Mua niin liikutti yhtenä päivänä tämä näky:
Kisu meni pojan syliin, osittain. En ole aiemmin nähnyt hänen tekevän niin. Ja vielä tuo vanhempi kisuneitinen, joka on hirmuisen tarkka kehen luottaa ja säikkyy helposti kovia ääniä sekä äkkinäisiä liikkeitä. Silti hän käveli sylistäni pojan syliin. Meinasin tirauttaa pari kyyneltä, mutta sitten juoksinkin työhuoneeseeni kameraa hakemaan. Hihkaisin samalla pysykää siinä, äiti hakee kameran! :D
Siinä samalla talon toiseen päähän juostessani mietin, että tässä on se syy, miksi kaikki ihanat, äkkiarvaamatta syntyvät hetket jäävät nykyään ikuistamatta! Nimittäin en halua enää säilyttää tonnin kameraa sohvalla tai sohvapöydällä uteliaiden pikkusormien ulottuvissa, vaan pidän sen tallessa paikassa, jonne pikkusormet eivät pääse. Näin ollen tilanteet ovat usein tuon kameranhakureissun aikana menneet ohi… Enkä aina jaksa edes nousta kameraa hakemaan ;). Tällä kertaa kuitenkin ehdin paikalle kamera kaulassa ja sain palkkioksi ihania, sydäntälämmittäviä kuvamuistoja ♥
Aivan kuin kisu tuumaisi, että OK, olet tullut jäädäksesi. Näin on hyvä.
Mielestäni kuvat lapsista ja eläimistä ovat aina jollain tapaa koskettavia, niin teeskentelemättömiä. Lapset ja eläimet kun eivät osaa teeskennellä, vaan heistä paistaa vain ja ainoastaan aitous. Tämä parivaljakko on se hieman harvemmin yhdessä nähty, pojan seurassa viihtyy yleensä enemmän nuorempi kisu, kuten Poika ja kissa – ennen ja nyt -postauksessani näkyi.
Mietin joskus, kuinka valtavan tärkeitä kisut M:lle ovatkaan. Ja kuinkahan kauan hän ja me saamme kisujen seurasta vielä nauttia. Sydäntä vihloo ajatus kisujen menettämisestä. Kuinka sitten kestää se oma suru ja vieläpä lapsen suru siihen päälle. Arvostakaamme siis näitä päiviä, kun olemme vielä kaikki yhdessä tällä pallolla tallaamassa ♥. Näistä ajatuksista torstaipäivää jatkamaan!
Liikuttavat kaverukset ja miten ”isolta pojalta” M jo näyttääkään! Ajattelin juuri samoin lukiessani postaustasi, kuvat lapsista ja eläimistä ovat aina sellaisia ”tässä ja nyt”. Molempia on vaikea saada varsinaisesti poseeraamaan, saati onnistua saamaan hyvä kuva heistä yhdessä. Ihanat kuvat ja ihanat mallit :)
Kiitos sinulle kivasta kommentistasi! Olen ihan samaa mieltä :).
Aivan ihanat kuvat! Hienoa, että vanhempi kisukin näin osoitti rakkauttaan. Kovin liikuttavan hetken sait vangittua.
Aurinkoisia kevätpäiviä koko perheelle!
Kiitos Inka! Aurinkoista kevättä sinullekin! :)
Niin suloiset! <3 <3 <3
:) ♥
On ne eläimet tärkeitä lapsille! Meidän 11v kisu on ollut aina kaikkien hellittelyn kohde. Äitini oli muuten tänään hakenut kameraansa, kun heidän koiransa oli niin kauniisti mennyt lastenlasten leikkihuoneeseen nukkeriviin makaamaan sohvalla. No kamera olikin minulla, kun tyhjennän sen muistista olevat kuvat tikulle…Jäi kuva ottamatta.
Kyllä, tosi tärkeitä! Tuntuu, että jos meillä ei olisi kissoja, olisi M jäänyt paljosta paitsi.
Siis todella hellyyttäviä kuvia ja todellakin: lapset ja eläimet kun ovat niin aitoja. Meidänkin koirat on hyvää pataa kahden pienen poikamme kanssa, nautitaan niistä ihanista yhteisistä hetkistä niin kauan kuin se on mahdollista <3
Mukavaa viikonloppua!
Ihana kommentti, kiitos Kaisa! Ja ihanaa viikonloppua sinnekin suuntaan! :)
En kestä miten ihania kuvia taas!
Luitko muuten Ylen sivuilta sen jutun Sisu-kissasta. Nenäliinaa tarvittiin.
En ole lukenut…
Osaatko muuten neuvoa, mikä avuksi kissan kirppuihin? Aina ennen on auttanut Frontline Vet, mutta nyt ei ja kohta on kyllä kärsivällisyys lopussa…
Ei ole kyllä onneksi kirpuista kokemusta. Mistä ihmeestä kättinne ovat niitä saaneet nyt vai onko ollut aina? Miten ne näkyy? Minäkin olen luullut tuosta Frontlinesta, että auttaa kaikkiin tuollaisiin. Jos ellillä onkin jotain tujumpaa reseptillä, en tiedä.
Aina kesäisin ovat täälläpäin riesana, jos kissa on vähänkään ulkona. Ei niistä kissalle näytä olevan mitään vaivaa emmekä niitä edes huomaisi, jos eivät purisi meitä ihmisiä! Minä ja mies pärjäisimme, mutta kamala nähdä, miten pojalla on puremia :(. Nehän on kuin hyttysenpistoja eli kutiavat tosi paljon.
Hei, tuli mieleen, että jos ne eivät olekaan kirppuja kissoissa vaan lintukirppuja. Ne ovat riesana erityisesti keväisin, kun linnut eivät ole vielä asettuneet pesimään. Tästä syystä esim linnunpöntöt pitäisi puhdistaa pakkasilla ennen kuin ne ovat heränneet. Pakko tunnustaa, että meillä ei kyllä saada aikaiseksi puhdistaa pönttöjä ja aina niissä silti asutaan. Joskus, kun meidän lapset oli pienempiä, käytiin mökillä keväällä ja touhuiltiin päivä pihalla. Seuraavana päivänä tytöt oli ihan puremilla. Ihmeteltiin asiaa, koska ei ollut vielä hyttysaika. Syy oli lintukirput.