Kupillinen herkullista cappuccinoa. Se tuoksu ja oih, se maku! Vaikka cappuccino maistuu mielestäni herkullisimmalta Iittalan kookkaasta Ego-kupista, valmistin sen tänään kauniiseen Hobstar-lasiin. Joskus estetiikka menee edelle, sillä kieltämättä lasikupissa kahvi näyttää tosi kauniilta.
Vierailimme tänään pojan kanssa yhdessä paikassa ja siellä tuli puhetta siitä, miten nämä kurjat vesisateet syövät joulufiilistä. Kieltämättä olen samaa mieltä; vesisade ei kuulu joulunodotukseen. Kaipaan lunta! Sekä maahan että puiden oksille. Lumella on niin valtavan piristävä ja valaiseva vaikutus. Joulu ilman lunta jää kyllä vajaaksi. Onko teillä samoja mietteitä? Tämän näkökulman vuoksi olen onnellinen siitä, että neljältä on jo pimeää – eipähän tarvitse katsella synkkiä maisemia!
Kotimatkalla suunnittelin päivän vapaahetkeäni eli hetkeä, jolloin poika käy päiväunille. Ajattelin, että haluan järjestää jonkin pienen joulufiilistelyhetken kaikessa rauhassa joulumusiikin soidessa taustalla. Kynttilöitä & joulumusiikkia, kahvia & valkosuklaapähkinöitä… Mukaan pienesti joulunpunaista Havilta blogilahjaksi saamillani Havi design by Samuji -malliston lautasliinoilla.
Näin! Nyt tuo kahvihetki on vietetty eikä enää tarvitse muistella sitä, miten poika ei meinannut millään nukahtaa päiväunilleen, vaan tuo ”tuokio” kesti erittäin pitkät 50 minuuttia eikä sitä lainkaan säestänyt väsykiukkuisen lapsen huudot… Siihen samaan hässäkkään mahtui kissojen toimesta makuuhuoneen oven raapimista, minun jäähtynyttä ruokaani sekä oven takana käyviä kaupustelijoita… Ei ihan heti hänen nukahdettuaan olleet joulufiilistelyt mielessä, mutta päätin kaivaa ne esiin ja onnistuin ainakin kohtalaisesti :D. Ehkä ensi viikolla uusi tuokio ja jos silloin ihan joululehtien & piparien (sekä sen hartaasti toivomani lumen) kera!
Kiinnostaisi tietää teidän pojan nukkumaanmeno rutiinit, miten hän käy päiväunille ja yöunille? Meillä samanikäinen poika ja tahtoo nukkumaan alkaminen olla aika hankalaa. Yritetään parhaillaan opetella itsenäisesti nukahtamista, saa nähdä miten käy..
Huh, siinä onkin usein ihan omat ohjelmanumeronsa :D. Pitkäänhän meillä mentiin sillä, että nukahti rinnalle… Hän taisi olla 11 kuukautta, kun lopetin rinnalle nukuttamisen ja siitä alkoi sitten syliin nukuttaminen. Yritin siirtyä suoraan siihen, että hän nukahtaisi omaan sänkyynsä, mutta ei siitä tullut mitään – pelkkää pelleilyä tai sitten itkua. Nyt sitten noin kuukausi sitten siirryimme siihen, että hänet laitetaan omaan sänkyynsä halien ja unilaulun kera, sitten vain odottelemme makuuhuoneessa, että hän nukahtaa. Pyörii sängyssään noin vartin (joskus kauemminkin) ja nukahtaa lopulta. Alkaa aivan valtava huuto, jos ”nukuttaja” poistuu huoneesta. Joten vielä mennään tällä, mutta kohta otamme taas seuraavan askeleen. Tavoitteena se, että hänet vain joskus jätetään nukkumaan omaan sänkyynsä eikä jomman kumman meistä tarvitse olla samassa huoneessa. Päiväunet menevät samalla kaavalla, mutta niille nukahtaminen käy aika nopeasti. Tänäänkin nukahti reilussa viidessä minuutissa, istuin vain sänkymme reunalla. Vältän aina katsekontaktia enkä puhu mitään unilaulun jälkeen.
Miten teillä käydään tällä hetkellä nukkumaan? :)
Kuulostaa kyllä niin samalta meiningiltä kuin meillä! :D 1-vuotiaaksi asti oli niin tissipoika, sen jälkeen nukutettu syliin ja viereen. Joku aika sitten päätettiin luopua näistä tavoista ja nyt opetellaan nukahtamaan pinnasänkyyn. Ja juuri samallain, päiväunille nukahtaa 5-10minuutissa mutta yöunille aivan toinen juttu… Jaksaa nousta satakertaa, pelleillä ja itkeä myös. Ja ehdottomasti nukuttajan pitää olla siinä lähellä. Toiveikkaina ollaan että tämä iltanukahtaminenkin helpottais ja opittais nukahtamaan itsekseen. Kärsivällisyyttä tarvitaan, tsemppiä sinnekin :)
Ja on helpottavaa kuulla, että siellä ollaan samojen asioiden äärellä. Itsellä välillä tulee niin turhautunut olo asiasta, ja myös huonoa omaatuntoa, että onko poika valmis tähän ja onko tämä niin tarpeellista.. Mutta jospa pian helpottais :)
Meillä ollaan nyt siinä vaiheessa, että yöunille nukahtaminen kestää useimmiten 20 minuuttia. Ei itke tuona aikana, höpöttelee ja pyörii sängyssään. Tuo pyöriminen selvästikin auttaa uneen pääsemisessä. Pari kertaa nousi tänään seisomaan, mutta sanoin heti nyt paapitaan. Muuta en siellä puhele.
Tein alkuun niin, että katsoin ihan kellosta ajan, kuinka kauan ”nukuttaminen” kestää. Ilta illalta se lyheni, joskus vain parilla minuutilla, mutta lyheni kuitenkin ja näin edistyksen :D. En vain tiedä, miten päästään siihen, että hänet vain jätetään yksin pyörimään ja nukahtamaan. En haluaisi, että hän jää huoneeseen yksin itkemään. Tänään minä poikkeuksellisesti toimin nukuttajana ja vain makoilin omassa sängyssäni tabletilta Emmerdalea katsoen. Kesti sen 20 minuuttia, kun hän pöyri ja hyöri ja lopulta nukahti.
Kerrohan sitten, miten teillä lähtee sujumaan! :)