Alkuviikon aurinkoiset kelit ovat saaneet haaveilemaan! Pojan kanssa hääräilemme päivisin omalla pihallamme ja välillä ajatukset karkailevat aivan kuin itsestään tulevaan kesään ja siihen, miltä haluaisin pihallamme näyttävän. Monia keskeneräisiä juttuja on vielä ja sellaisiakin kohtia, joista emme tiedä mitä niille tekisimme… No mutta, on tässä viime vuosina ollut tuon pihan suhteen sellainen ei mihinkään kiire -asenne, että eiköhän sillä ole hyvä jatkaakin. Tekee aina vähitellen kaikkia juttuja pois alta, silloin kun on inspistä, eikös vaan! Mitä sitä turhia hötkyilemään. Takapiha on kuitenkin se alue, jossa tuota keskeneräisyyttä ja projekteja vielä olisi.

Nämä seuraavat kuvat olen ottanut 2-3 vuotta sitten, ennen terassin lasittamista:

cats2-860x6451

cats5

Nämä kuvat ovat puolestaan viime kesältä, kun nämä tuoli-ihanuudet olivat ensimmäistä kesää käytössämme:

Tuolit olivat erittäin hyvä hankinta, en kyllästy niihin varmasti koskaan!

Viime kesänä oli muuten sen verran sateisia kelejä, että emme tainneet nostaa aurinkovarjoa ollenkaan varastosta ulos! Toivottavasti tänä kesänä ei käy samoin tai no käyhän se myös sadesuojasta ;). Tälle kesälle mulla on haaveena tunnelmalliset illanistujaiset taivasalla, puiden katveessa! Suunnittelin niitä jo viime kesänä, mutta ajanpuutteen vuoksi jäivät toteuttamatta: se syyskuu tuli niin yllättäen! Jos saisi toteutettua ne nyt tänä kesänä, on niin monia ideoita mielessä niitä varten!

Istuskellaan usein iltapäivisin terassilla auringonpaisteessa, usein ainakin toinen kissoista seuranamme. Pitäisi keksiä, miten sijoittaa terassihuonekalut kesän ajaksi… 

214

Onkin taas tulossa hieman erilainen kesä kuin vuosi sitten: nyt poika on jo sen ikäinen, että ei tarvitse aivan haukkana olla joka askeleella perässä, mutta toki pitää silmällä pitää koko ajan. Ehtivät jo minuutissa turhan kauas eikä kuitenkaan vielä ole tarpeeksi ymmärrystä kaikkiin asioihin. Enää ei kuitenkaan ole kivien tai vastaavien jatkuvaa suuhun laittamista, onhan se yksi etappi tuokin :D. 

kesä

Joko teillä ajatukset karkaavat kesään?

Opin viime yönä sen, kuinka uskomaton asia äidinvaisto onkaan. Pojalle maistui eilen ruoka hieman huonommin, mutta hän oli muuten ihan oma itsensä eikä vaikuttanut kipeältä. Silti tuntui, ettei kaikki ole kunnossa ja sanoinkin miehelleni pojan nukahdettua yöunille, että käydään vuorotellen katsomassa, että kaikki on OK. No minun ensimmäisellä käyntivuorollani huomasin heti, että kaikki ei tosiaan ole kunnossa. Jo vaatehuoneessa vastaan tuli pistävä oksennuksen haju ja sitä oli sängyssä ihan valtavasti. Kaikki petivaatteet tyynyä, peittoa, patjaa, pyjamaa ja unikamua myöten sotkussa. Poika niin uninen, ettei päästänyt ääntäkään.

Opin myös sen, kuinka kovasti voikaan toivoa jotain huonoa itselleen toisen sijasta: toivoa, että minä olisin ollut kipeänä lapseni sijaan. Kun hän siinä unenpöpperössä posket punaisina hoki pyjamaansa osoittaen likaista, likaista, äiti pesee, ei haittaa, meinasin pillahtaa itkuun. 

