kesäkuu 2016 - Sivu 3 14:stä - All you need is White

Päätös juhannuksenvietosta laivalla syntyi ihan ex tempore, kun vanhempani kertoivat varanneensa juhannusristeilyn. Siinähän kävikin sitten niin, että he saivat risteilylle mukaansa molemmat lapsensa puolisoineen sekä (toistaiseksi) ainoan lapsenlapsensa! Hetken mietin, että onko juhannus sittenkään kiva viettää laivalla, mutta pian tulin toisiin ajatuksiin! Etenkin, kun kyseessä oli lempilaivamme (mielestämme laadukkain laiva, joka Suomesta liikennöi ja johon viime kesänä ensimmäistä kertaa tutustuimme) eikä sieltä ihan mikään perinteinen kopperohytti. Hytti oli normaalia kookkaampi, jossa oli todella iso ikkuna merelle. Laadukas parisänky sekä mahtavan kuohkeat, muhkeat ja pehmeät petivaatteet ♥. Kaiken kaikkiaan ihan huippu ja poikani on tänäänkin muutamaan otteeseen hokenut mennään laivalle, mennään hyttiin paapimaan! :D

Ja se hetki, kun torstaina hain pojan kanssa marjakojusta tuoreita mansikoita ja ihmisiä tuli vastaan aivan täpötäysien ostoskärryjen kanssa… Olin aivan valtavan onnessani siitä, että tänä juhannuksena saan skipata tuon osuuden ja astella laivan valmiisiin pöytiin! Jouluna en tuollaista valitsisi, mutta juhannus laineilla sopi oikeinkin hyvin. Olen lapsuudessanikin viettänyt muutaman laivajuhannuksen ja nyt mietin, että tuostahan voisi tulla vaikka tapa! Eihän se nyt mitenkään hirmuisesti juhannukselta tuntunut, mutta en nyt tiedä tarvitsiko edes. Juhannuksesta muistuttivat kuitenkin laivan takakannella tuulessa hulmuavat juhannuskoivut.

Hyttiluokkaamme sisältyi parempi aamiainen laivan keulassa, jossa herkuttelimme pitkän kaavan mukaan ja ihastelimme aurinkoista juhannuspäivän aamua. Laivoja tuli vastaan, lokkeja lenteli ja upeita saaristohuviloita näkyi siellä täällä.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme aurinkokannelle juhannuspäivästä nauttimaan, kyllä oli kelit kohdillaan! Kävipä jopa niin, että sekä minulta että veljeltäni paloi otsa :D. Ei onneksi kovin pahasti, mitä nyt pientä punoitusta… Aurinkokanneltakin löytyi lasten leikkipaikka eli ei tarvitse varmaan kertoakaan, miten poikamme aika kannella kului! Risteilymme oli 23 tunnin risteily Turusta Tukholmaan eli emme nousseet ollenkaan laivasta – silti turhan nopeasti kului aika!

Ja niistä valmiista pöydistä puheenollen:

Luksusta oli sekin, kun pääsimme miehen kanssa juhannuspäivän päivälliselle! Kaksistaan, kiireettömästi syömään, sillä aikaa kun poika vilisti pallomeressä mummun ja papan kanssa. Tuossa yläkuvassa soitetaan puhelua, jäi vain vielä epäselväksi, kenelle tällä kertaa…

Kyllä noissa maisemissa kuluisi juhannus jos toinenkin!

Koska laiva oli Turussa iltakahdeksan maissa, jäimme Turkuun yöksi. Olin varannut hotelliksi tarkoituksella jonkin sellaisen paikan, jossa emme olleet koskaan aiemmin yöpyneet. Ihan kiva hotelli oli tämä Centro Hotel; vanha rakennus, mutta huoneet täysin rempatut. Tykästyin huoneen katossa olevaan tuulettimeen, joka hurisi ihanasti viilentäen läpi yön. Tuollainen olisi kiva omankin makuuhuoneen kattoon ja tätä harkitsemmekin, sillä joskus kesällä lämpötilat nousevat sisälläkin turhan korkeiksi.

Oletteko te viettäneet juhannusjuhlaa laivalla? Miten teidän juhannuksen viettonne muuten tänä vuonna sujui? :)

Täällä eräs haahuileva (loma)haaveilija, moi!

