Tänään, kun olimme koko perhe pöydän ympärillä syömässä, mietin takkatulta katsellen, että näin haluan aloittaa talvella viikonloppuaamutkin, mahdollisimman usein! Takkatulta ihastellen ja lämmintä puuroa jäisten mustikoiden kera syöden. Aina ei tarvita ihmeellisiä asioita onneen, pienet asiat on niitä kaikkein tärkeimpiä ja niistä tulee tuonne rintakehän alueelle sellainen lämmin ja hyvä olo ♥

Ja miksi säästellä sitä takkafiilistelyä tai rajoittaa sitä vain iltoihin? Aamuisin tai iltapäivisinkin se tuntuu niin ihanalta! Mies tuli tänään normaalia aiemmin töistä kotiin ja voi miten pojan kanssa siitä intoilimmekaan :D. Keksin heti, että laitetaanko takkaan tulet jo nyt! (Mies toi nimittäin samalla uudet takaneduslasit rikkoontuneiden tilalle.) Mies saattaa joskus hieman pihtailla polttopuita talven kylmimpien päivien varalle, mutta nyt ei kyllä enää pihtailla! Meillä asutaan kuudetta vuotta tässä talossa ja edelleen poltamme raksa-ajalta jääneitä lautoja ja klapeja, jotka ovat peräisin tontiltamme kaadetuista puista… Lisäksi vanhempani hokevat, että hakea vain heidän metsästään polttopuita, milloin tahansa, joten kyllähän noita riittää. Pieni poikammekin on ihan innoissaan takkatulesta! Ja tällaiset kotoiluhetket on mielestäni niin tärkeitä ja arvokkaita – arkenakin tai etenkin arkena! Ei tarvitse välttämättä tehdä mitään ihmeellistä, riittää kun ollaan yhdessä kotona, koko perheenä. Leikitään, puuhastellaan, leivotaan, syödään yhdessä, ulkoillaan, saunotaan… Niin ihanaa! Ja nyt tämä paras kotoiluvuodenaika on vasta alkamassa ♥

Noista äidiltäni aikoinaan joululahjaksi saamistani Iittalan Taika-kulhoista tulee muuten aina mieleen joulu (tähän tulisi taas sydän, mutta jo postauksen kolmas… nooh antaa mennä!) ♥. Ja jos aivan totta puhutaan, tuosta kulhosta syöminen herätti mun joulunodotuksen tästä päivästä alkaen aivan uusiin ulottuvuuksiin!

Leipomisesta puheenollen, tein äsken miesten ulkoilureissun aikana herkullisia brownie-paloja – oi siirtyisipä tämä tuoksu sinne asti, mmm! Pakko mennä jo maistamaan…