/

En olisi koskaan uskonut, että mun blogiin ilmestyy jonain päivänä postaus tällaisesta aiheesta. Mutta eipä tätä elämää juuri muillakaan osa-alueilla ennustaa voi! Ehkä tämä kuitenkin sopii ihan hyvinkin lifestyle-tyyliseen blogiin, joten ylimääräiset mietinnät sikseen. Tunnen, että jotain on jäänyt näinkin tärkeästä aiheesta sanomatta, joten sanon sen nyt.

taivas

Olen miettinyt viime päivinä kovasti omaa suhtautumistani maahanmuuttajiin, pakolaisiin, heidän auttamiseensa yms. Välillä omien ajatusten keskellä on tuntunut siltä kuin olisin rasisti, välillä ihan päinvastaiselta; turhankin sinisilmäiseltä. Kumpikaan ei ole kuitenkaan tuntunut omalta enkä ole tunnistanut niistä itseäni. Että olenko muka rasisti, jos mielestäni on typerää verrata Saksan pakolaislukuja Suomen vastaaviin hokien, että Suomi ottaa pakolaisia vastaan aivan liian vähän. Voiko noita asioita tosiaankaan verrata 80 miljoonan asukkaan maan ja reilun 5 miljoonan asukkaan maan välillä?
Mietin, että ei tämä asia voi olla näin mustavalkoinen ja sitten satuinkin löytämään erään tekstin, johon olin ja olen edelleen kovin tyytyväinen. Siinä kirjoittaja Anna oli hyvin kiteyttänyt minunkin mielessäni pyörineet ajatukset; hän oli osannut pukea sanoiksi sen, mitä minä en. Tuon tekstin ansiosta ymmärsin, etten ole rasisti enkä sinisilmäinenkään. Olen realisti, joka on huolissaan ja ehkä jopa jonkin verran peloissaankin oman kotimaansa tulevaisuudesta. Siinä ei ole mitään pahaa eikä siinä ole mitään väärää. Sen vuoksi ei tarvitse potea huonoa omatuntoa eikä pelätä sanoa omaa mielipidettään ääneen. Realisti ei ole sama kuin rasisti.

Toivon, että mahdollisimman moni lukisi tuon tekstin, sillä se on hyvin perusteltu ja realistinen. Myös kommenteissa oli oikein hyviä mielipiteitä. Vaikka en olekaan ihan kaikista yksityiskohdista täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, nyökyttelen kuitenkin suurimmalle osalle; niille tärkeimmille pääpointeille. Ajattelin, että ei ole järkeä kopioida tekstiä tänne, joten linkitän sen. Pääset lukemaan kyseisen tekstin tästä. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia ajatuksia tuo teksti teissä herätti!

rantahietikko

/

jäävesikannu

Täällä on vietetty viikonloppua pääasiassa kotona, halailtu poikaa normaalia enemmän ja oltu kainalokkain. Hoidettu alta pois muutamia askareita, jotka ovat olleet mielessä jo pidempään. Yksi tuollainen askare oli yhden lisähyllylevyn tilaaminen olohuoneen Lundian Fuuga-lipastoomme. Teetin sen paikallisella kalustetoimittajalla ja hetki sitten mies laittoi sen paikoilleen. Pääsin järjestelemään lipaston aarteitani entistä parempaan järjestykseen, olipas ihana tunne! Nyt siellä on kaikki kynttilät sekä kynttilänjalat ja -lyhdyt hyvässä järjestyksessä syys- ja talvikautta ajatellen.
Hyllylevyjä tilasin myös pojan uuteen vaatekaappiin, jonka tilasimme alkuviikosta. Vaatekaappi on nyt tarpeeksi iso, säilöö vaikka ja mitä! Pojan huoneessa vaihtui samalla järjestys ja huoneesta tuli sen myötä kivasti isomman oloinen. Otan muuttuneesta huoneesta kuvia, kunhan ehdin. Niin ja yksi onnistunut asia lisää tähän viikonloppuun: eilinen Chili con Carne! Oi apua, aivan liian hyvää. Tiirailin kolmea reseptiä ja valitsin niistä mielestäni parhaat palat ja onnistuin kyllä aika täydellisesti :D. Ruuasta ei tullut otettua kuvia, mutta on ehkä pakko tehdä sitä parin viikon sisään uudestaan, jolloin otan kuvat ja kirjaan tännekin tuon herkkureseptin.

No mitäs nämä postauksen kuvat sitten ovat? Nämä liittyvät uuteen työnkuvaani, jonka kehittelin itselleni alkukesästä. Keksin nimittäin alkaa pitämään kotonani pikaisia, parin tunnin valokuvauskursseja. Pointtina siis perehdyttää järjestelmäkameralla kuvaavia manuaalivalokuvaamisen maailmaan, jotta he voisivat pikkuhiljaa luopua kokonaan automaattiasetuksella kuvaamisesta. Sillä faktahan on, että jos järkkäristä käyttää lähes pelkästään automaattitoimintoa, menee sekä kamera että siihen sijoitetut rahat ihan hukkaan. Olen pitänyt näitä kursseja pienryhmissä tasaiseen tahtiin pitkin kesää ja vielä näyttää innostuneita osallistujia riittävän. Aivan ihanan palkitsevaa nähdä, että joku oppii ja innostuu kamerastaan ihan eri tavalla ja vieläpä minun oppieni avulla! Ei sen tarvitse olla sellaista kapulakieltä, mitä monet oppaat usein kannesta kanteen ovat, vaan asiat voi esittää myös yksinkertaisemmin ja käytännönläheisin esimerkein. Ja ennen kaikkea; ei se järjestelmäkameran maailma niin hirmuisen monimutkainen edes ole. Parasta on ajatella sitä osio kerrallaan eikä pyrkiä siihen, että kaikki on opittava heti.

