Ihanan aurinkoinen sunnuntai ollut tänään ja vieläpä aika lämminkin! Hyvin tarkeni sipsutella pihalla uikkareissa ennen paljuun pulahtamista ja palju onkin ollut meidän venetsialaisten kohokohta tai miksi sitä sanoisi; ainakin pääohjelmanumero! Lapsille kohokohta oli toki kavereiden kanssa jaettu ilo ilotulitteista, vaikka toki ovat paljusta nauttineet hekin.

Täällä meilläpäin venetsialaisiin on tosiaan kuuluneet pommit ja raketit hyvin pitkään (ainakin koko oman elämäni ajan) siinä missä uuteen vuoteenkin. Niistä toki voidaan olla montaa mieltä; se on osittain kieltämättä turhaa rahanmenoa, mutta olisi tekopyhää kieltää sitä omilta lapsilta, kun muistaa, miten sitä itsekin lapsuudessa niin pommittelua odotti… Tämä on meillä iskän ja poikien yhteinen juttu: lapset odottavat pommilehtiä saapuviksi ja sitten niitä selataankin hartaudella (kuin joulun alla saapuvia lelulehtiä)! Tällä kertaa esikoinen ympyröi lehdestä lempparinsa ja niitä sitten seuraavana päivänä marssittiin ostamaan.

Eläimiä säälin, sillä eläimet pelkäävät usein ilotulitteiden ääniä. Näin myös meidän Sissy ja hän viettikin eilisen illan vaatehuoneessa vaatteideni alla. Aina kun itse olimme sisällä, hakeutui meidän seuraan eli ei nyt mitenkään ihan hirveän kauhuissaan ollut, onneksi. Alkuillaksi vanhempani tulivat seuraamaan poikien ilotulittelua ja ehdimmekin pommittaa suurimman osan ennen kuin alkoi satamaan vettä. Suojalasit on molemmilla selkärangassa, vaikka kuopus ei pommittelekaan, vaan katselee touhua hyvän välimatkan päästä suojalasit silmillä :D. Pojat myös reippaina siivosivat pommiroskansa, sade puolestaan huuhtoi ruudinjämät.

Loput raketit päätimme ampua hieman hämärämmällä ja päädyimmekin sitten sattumalta lasten perään lähtiessämme naapureille (eli samaan osoitteeseen kuin lapset :D) iltaa istumaan. Oli niin mukava ilta – aika kului kuin siivillä ja paljuvesi ehti naapureiden luona istuessamme lämmetä vahingossa lähes kiehuvaksi! Kävimme sammuttamassa paljun ja tsekkaamassa kisua, sitten takaisin raketteja ampumaan. Oli kiva kävellä naapurustossa ja ihailla kaikkia venetsialaistulia! Kantamamme raketit keräsivät naapuruston lapsia peräämme ja meitä olikin aika iso joukko lopulta raketteja katsomassa, olipa mukavaa!

Eilen kävimme myös seuraamassa kaupungin venetsialaisohjelmaa ja Suntin soutua. Kaupungilla oli myös veljeni perheineen, joten lähdimme sitten iltapäivällä vielä ennen mökillä käyntiä porukalla ravintolaan syömään! Taisi olla viimeinen ravintolaruokailumme seitsemän hengen kera; seuraavalla kerralla mukana messissä yksi vauveli ♥ eli olen kohta kahden lapsen täti!

Tässä kuvapari perjantain alkuillalta, kun palju oli lämpenemässä ja valmistauduimme pulahtamaan koko perheen voimin sekä perjantain myöhäisillalta, hetkeä ennen kuin miehen kanssa pulahdimme lämpimään veteen toistamiseen, lasten jo nukkuessa:

Lauantai-ilta päättyi samoin kuin perjantai-ilta: paljuun! (Tosin sattuneista syistä lauantaina vesi oli vielä kuumempaa kuin perjantaina :D.) Perjantaipäivä oli ihanan aurinkoinen ja paljusta olikin mahtavaa katsella upeaa, pilvetöntä tähtitaivasta. Lauantai oli pilvinen, joten tähtiä ei näkynyt, mutta raketteja sitten niidenkin edestä!
Se fiilis, kun pimeässä elokuun yössä vain tunnelmavalojen ja kynttilöiden valaistessa näet kuuman vesihöyryn ja pääset laskeutumaan veteen ♥. Ai että, tuohon ei kyllästy koskaan! Niin ihanaa kuin paljukausi onkin alkukesästä startata, ei se vedä vertoja tälle loppukesän paljusesongille. Pimeys ja tuo vesihöyry on niin ainutlaatuisen mahtavaa! Meillä ei siis käytetä paljua talvisin, sillä se olisi liian työlästä: vesi ehtisi jäätyä pitkällä matkalla letkussa ennen paljuun päätymistä, joten nautimme vain loppukeväästä alkusyksyyn tai niin pitkään syksyä kuin huvittaa…

