/

Aurinkoista huomenta! Mietiskelin tuossa, että lasitettu terassimme on kyllä tänä kesänä päässyt tarjoamaan sitä parastaan! Kuinka monet kerrat olemmekaan miehen kanssa puhuneet, että terassi olisi ollut koko kesän käyttämättä, jos sitä ei olisi lasitettu. Vaikka osa terassia onkin aina ollut katoksen alla, ei siellä ole sadekelillä juurikaan huvittanut istuskella. Kyllä se vaatii seinätkin ympärilleen päästäkseen sateella kunnolla käyttöön!

lasitettu terassi

Nyt tämän Lumonin kanssa yhteistyössä toteutetun lasituksen ansiosta myöskin ruokailutilamme lasipariovet ovat saaneet ihan uudenlaisen elämän – ne on usein kokonaan auki! Aiemmin moista ei ole juurikaan koettu, sillä valtavat itikkaparvet olisivat vallanneet kodin heti. Nyt ei ole tuotakaan vaaraa, niin huippua! Nyt loppukesästä olemme usein iltaisin pitäneet ovia kokonaan auki, sillä koti on niiden ansiosta viilentynyt ihanasti. Vaikka helle ei ole juurikaan tänä kesänä hellinyt, kohoaa sisätilojen lämpötila turhan korkeaksi ihan perusaurinkoisilla keleilläkin (kiitos isojen ikkunoiden…). Näiden avonaisten pariovien avulla saamme iltaisin ruokailutila-keittiö-olohuone -alueen taas kivan viileäksi ilman ötökkähyökkäystä!

säilytysrahi

Olen innostunut polttelemaan terassilla jo kynttilöitäkin, lähinnä iltaisin. Kuvassa näkyvä PartyLiten tuoksukynttilä on niin herkullisen tuoksuinen että! Kivasti ja tehokkaasti leijuu tuoksu aina ruokailutilaan asti.

Ostin muutama päivä sitten Kodin Terrasta terassillemme liljapuun; näitä oli myös viininpunaisina, joka onkin yleisempi versio. Halusin kuitenkin terassillemme tässä viherkasvihuumassani vihreää, joten päädyin tähän. Liljapuun seurana porskuttaa vielä pari vaaleanpunaista pelargoniaakin, mutta sitten kun ne kuihtuvat, ajattelin poistaa terassilta kaikki vaaleanpunaiset sävyt. Niiden aika alkaa olla jo ohi; haluan terassille mustavalkoista, harmaata ja pari pientä ripausta vihreää.

tarjoiluvaunu

Liljapuu pitäisi istuttaa mahdollisimman pieneen ruukkuun ja niin teinkin. Laitoin sen kuitenkin tuollaiseen koriin, sillä ruukku ei ollut niin ilo silmälle. Nostin ne ainakin nyt alkuun turvaan tuohon tarjoiluvaunun päälle – sinne ei ainakaan toistaiseksi ole pienet kädet eksyneet.

Äitienpäiväruusuni teki uusia nuppuja ja kukkii taas, näkyy kuvan taustalla. Ihana loppukesän piristys!

027

035

Poika tykkää puuhastella terassilla päivittäin: kiipeillä sohvalle ja heilutella ovenkahvaa. Jutella takapihan asukeille, lähinnä linnuille. Katsella huojuvia puita ja ”lukea” äitin sisustuslehtiä…

lasitettu terassi

Entä mitäs kissat tykkäävät tehdä? Tästä alakuvasta käy ilmi yksi lempipuuha: tiivisteiden kynsiminen :/. Uudet tiivisteet on kyllä jo kaapissa odottamassa vaihtajaa… Talveksi hyvä vaihtaa uudet! Näistä lasiovista hohkaa muuten kovilla talvipakkasilla jonkin verran kylmää sisälle, mutta tähänkin asiaan terassin lasitus vaikuttaa positiivisesti.

