Näinä vuoden viimeisinä viikkoina tulee aina perinteisesti mietittyä kulunutta vuotta. Mutta sitäkin enemmän näinä viikkoina huvittaa kutsua kotiin perhettä, ystäviä ja tuttavia – milloin kahvi-, tee- tai glögikupposen ääreen! Viettää pieni tuokio yhdessä tunnelmoiden ja kuulumisia vaihdellen. Mielestäni on tärkeää, että siinä sivussa muistaa viettää aikaa myös puolisonsa kanssa. Vaikka useimmiten iltaisin kaikki yhdessä kotona olemmekin, on joskus mukavaa oikein järjestää jotain yhteistä tekemistä; muuten illat saattavat kulua kumpainenkin omiaan puuhastellen. Tätä mietin, kun lähdin mukaan Indiedaysin ja M&M’Sin yhteistyökampanjaan.

Tästä oli puhetta viime viikon neuvolakäynnilläkin; siellä muistuteltiin kuinka tärkeää vanhempien kahdenkeskinen aika on. Että joskus sen järjestäminen saattaa jäädä arkikiireiden jalkoihin, mutta kalenterista voisi ruksata esim. joka kuukausi yhden lauantain, jolloin vanhemmat kävisivät kaksin syömässä, kävelyllä, keilaamassa, elokuvissa… Viettää hetki kaksistaan, jutella ja kysellä, mitä toiselle oikein kuuluu. Niinpä päätin, että järjestän minulle ja miehelle yhteisen leffaillan. Heti tulevana viikonloppuna! Tällä kertaa ihan kotisohvalla, jossa leffan saa valita valtavasta tarjonnasta itse ja herkkupusseja saa rapistella sydämensä kyllyydestä, miettimättä häiriintyykö vierustoveri… Herkut meille tarjoutui tämän yhteistyökampanjan myötä: suussasulavia M&M’S -karkkeja suklaisina ja pähkinäisinä, N-A-M!

048

Innostuimmekin näistä karkeista sen verran, että niiden ympärille tuli samalla tehtyä lauantain jälkiruokakin! Resepti tuli mieheltäni. Kuohkeaa kermavaahtoa, vaniljarahkaa sekä suklaisia M&M’S-makeisia – yllärinä joukossa vielä suolaisia popcorneja! Popcornit olivatkin joukossa todellinen ylläri, sillä niitä ei valkoisen rahkavaahdon joukosta juurikaan erota. Tämä toimii hyvin myös ilman vaniljarahkaa; mielestäni tulee ehkä vielä parempi siten, mutta makuasia toki. Lisäksi mies valmisti jälkkärille herkullisen kinuskikastikkeen kermasta, fariinisokerista ja voinokareesta.

010

024

Värikkäät M&M’S-karkit sulivat vaahtoon hauskasti: kun jälkiruokaa sekoitti, tuli sulaneista karkeista valkoiseen vaahtoon kivoja raitoja.

mms

Meidän leffaherkkuina nähdään aina joko popcorneja, pähkinöitä tai irtokarkkeja, erittäin harvoin sipsejä. Nyt olikin kiva yhdistää monet näistä herkuista: kulhossa kiva kombo pähkinäisiä M&Msejä sekä poppareita! Herkullinen suolaisen, makean, suklaisen ja pähkinäisen yhdistelmä :P

043

009

032

047

M&M’S-makeiset maistuvat myös ihan sellaisinaan, suoraan pussista tai kulhosta! Juu-u, olet varmasti siellä ruudun ääressä ihan vesi kielellä eikä ihme! Ehkä pieni lukijakisa olisi paikallaan? Jaa kommenttiboxissa oma M&M’S -hetkesi ja kerro, onko suosikkisi pähkinä vai suklaa sekä kenen kanssa jakaisit omat M&M’S-karkkisi. Voittaja saa noin 30 euron arvoisen M&M’S-tuotepaketin (12 pussillista!) joko valitsemaansa suklaata tai pähkinää! Kilpailu alkaa nyt ja päättyy torstaina 19.11. klo 18. Tällä kertaa minä päätän voittajan eli vastauksen sisällöllä tosiaan on väliä! :) Kilpailu on päättynyt!

Lisää kilpailuja ja kaikenlaista muuta mukavaa löydät M&M’S Suomi –facebook-sivuilta, joten kannattaa käydä tykkäilemässä sielläkin. Eipä sitten muuta kuin onnea kilpailuun!