Tänäänkin ehdimme jo päivällä pulahtamaan paljuun ja illalla on ihan pakko mennä taas ennen nukkumaanmenoa! Jäin ihan koukkuun tuohon tunnelmaan enkä harmikseni osannut taltioida sitä kännykälläni siten, kuin se todellisuudessa on. Instagram-videollani täällä tunnelma on kuitenkin lähimpänä todellista. Venetsialaiset – todellakin veden, tulen ja valon juhla! ♥

Vietetäänkö teilläpäin venetsialaisia?
Nyt se olisi sitten huvila-/kesäkausi virallisesti paketissa ja syksy voi alkaa ♥

Oi että, mun toive muutamasta lämpimästä loppukesän päivästä kuultiin! Täällä meilläpäin on ollut sateista ja sen vuoksi hyvin syksyisen tuntuista heinäkuun loppupuolelta lähtien, joten nyt täytyy ottaa ilo irti näistä lämpimistä päivistä. En meinannut eilen maanantaiaamuna uskoa silmiäni, kun vilkaisin keittiössä lämpömittaria… Päivällä lämpölukemat ylittivät virallisen hellerajankin, sama tänään. Tänään ehkä pakko päästä uimaan, sillä nyt viedään todellakin niitä viimeisiä uintipäiviä. Taitaa kyllä merivesi olla melkoisen raikasta, mutta niinpä tuo on ollut oikeastaan läpi kesän. Toivottavasti myös tämä toiveeni kuullaan: toivon, että koko elo- ja syyskuu olisivat lämpimiä ja vähäsateisia; syksystä tulee muuten aivan liian pitkä!
Muistan, että syksy 2020 oli tosi lämmin. Jopa lokakuussa oltiin ulkona t-paitasillaan päiväkotipäivän ja eskaripäivän jälkeen! Ei yhtään haittaisi, jos nyt kävisi samoin.

15-vuotiaan kissaneidin aurinkotuolikin (oikeasti toki pojille ostettu) on kannettu paraatipaikalle; tähän paistaa heti aamuaurinko, joten mikäs tässä nauttiessa! Tavoilleen uskollisena; samalla tutulla ilmeellä kesät talvet:

Nautitaan nyt vielä kesästä! ♥

Sata (no okei tuhat) kertaa se on ollut mielessä. Haluaisin päivittää blogia, rikkoa kuukausien hilljaiselon… Ei ole löytynyt sopivaa rakoa ja silloin, kun on löytynyt, en ole keksinyt, mitä kirjoittaisin. Joten nyt on vain pakko tehdä tällainen ”hiljaisuudenrikkomispostaus”, jotta ei olisi niin suuri kynnys palata…
Yhtenä työpäivänäni seurailin Google Analyticsin kautta blogini vierailijoita ja oli todella hauskaa ja hassuakin huomata, kuinka paljon täällä edelleen on koko ajan ihmisiä langoilla. Googlen kautta löytää lukemaan vaikka ja mitä! Itseänikin välillä mietityttää, että mitähän kaikkea tänne onkaan reilun vuosikymmenen aikana tullut jaettua, omia vanhoja postauksiani kun en ole oikein koskaan lukenut.

Niin pitkä tauko tässä ollut, pisin todellakin ikinä!, että en meinaa löytää täältä edes kohtaa, josta lisään kuvan postaukseen :D. Kääks! En ole itsekään lukenut blogeja kuukausiin ja nyt, kun kävin muutamassa kurkkaamassa, huomasin, ettei niitäkään oltu päivitetty useisiin kuukausiin. Helposti puoli vuottakin hiljaiseloa tai sitten postaus/kuukausi tahdilla kirjoitellaan. Siihen varmasti minäkin pystyisin, mutta mitähän mieltä lukijat ovat nykyään sellaisesta… Millähän tavalla nykyään blogeja luetaankaan, kuinka tiiviisti jne.?

Kaipaan jotenkin ihan hirveästi sitä blogimaailmaa, joka oli valloillaan esim. esikoiseni odotusaikana! Blogeja oli paljon, ne päivittyivät tiheästi (omanikin joka päivä) ja lukijat jättivät aktiivisesti kommentteja. Sitten tuli monia muitakin some-kanavia ja lukijat luonnollisesti jakaantuivat, samoin someen käytettävä aika. Sellaista matalan kynnyksen bloggaamista kaipaan, rentoa, kotikutoista meininkiä! Ehkä siinä ne pääpointit juurikin. Sisustuslehdet ovat asia erikseen eli kaipaan enemmän sitä, joka nimenomaan erottaa blogit sisustuslehdistä. Niitä perinteisiä blogipiirteitä. Jos saatte kiinni siitä, mitä tarkoitan? Enkä missään nimessä tarkoita tätä mitenkään kenenkään blogia mollaten tai väheksyen, en ollenkaan! Suomessahan on aivan huikeita blogeja nykyäänkin.

Mutta näistä lauantai-illan mietteistä lapsille iltapalaa valmistamaan ja sitten saunan lämpöön! Ajattelin seuraavaksi kirjoitella hieman meidän kuluneesta kesästä; missä ollaan käyty ja mitä ollaan tehty. Kivaa lauantai-iltaa!