lasipariovet

terassilla

Illan rauhallista kynttilähetkeä odotellessa! ♥ Ei muuten tunnu pahalta syyssateetkaan tuolla tunnelmoidessa!

terassi

/

Näinä päivinä bongaan jatkuvasti kuvista viherkasveja! Etsiskelen ja ihastelen niitä blogeista, lehdistä ja näiden lisäksi googlettelen niitä iltaisin :D. Haaveilen erilaisista, tutkin ja pohdiskelen. Meidän kodissa on käynyt monenmoista viherkasvia vuosien mittaan pyörähtämässä. Osa on elänyt puoli vuotta, osa vuoden tai pari. En ole siis mikään hirmuisen taitava niiden kanssa, mutta olen päättänyt, etten anna sen lannistaa. Elävät käsissäni sen verran minkä elävät, eipä tuo nyt niin vakavaa ole. Aina saa uusia, ei niiden takia yöuniaan kannata menettää! Toki onhan se palkitsevaa huomata, että on saanut pidettyä jonkin viherkasvin hyvinvoivana jo vuosikausia. Harjoitus tekee mestarin ja aina oppii uutta!

Pisimpään hoidossani on viihtynyt palmuvehka; ylläripylläri joku tuollainen erittäin anteeksiantavainen lajike… Sopii siis erittäin hyvin tällaiselle, joka ei todellakaan muista kukkia joka viikko kastella :P. Leikkokukat on helpompi muistaa, kun eivät yleensä viikkoa kauemmin edes elä, mutta nuo kuukaudesta toiseen täällä porskuttavat helposti unohtuvat. Jotenkin naamioituvat tuonne olohuoneeseen niin taidokkaasti, että pääsevät unohtumaan… Olen siis oivaltanut, että minulle sopivat parhaiten sellaiset viherkasvit, joiden pitää antaa kunnolla kuivahtaa kastelukertojen välillä – ei mitään ongelmaa tuon suhteen!

047

Olen muuten tykästynyt aivan hirmuisesti erityisesti näihin kahteen tauluun, jotka sain blogin kautta Deseniolta; sopivat mielestäni juuri tuohon olohuoneen kulmaukseen:

029

Palmuvehkan kaveriksi ostin viime viikolla Kodin Terrasta pullojukan. Ne on tosi kivan näköisiä, tullut ihasteltua säännöllisesti viime vuosina. Nyt vihdoinkin repäisin ja tein tämän kahdeksan euron hankinnan, heh! Ostin samalla reissulla mattamustan ruukun, sillä sellainen kaapistani puuttui ja jotenkin nyt silmää miellyttää tuollainen vihreä kasvi mustassa ruukussa. Täytyy kuitenkin vielä makustella, sopiiko juuri tämä pullojukka tähän ruukkuun vai pitäisikö siihen hankkia joku toinen (sen vuoksi se on vielä tuossa ruskeassa muoviruukussaan). Vai onkohan tuo musta ruukku liian jyrkkä kotiimme..? Mitä mieltä te olette?

059

053

Yksi ihastuttava viherkasvi on peikonlehti. Se hurmaa valloittavan huolettomalla olemuksellaan ja siihen törmääkin kodissa jos toisessakin – ei ihme! Olen vain miettinyt sen myrkyllisyyttä kissojen kannalta, mutta todennäköisesti jättäisivät sen palmuvehkan tavoin täysin rauhaan.

Huvittaisi laittaa kylpyhuoneeseenkin ripaus vihreää, mutta mikähän viihtyisi kosteassa, vain pienesti luonnonvalossa kylpevässä huoneessa? Moni viherkasvihan pitää kosteasta tilasta, mutta olisiko esim. rönsylilja sellainen, joka ei laittaisi pahakseen tuota luonnonvalon puutetta? Olen löytänyt tuosta monenlaista mielipidettä, joten en tiedä mikä on totuus… Kylpyhuoneessamme on nimittäin vain yksi pienehkö ikkuna ilta-auringon puolella. Olen kovin ihastunut Rönsylilja Bonnieen, kuva löytyy mm. Kotilieden sivuilta täältä. Aivan ihana! Miellyttää kovasti silmää ja sopisi varmaan kivasti kylpyhuoneeseemme.