Mitäs teidän sunnuntaipäiväänne kuuluu? Täällä sunnuntai alkoi vesisateella, mutta muuttui sitten hetken päästä räntäsateeksi. En ole koskaan aiemmin ollut yhtä iloinen räntäsateesta :D. Sisältäpäin tuon voi nimittäin niin helposti kuvitella lumisateeksi ja näyttäväthän valkoiset hiutaleet (olivatpa ne sitten räntää tai lunta) aina kivemmilta kuin vesipisarat! Näkyä täytyi lähteä ihastelemaan pojan kanssa ihan ulos asti. Nyt toivon pieniä pakkasasteita ja lumisadetta, niin ulkonakaan ei olisi enää näin märkää.

105

103

Täällä on naudan sisäpaisti uunissa, poika & kissat unilla ja mies harrastamassa. Parin tunnin päästä syödään ja sitten loppupäivälle suunnitelmissa ihan vain rentoa ajanvietettä. Sanoin miehelle, että jotain jouluista valoa voisi tänään viritellä ja pojan kovasti vieressä nyökytellessä ei voinut mieskään vastustella. Hmm, mitähän se jouluinen valo olisi… Se voisi olla iso tähti joko lasiterassille (jossa on nyt vasta tuo kuvissa näkyvä lyhty) tai meidän makuuhuoneeseemme. Huvittaisi kokeilla makuuhuoneeseen ikkunatähden sijaan valaisevaa seinätähteä, sängynpäätyseinälle! Näin se ei näkyisi vielä ikkunasta, heh! Joo, tuota me testataan tänään! Suloista sunnuntaipäivää!

Tänään ajatukset ovat elämän perusasioissa. Omassa perheessä, lapsessa, turvallisuudessa. Turvallisuutta on ehkä joskus saattanut pitää Suomessa itsestäänselvänä, mutta ei se sitä taida enää täälläkään nykypäivänä olla. Aamun uutiset saivat minut palaamaan vuoden 2004 maaliskuiseen Espanjaan. Olin muuttanut Espanjaan vapaaehtoistyötä tekemään; olin ehtinyt olla maassa vasta vajaat kaksi viikkoa, kun Madridin pommi-iskut tapahtuivat. Televisiouutisissa ei ollut mitään muuta aihetta päiväkausiin. Ruutu täyttyi pommi-iskuista, Madridin näkymistä ja erityisesti Atochan rautatieaseman kuvista. Uutisissa näytettiin todella järkyttäviä kuvia. Niin raakoja kuvia, joita ei ole meidän uutisissamme totuttu näkemään. En unohda niitä koskaan.

Tuosta tapahtumasta kului reilu viikko, kun matkustin yhden kämppikseni kanssa Madridiin junalla. Matkalle oli aikomus lähteä jo viikkoa aiemmin, mutta tervetulovalmennuskurssi oli siirtynyt. Kämppikseni eli matkakumppanini oli minua pari vuotta nuorempi ranskalaistunisialainen mies, joka ei puhunut sanaakaan englantia enkä minä osannut ranskaa muutamia kohteliaisuussanoja enempää (enkä osaa edelleenkään). Espanjaa emme osanneet tuossa vaiheessa juurikaan, sillä olimme vasta menossa minikielikurssille Madridin lähelle. Oli aika mielenkiintoinen junamatka kaksin… Pelotti hirmuisesti muutenkin se junamatka eikä ketään, kenelle purkaa tunteitaan. Mutta ei ollut kyllä vaikea arvata, mitä toisen päässä liikkui. Ja se hetki, kun matkalaukkuinemme saavuimme Atochan rautatieasemalle. Se kynttilämeri aseman ulkopuolella ja etenkin rakennuksen sisällä; punaisia kynttilöitä silmänkantamattomiin. Muistan vieläkin asemarakennuksen vallanneen tuoksun: siellä tuoksui palava kynttilä. Ne lukuisat kirjeet ja valokuvat ja isot lakanat, joissa luki Basta ya bastardos!. En voinut olla itkemättä, kun taas kämppikseni oli ihan tyyni ja ilmeetön. Mietin siinä, että mekin kaksi tulemme keskenään niin erilaisista maailmoista… Kirjoitin tuosta ajasta päiväkirjaa; myös näistä hirvittävistä terrori-iskuista tuli kirjoitettua. Nyt Eurooppaa on jälleen kohdannut valtava murhenäytelmä. Vetää todella hiljaiseksi.

053

056