/

Sen verran erikoinen on tämä kesä ollut, että poika on pärjännyt koko kesän omistaen vain kahdet shortsit! Eikä ole tehnyt edes tiukkaa! :D Havahduin tähän tosiasiaan heinäkuun lopussa, kun aloin miettimään hankintoja tulevaa aurinkolomaamme varten. Siellä ei nimittäin taida kaksilla shortseilla pitkälle pötkiä. Onneksi huomasin tämän asian jo pari viikkoa sitten, kun kaupoissa vielä oli näitä kesäkamppeita tarjolla… Teinkin mahtavia alelöytöjä: esim. kaksi t-paitaa ja kahdet shortsit KappAhlista vain kympillä! Ja kolmen vuoden kokemuksella tiedän, että KappAhlin lastenvaatteet ovat tosi laadukkaita, ihanan pehmoisia eivätkä nuhjuunnu, joten ei huono!

Tänään tein lastenvaatekaupoille vielä toisenkin täsmäiskun, sillä poika on kesän mittaan venähtänyt taas pituutta ja monet housut tuntuvat käyneen lyhyiksi. Housuissa saa olla pituutena jo 110 cm, jotta nilkat eivät jää heti paljaiksi. Tänään tein hankintoja kolmien housujen ja viiden paidan verran. Nyt täytyisi vielä käydä nykyiset vaatteet läpi, jotta pieniksi jääneet voisi siirtää varastoon. Muistan, miten M:n ensimmäisenä vuotena vaatekoreja sai läpikäydä tämän tästä; niin nopeaa oli kasvu silloin. Että ihan samalla tahdilla ei sentään nyt jää vaatteita pieniksi!

Tänään ostin hänelle vielä kivan hatunkin lomamatkalle; juuri samat sävyt kuin omassa hellehatussani, jonka ostin pari viikkoa takaperin. Tällainen suojaa pienen päätä paremmin kuin lippis, jota käyttäessä aurinko on vaarassa polttaa korvalehdet.

Seuraavana hankintana olisivatkin sitten passit, jollaista pojalla ei vielä olekaan ja minun ja miehenkin passit olivat vanhentuneet.
Mutta nyt ruuanlaittoon ja sitten mummua sairaalaan katsomaan! Seuraavassa postauksessani onkin luvassa jotain kivaa teille…

/

Täksi päiväksi aikomani postaus jää nyt odottelemaan toista hetkeä. Täällä on ollut ja on edelleen huolta sairastuneesta tädistä ja nyt viimeisimpänä loukanneesta mummustani. Hänen olkapään murtumisestaan (Päivä, joka säikäytti -postaus) ei ehtinyt kulua edes puoltatoista vuotta ja nyt on saman käden kyynärpää murtunut. Luut kuulemma niin murskana ja huonossa asennossa, että leikkaus on edessä.

Voi että noita ikäihmisiä! Etenkin suht itsepäisiä sellaisia… Täytyy yrittää muistaa, että jos itse elän noin pitkään ja jos joku perheenjäseneni sanoo minulle toistuvasti ja painokkaasti, että älä enää aja pyörällä (sillä aina löytyy joku autoileva kauppa- ym. reissuille auttamaan), niin minä uskon ja sillä sipuli. Nyt on sitten leikkaus ja pitkä toipumisaika edessä, jälleen kerran. Kolme pyöräonnettomuutta saa nyt kyllä riittää!

Kovissa kivuissakin mummu oli kyllä yhtä ruutia täynnä kuin ennenkin. Röntgenkuviin mennessään huuteli sängystä: Tuokaa mulle kotua kunnon vaatteet näitten ryysyjen tilalle! Kun häntä vietiin kolmatta kertaa kuviin, tuumasi hoitajalle Ei varmasti enää mitään kuvia, mua aivan pyörryttää jo se säteily! :D

Mutta kuten tuossa vuoden takaisessa kuvassakin on nähtävissä, niin sateen jälkeen paistaa aina aurinko, eikös vaan?
Joten eiköhän tälläkin kertaa ♥.

/

Aurinkoinen torstaipäivä, iltapäivän cappuccinotuokioni ♥! Sen seuraksi muutamia kauniita sisustuskuvia, joita pysähdyin hieman pidemmäksikin toviksi selailemaan. Näitä kuvia katsellessani tulin samalla miettineeksi, että pitäisiköhän tilata jokin sisustuslehti alkavan syksyn kunniaksi… Vaikka nettikuvat niin kivoja, inspiroivia ja helposti saatavilla ovatkin, eivät ne voita sitä paperilehden tuomaa fiilistä ja ennen kaikkea sen tuoksua! Mikä sisustuslehti on sinun lempparisi?

Tämä kyseinen asunto sijaitsee satavuotiaassa kerrostalossa ja ajan patina onkin hyvin joissain kohdin näkyvissä, kuten kuuluukin. Remonttia on toki tehty, mutta vanhaa kunnioittaen. Asunto huokuu jotain hieman erilaista ja pehmoista fiilistä, johon tykästyin.

Keittiö oli kokonaisuutena mielestäni aivan hurmaava! Kaapistoiden kauniin harmaa sävy miellyttää silmää, samoin niiden taustaseinän laatoitus kivoine yksityiskohtineen:

Spottivalot syvennyksissä ovat kiva lisä ja ovat erityisesti iltahämärässä varmasti hyvin tunnelmallinen näky.

Viimeisin sävyihastukseni taitaa olla tuo sävy, joka on ruokapöydän valaisimen kuvussa. Hieman tuollainen hiekan/beigen/harmaan sekoitus – aivan upean herkullinen sävy! Hyvin lähelle samaa sävyä kuin viime talvena ostamassani Cooee Designin maljakossa.

Keittiön ihanana yksityiskohtana on myös käynti parvekkeelle, tässä kuvassa silmä lepää:

Kun katselin näitä kuvia, taustalla soi rauhoittava ranskalaistyylinen musiikki, joka sopi kuviin kuin nenä päähän!

Juuri eilen sanoin miehelle ukkospilviä seurattuamme, että eikö ole ihanaa, kun kohta saa taas aloittaa syysfiilistelyt mm. takan ja kynttilöiden kera. Hän olikin yllättäen sitä mieltä, että ei juurikaan kyseistä ajanjaksoa odota, vaan voisi elää kesäkautta aina… Ehkä te sitten fiilistelette mun kanssa syksyllä..? :D

Viimeisenä kauniina tilana on tämän asunnon kylpyhuone, joka on ihanan valoisa pienen nurkkaikkunan ansiosta:

Olen nykyään hyvin tykästynyt tämänkaltaisiin kylpyammeisiin, tosi kauniita!

Mitäs sanotte tästä; oliko asunto teidän makuunne?

Nyt jatkan vielä hetken hommia, sitten mutka postiin ja takaisin kotiin, jonne muukin perhe on varmasti sillä välin saapunut. Saamme tänään ystäviä kylään ja huominenkin vapaapäivä vierähtää ystävien parissa. Mukava aloitus viikonlopulle!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)