Onko teillä viherkasveja kylpyhuoneessa tai kotona ylipäätään? Mikä on lempparisi?

032

/

004

Tänään se sitten alkoi, arki. Ei enää mahdollisuutta jäädä silloin tällöin aamuisin nukkumaan; ei ole ketään, joka nousisi pojan kanssa, joten itse on noustava, näytti kello mitä hyvänsä. Ensimmäistä arkiviikkoa pehmentämään olen järjestänyt jokaiselle päivälle jonkinmoista menoa. On isovanhempien tapaamista, ystävien tapaamisia, Touhutaloa, isomummun luona vierailua sekä pojan ensimmäinen hammaslääkäri! Mielenkiintoista tietää, montako hammasta siellä suussa jo on; tutkiminen kun on näinä päivinä aikamoisen riskaabelia tyyliin meneeköhän sormi tällä kertaa poikki…

Tämä maanantai sujui leppoisissa merkeissä vanhempieni luona. Oli tarkoitus vierailla heidän luonaan aamupäivällä ja suunnata pojan päiväuniaikaan kotiin. Siinähän kävikin sitten niin onnellisesti, että päädyinkin nukkumaan vanhempieni luona yhteispäikkärit poitsun kanssa :D. Tunti porskutettiin kylki kyljessä! Tämä äippä on hieman väsynyt… Tänään taisi selvitä syykin: pojan yläkulmahampaat(kin) näkyvät jo komeasti. Monta viikkoa olikin niiiiin hyväunista elämää, joten olisihan se pitänyt arvata, että yhden kuukauden aikana pukkaakin sitten ainakin kuusi hammasta!

lastenhuone

Meidän pieni M on niin tomera ilopilleri että! Päättäväinen ja omatahtoinen poika. Ilmaisee selvästi, jos ei jotain halua. Ja myöskin, jos jotain haluaa :D. Kärsimätönkin on, voi pojat. Kysyin juuri viikonloppuna, että mistä olet tuon kärsimättömyytesi perinyt. Vastaus tuli isänsä suusta: äitiltä. Tähän voin vain todeta, että M pistää kyllä vielä paremmaksi :D.
Huumorintajua on löytynyt ihan vauvakuukausilta saakka ja se vain paranee päivä päivältä – jutut on niin mainioita jo nyt. En ole juurikaan mitään vauvalässytyskieltä hänen kanssaan käyttänyt, mutta jos loukkaa, tulee pipi, rintamaito on aina ollut mamma ja nukkumaan kun lähdetään, sanon että lähdemme paapimaan. Niinpä hänkin hokee aina silloin tällöin paapii, mutta usein se kääntyy ihanasti piipaaksi. Automatkoilla tämän hetken hitti on liehuvien lippujen bongaaminen ja kun lippu jossain näkyy, kuuluu turvaistuimesta innostunut hihkaisu pippa!

Viime viikkojen aikana hänestä on kuoriutunut melkoinen halailija. Haleja tulee useita päivässä. En tiedä mitään ihanampaa kuin tuo oma pieni poika, jonka pehmoiset ja hieman pulleat kädet kietoutuvat lempeästi kaulaani ja poski painautuu rintakehääni vasten. Se tunne sillä hetkellä, ei sitä voi sanoin kuvata. Sydän pakahtuu eikä haluaisi koskaan päästää irti. Eikä tuo pieni mahda edes tietää, kuinka tärkeitä nuo hetket äidilleen ovat. Niin ihanaa saada olla äiti tuolle pienelle, sinisilmäiselle säkkäräpäälle. Huomisaamuna taidan kaapata hänet kainalooni sängylle entistä pitemmäksi aikaa ♥.

017