Ei kuulkaas millään pääse tähän viikkoon kiinni tai edes tähän päivään… Vietimme juhannusviikonlopun matkoilla ja kuten aina matkan jälkeen, haahuilen niissä muistoissa vieläkin ja vahva kaukokaipuu vaivaa! Kotiympyrät lähes ahdistavat ja haluan vain lomalle, pois pois täältä. Perheeni kera tottakai. Fyysisesti olen täällä, mutta henkisesti olen lomalla jossain. Tämä on todella rasittava piirre enkä tiedä, voiko tästä oppia pois vai kestääkö tämä fiilis aina tietyn oman aikansa, kun on palannut kotiin. Vaikka pidän itseäni erittäin hyvin kotona viihtyvänä ihmisenä, suorastaan rakastan olla kotona, niin lomamatkan (vaikka se olisi vain kotimaassa) jälkeen menee aikansa, ennen kuin taas asetun kotiin ja viihdyn siellä. Tunnistatteko näitä piirteitä itsessänne? En kyllä usko olevani ainoa :).

Odotin tätä matkaa valtavasti etukäteen, etenkin viimeiset kaksi viikkoa! Edessä häämöttävä viikonloppuloma toi potkua jokaiseen kotipäiväämme ja pojallekin kertoilin tulevasta laivalomasta. Katselimme netistä laivan kuvia ja odotimme… Kerroin, että hän saa pakata lomaa varten oman pienen, kaksivuotislahjaksi saamansa matkalaukun. Ja kuulkaas se oli tärkeä; se oli ihan oma ohjelmanumeronsa! Se oli tärkeä jo terminaalissa, jossa matkalaukkujaan pitelivät äitin ja isin lisäksi myös mummu ja pappa sekä kummisetä ja kummisedän tyttöystävä. Matkalaukku oli niin tärkeä, että se vietiin mukaan myös laivan aamiaiselle :D. Tässä tomerana odotellaan, joko meidän aamiaispöytämme on vapaa:

Reiluun kahteen vuorokauteen sisältyi hyvin lähelle 1000 km autolla ajoa, vuorokauden risteily, yksi hotelliyö sekä loppuhuipennuksena vielä puolipäivää Ikeassa (tai no pari tuntia on ehkä lähempänä kuin puoli päivää…). Ja tuona aikana tuo rakkain ja reippain aarteeni ei kitissyt eikä itkenyt kertaakaan (paitsi pari kertaa, kun äiti katosi yksin vessaan…)! Menomatkan Turkuun istui yksin takapenkillä Raumalle asti, jolloin minä siirryin hänen seurakseen ihan vain siksi, kun säälitti että toinen oli siellä niin reippaana yksin. Aivan uskomaton pieni matkustaja, mua ihan itkettää, kun hän on aina niin kovin kiltti ♥. Hieman ennen Raumaa niin nauratti eräs takapenkillä lausuttu kysymys missä laiva on? Alkoi varmaan jo usko loppumaan, että ollaanko tässä oikeasti laivalle menossa, kun matka vain kestää ja kestää, heh! Ja laivamatkan jälkeen hotellista herättyämme totesi lähes ensisanoikseen mennään laivalle! Ei siis epäilystäkään, oliko matka myös pienen mieleen.

Halusimme matkallakin järjestää hänelle kaikkea mukavaa ohjelmaa ja niin hän sai koluta laivan kaikki leikkipaikat nurkasta nurkkaan, samoin Ikeassa ja kaikissa muissakin pysähdyspaikoissamme. Laskea liukumäkeä aina kun sellainen oli näköpiirissä, heitellä kiviä vesilätäköihin ja syödä tuoreita marjoja niin että napa paukkui. Vadelmista tuumasi komialla pohojammaan murteella nenää nyrpistäen kirpiää!

Ehkä parhaat lomamuistot syntyivät iltaisin, kun kävimme nukkumaan. Hän nukahti aina meidän viereemme, josta sitten nostimme hänet omaan sänkyynsä nukkumaan. Aamuisin hän halusi väliimme pötköttelemään ja jatkoi siinä uniaan vielä tunnin verran. Ihan kiinni minussa, joten nukkumisen sijaan vain katselin noita kauniita pieniä kasvoja. Kotona hän nukkuu aina omassa sängyssään, nukahtaakin sinne, joten en näe häntä näin läheltä hänen nukkuessaan ja se oli kyllä niin suloista katsottavaa, että muistokin liikuttaa. Laivalla nukkumaan käydessämme silitin hänen kasvojaan, kunnes kuului käsky älä silitä nyt :D.