Pienryhmät ovat osoittautuneet oikein oivallisiksi, sillä siten aikani riittää kaikille halukkaille myös henkilökohtaiseen opastukseen. Ihan alkeista olemme lähteneet ja kysymyksillekin on jäänyt aina hyvin aikaa. Käymme läpi kaikenlaista aina perustermeistä yksityiskohtaisempiin seikkoihin kuten vaikkapa siihen, miksi joku kuva näyttää rakeiselta. Näistä olen koonnut valmiiksi kuvaesimerkkejä omia kuviani käyttäen, sillä käytäntöhän on usein paras opettaja. Tuntuu kuin tässä samalla olisi itsekin oppinut paljon uutta! 

jäävesi

Mutta nyt pitemmittä puheitta; alan pikkuhiljaa valmistautumaan tämän päivän ryhmään! Kivaa sunnuntain jatkoa!

/

Lupasin jossain vaiheessa kertoa, mihin turvaistuimeen lopulta päädyimme. Ajattelin, että kerron asiasta sitten, kun käyttökokemustakin on ehtinyt kertymään. Turvakaukalomme Maxi-Cosin Pebble FamilyFix-telakalla on matkannut uuteen kotiin ja poika on ehtinyt taittaa jo monen monta automatkaa uudessa istuimessaan:

turvaistuin

Kävimme paikallisessa lastentarvikeliikkeessä testailemassa paria turvaistuinmallia, mutta ne eivät istuneet autooni sitten millään! Auto on hieman haastava vinon takaoven vuoksi eikä takapenkkikään kovin tilava ole, joten se toi asiaan omat haasteensa. Uusi auto minun käyttööni on koko ajan etsinnän alla, mutta koska sopivaa ei ole vielä vastaan tullut, täytyi istuin valita nykyisen autoni mukaan. Käyttöä ja jokapäiväistä arkea helpottamaan valitsin lopulta Cybexin Sirona-turvaistuimen. Ostimme istuimen eräällä Oulun matkallamme, sävyksi valitsimme Black Beautyn. Istuin toimii kuin unelma! Tärkeimmät valintakriteerit turvallisuuden lisäksi olivat helppokäyttöisyys sekä istumamukavuus. Ne kaikki toteutuvat tässä kyllä ihan kympin arvoisesti.

Turvaistuimessa on 360° kääntömekanismi eli lapsen voi nostaa istuimeen siten, että istuin on kääntyneenä sivuttain; aukinaisen oven puoleen. Niin kätevä! Vöitä voi sitten helposti kiristellä ja asetella eikä tarvitse olla mitenkään selkä vinossa tuota tehdessä. Kun lapsi on istuimessa ja vyöt kiinni, ei muuta kuin istuin napista painamalla oikeaan asentoon ja matkaan!

sirona-turvaistuin

Istuinta voi käyttää pitkäänkin näin selkä menosuuntaan, mutta toimii toki myös kasvot menosuuntaan -asennossa. Istuimen mukana tuli oma jalusta ja se on kiinni autossani Isofix-kiinnityksellä. Miehen autoon ostimme naapureiltamme Brion turvaistuimen, joka on turvavyökiinnitteinen. Tuota käytämme vain satunnaisesti, mutta se on oikein kätevä kakkosistuin ja sitä on helppo käyttää myös isovanhempien autoissa tarvittaessa.

Poika on todella tyytyväinen automatkustaja ja jaksaa istua paikoillaan pitempiäkin matkoja. Ei näytä kyllästyvän edes tuohon selkä menosuuntaan -asentoon. Jalat tosin joutuvat olemaan jo aavistuksen verran koukussa (tai sitten selkänojaa vasten nostettuina ;)), mutta se ei vaikuta turvallisuuteen millään tavalla.

Eikä tässä vielä kaikki! Turvaistuimessa on oikein kiva portaikko, jolla matkustusmukavuutta voi entisestään lisätä. Sitä voi pitää kolmessa eri asennossa: pystyasennossa (vasemmanpuolimmainen kuva) tai sitten kahden portaikon makuuasennossa (oikeanpuolimmainen kuva perimmäisessä makuuasennossa). Aina kun tiedän, että nyt tällä matkalla poika tulee torkahtamaan, käännän istuimen jo valmiiksi tuohon makuuasentoon. Tosin viimeksi eilen kävi tuollainen onnellinen yllätystorkahtaminen, jolloin jouduin ajamaan auton tiensivuun ja muuttamaan istuimen asentoa, sillä istuimen pystyasennossa pää retkotti ikävästi.

cybex sirona

Täällä pesukone hurisee, poika ja kissat nukkuvat, mies katselee telkkaria ja minä ajattelin sytytellä muutaman kynttilän ja alkaa kokkailemaan Chili con carnea. Poika oppi muuten eilen uuden sanan: yhtäkkiä erästä kirjaa lukiessamme osoitti kokkia ja tokaisi selevällä suomen kielellä kokki! Olipa hauska! Hokee sitä nyt ihan intona ja naureskelee. Voi mun rakkain söpöliiniaarre kullanmuru mussukka ♥