Opin myös sen, kuinka nopeasti sitä ihminen toimiikaan, kun on pakko. Sen parin-kolmen minuutin aikana, minkä mies ja poika olivat suihkussa, ehdin tyhjentää sängyn, ottaa pesukoneesta märät pyykit pois, laittaa ne kuivausrumpuun ja osan narulle, täyttää koneen oksupyykillä, käynnistää koneen, etsiä pojalle uuden peiton ja tyynyn ja vaihtaa hänen sänkyynsä myös puhtaat lakanat. Sen jälkeen olin heitä vastassa kodinhoitohuoneessa lämpimän, puhtaan pyjaman kera. Poika ymmärsi, että rakas Väpä-unikaverikin joutui koneeseen ja Väpän hokemisen sijaan hoki unikaveria. Eli siinä hätätilanteessa kelpasi joku muukin. Hädissäni käänsin koko talon ympäri ja sain tulokseksi pehmeän tonttulakin :D ja Pentikin pehmeän pupusen. Ne kelpasivat hypisteltäviksi vallan mainiosti ja niin uni tuli nopeasti uudestaan ♥.

020

008

Eilen meillä näytti vielä jotakuinkin samalta kuin sunnuntaina – samalta kuin Kotinäkymiä viikonlopulta -postauksessani. Näistä tänään ottamistani kuvista olen enimmät sotkut rajannut pois :D. Kodinhoitohuoneessa on räjähtänyt pyykkipommi, mutta ei sen väliä! Pääasia on se, että poika näyttää parantuneen: hän ei oksentanut kuin sen yhden kerran ja tänään näyttää jo ruokakin maistuvan ♥. Täältä meidän arjestamme toivottelen teillekin aurinkoista päivää!

Nyt luvassa vino pino kotikuvia, joita viikonlopun kynnyksellä lupailin! Järjestelin eilen hieman paikkoja ja otin samalla kuvia. Samalla kuvatessa huomasin aina lisää järjesteltävää, mutta ne hommat jäivät auringonpaisteen vuoksi odottamaan… Vaikka sitten niitä syksyisiä sadekelejä ;). 

096

Kokeilin peikonlehteä olohuoneen ikkunanurkkaukseen, sopi kivasti tuohon Artekin jakkaralle! Pienet sormet taitavat kuitenkin pitää tuota turhan mielenkiintoisena, joten taidan siirtää sen hieman turvallisempaan paikkaan. Kissat eivät tuosta ole moksiskaan, mutta poika on asia erikseen, heh! Ja miten mulla on sellainen muistikuva, että peikonlehteä ei saisi pitää suorassa auringonpaisteessa..? Voi kyllä olla, että sekoitan sen johonkin toiseen viherkasviin…

Panthella-valaisin siirtyi alkuperäiselle paikalleen ja tässä se on hyvä. Näin voin katsella sitä ruokapöydästäkin käsin; olohuoneen nurkkauksessa oli jotenkin turhan piilossa. Mutta nyt tuo lipaston alue näyttää turhan valkoiselta (sanoinko tosiaan noin?), joten siihen voisi keksiä jotain. Kukkakimppu toimii toki aina, mutta ehkä jotain muutakin… Värikäs maalaus seinälle?

106

koti

Lampaantaljat on ruokailutilassa edelleen, ne voisi siirtää kesäsäilöön. Tuntuu kuitenkin kurjalta laittaa ihanat taljat kaappiin: mitä kesäkäyttöä niille voisi keksiä?

113

Tuo iso musta lyhtykin voisi siirtyä keittiöstä johonkin kesäsäilöön… Tilalle ehkä jokin pienempi valkoinen? Sellaisia kun kaapeista löytyy ja kesällä tulee kuitenkin ainakin tuoksukynttilöitä poltettua.

home

122

124

Pari kuvaa aulastakin:

133

137

Nuo Bestå-lipastot olivat alunperin eteisen puolella (kuvia näkyy mm. Edistystä eteisessä -postauksessani), mutta siirsin ne alkuvuodesta tähän aulan puolelle. Eteisessä on nyt sitten vain tuoli ja pari seinäkoukkua. En ole oikein tyytyväinen tähän nykyiseenkään järjestykseen, joten ehkä ne taas kohta seilaavat takaisin eteiseen… :D Tuo on kyllä sellainen kohta kodissamme, jota en saa ratkaistua itseäni miellyttävällä tavalla. Oli se helppoa silloin kahden aikuisen taloudessa, mutta lapsiperheenä sitä tarvitsee niin erilaisia tiloja ja säilytysratkaisuja!

146

rose

Nyt vielä sähköposteja ja sitten aurinkoiselle terassille nauttimaan! Mahtavaa alkanutta viikkoa teillekin! 8)