Vähän väliä hän tokaisi M itse kävelee ja niin hän reippaasti käveli paikasta paikkaan. Välillä isi nosti huomaamatta syliinsä ja kantoi, sillä pienet jalat väsyivät väkisinkin ja askeleet lyhenivät lyhenemistään ♥. Kaiken kaikkiaan lomamme onnistui täydellisesti, vielä paremmin kuin viime kesänä. Tuosta reissustamme kirjoitin Matkalla yksivuotiaan kanssa -postauksen, joka täytyy kyllä itsekin käydä lähes vuoden tauon jälkeen lukaisemassa! Lomalla taaperon kanssa ei ollut minkäänmoisia ongelmia, vaikka mies automatkoja hieman etukäteen epäilikin. Itse olin jo ennen reissua varma, että automatkat(kin) sujuvat loistavasti ja niin kävi! Itsekin pääsin kunnolla irtautumaan arkiympyröistä ja olin täysin lomalla! Soitinkin jo aamupäivällä miehelle töihin, että voisiko hän säästää yhden kesälomaviikkonsa myöhemmälle, jotta voisimme lähteä aurinkolomalle… Vastaus kuului, että no katotaan sitä vielä myöhemmin – pelkäsi varmaan, että painelen saman tien matkaa varaamaan :D, kun itse lähinnä tarvitsin vain sellaista pientä vihreän valon vilautusta tätä lomaltapaluuahdistustani lievittämään…

Mutta nyt kun pojan päiväunet vielä jatkuvat, taidan siirtyä aurinkolomia selailemaan… Jotta saataisiin lisää lomamuistoja tuon aarteemme seurassa ♥.

Kaupallinen yhteistyö: VM-Carpet

Nyt kurkistetaan meidän lasitetun terassin tämänhetkiseen ilmeeseen!

Mainitsin jossain alkukesän postauksessa, että terassillamme on yksi juttu, johon kaipailisin vinkkejänne. Tämä juttu on tuo terassin päätyseinä, joka näyttää aina silloin tällöin silmissäni turhan paljaalta. Jos joskus haluaisin siihen jotain laittaa, niin mitähän se voisi olla? Jotkin pienet hyllyt näyttävät turhankin pieniltä, sillä seinällä on korkeutta lähes viisi metriä.

Olenkin saanut terassillamme olevista matoista muutaman kyselyn ja kyseessä on siis blogiyhteistyön myötä meille saapuneet VM-Carpetin Sade-matot. Tämän kyseisen maton on suunnitellut Liina Blom ja matto soveltuu juurikin kosteisiin tiloihin, myös keittiöön ja eteiseen. Ihastuin matossa sen suht vaaleaan yleisilmeeseen, vaikka matto mustavalkoinen onkin (mattoa on kyllä saatavilla myös beigenä ja harmaana versiona). Maton musta kanttaus tuo sille kivan särmän ilmeen!

Käyttökokemusta näille matoille on meillä ehtinyt kertymään parin kuukauden verran ja ajattelinkin kertoa niistä tässä samalla hieman. Ensinnäkin iso plussa siitä, että matto pysyy todella hyvin paikoillaan eli pohjansa ansiosta matto ei liu’u kiireisenkään askeleen alla. Maton pinta on polypropeenia eli oikein ihanteellinen esim. keittiöön tai terassille, jossa myös syödään ja sotkua syntyy. Erittäin helppo pitää puhtaana! Pyyhkäisy kostella liinalla ja se on siinä. Matto tuntuu hieman viileältä jalan alla, mikä on kesällä kiva juttu, mutta talvella voi tulla vilu, jos terassilla käväisee pelkissä villasukissa.

Viime kesänä terassisohvamme oli terassilla kolmen istuttavana sohvaversiona ja sohvaa vastapäätä olivat nojatuolit. Nyt tein niin, että jätin nojatuolit tuonne terassin päätyyn ja otin sohvasta neljännenkin palasen käyttöön. Ne asettelin toisiaan vastapäätä pareittain eli kahden istuttavina sohvina. Tuli aika kiva, mutta myös aika tumma ilme… Kaipaan niin niitä valkoisia päällisiä noiden haalistuneiden harmaiden tilalle! Mies ei innostunut, vaan oli sitä mieltä, että valkoiset päälliset likaantuisivat aina esim. talvivarastoinnin myötä. Mutta jos niitä säilöisi lasiterassilla talvisinkin? Täytyy miettiä, jos vielä tämä kesä mentäisiin näillä haalistuneilla versioilla ja tilattaisiin heti ensi kesän alussa ne valkoiset päälliset. Ilme raikastuisi ihanasti! Ja kun en sisällekään sitä valkoista sohvaa ole hankkimassa, niin saisin sen sitten ikään kuin tämän terassisohvan kautta… :)