluisalla tavalla.

Yksi askel oli hammastahnaan siirtyminen. Taisi olla siinä vaiheessa, kun näkyvissä oli jo useampi etuhammas sekä ylhäällä että alhaalla. Mies osti mansikanmakuisen Muumi-hammastahnan ja se oli hyvä veto! Aina täytyy tutkia hammastahnatuubin Muumipeikkoa; onko sillä vielä kissa sylissä jne. Poika on tykästynyt hammastahnaan niin kovasti, että yrittää imaista tahnan harjasta mahdollisimman pian ja jäädä sitten nautiskelemaan suu kiinni, ilman harjaa :D. Kerran unenpöpperössäni unohdin koko tahnan ja ihmettelin, miksi poika nosti sellaisen älämölön eikä millään suostunut avaamaan suutaan… Näitä tämänkaltaisia tilanteitahan tulee muuten tasaiseen tahtiin, kun toinen ei osaa vielä kunnolla sanoin ilmaista, mikä mättää. Hohhoijaa :)

Nyt viimeisin askel tässä hampaidenpesussa on ollut tuohon sähköhammasharjaan siirtyminen. Innokkaana aloitimme ensimmäisen pesun miettien, mitähän poika tuumaa… Alusta asti on avannut suunsa erittäin innokkaana uudelle, tärisevälle ja surisevalle hammasharjalleen! Aivan kurkottaa avonaista suutaan hammasharjaa kohti eikä ole mitään kiirettä saada harjaa pois suusta. Hammastahnakin maistuu, edelleen, heh! Tänä aamuna otti hammasharjansa latauspisteestä ja käveli sen kanssa onnellisena ympäri kotia. Sen jälkeen vei pyynnöstäni harjan takaisin lataukseen kuin isot pojat konsanaan. Välillä aivan itkettää, kun ei se tottele. Välillä aivan itkettää, kun se heti tottelee. On tää tämmöstä ♥

Aterioiden jälkeen poika saa aina Herra Hakkaraisen ksylitolipastillin, voi ne on herkkua! Tällä hetkellä on käytössä nuo mansikanmakuiset. Tänäänkin lounaan jälkeen kysyin, mitäs sitten otettaisiin. Tarkoitin lähinnä jälkiruokaa… Vastaus kuului tomerasti pa (= pastilli)! Jos joskus päivällä mietiskelen ääneen, mitäs sitten tehtäisiin, on siihenkin lähes aina vastauksena pa! :D

Nämä postauksen kuvat otin lounaan jälkeen pienen kuvausassarini kanssa. Hän sai palkkioksi pastillin ja kävi sen jälkeen päiväunille. Seuraavaksi ajattelin fiilistellä hieman tulevaa joulua muutamien kuvien kera, kahvikuppini kera tottakai! Leppoisaa torstaita!