Oi että, mun toive muutamasta lämpimästä loppukesän päivästä kuultiin! Täällä meilläpäin on ollut sateista ja sen vuoksi hyvin syksyisen tuntuista heinäkuun loppupuolelta lähtien, joten nyt täytyy ottaa ilo irti näistä lämpimistä päivistä. En meinannut eilen maanantaiaamuna uskoa silmiäni, kun vilkaisin keittiössä lämpömittaria… Päivällä lämpölukemat ylittivät virallisen hellerajankin, sama tänään. Tänään ehkä pakko päästä uimaan, sillä nyt viedään todellakin niitä viimeisiä uintipäiviä. Taitaa kyllä merivesi olla melkoisen raikasta, mutta niinpä tuo on ollut oikeastaan läpi kesän. Toivottavasti myös tämä toiveeni kuullaan: toivon, että koko elo- ja syyskuu olisivat lämpimiä ja vähäsateisia; syksystä tulee muuten aivan liian pitkä!
Muistan, että syksy 2020 oli tosi lämmin. Jopa lokakuussa oltiin ulkona t-paitasillaan päiväkotipäivän ja eskaripäivän jälkeen! Ei yhtään haittaisi, jos nyt kävisi samoin.

15-vuotiaan kissaneidin aurinkotuolikin (oikeasti toki pojille ostettu) on kannettu paraatipaikalle; tähän paistaa heti aamuaurinko, joten mikäs tässä nauttiessa! Tavoilleen uskollisena; samalla tutulla ilmeellä kesät talvet:

Nautitaan nyt vielä kesästä! ♥

Sata (no okei tuhat) kertaa se on ollut mielessä. Haluaisin päivittää blogia, rikkoa kuukausien hilljaiselon… Ei ole löytynyt sopivaa rakoa ja silloin, kun on löytynyt, en ole keksinyt, mitä kirjoittaisin. Joten nyt on vain pakko tehdä tällainen ”hiljaisuudenrikkomispostaus”, jotta ei olisi niin suuri kynnys palata…
Yhtenä työpäivänäni seurailin Google Analyticsin kautta blogini vierailijoita ja oli todella hauskaa ja hassuakin huomata, kuinka paljon täällä edelleen on koko ajan ihmisiä langoilla. Googlen kautta löytää lukemaan vaikka ja mitä! Itseänikin välillä mietityttää, että mitähän kaikkea tänne onkaan reilun vuosikymmenen aikana tullut jaettua, omia vanhoja postauksiani kun en ole oikein koskaan lukenut.

Niin pitkä tauko tässä ollut, pisin todellakin ikinä!, että en meinaa löytää täältä edes kohtaa, josta lisään kuvan postaukseen :D. Kääks! En ole itsekään lukenut blogeja kuukausiin ja nyt, kun kävin muutamassa kurkkaamassa, huomasin, ettei niitäkään oltu päivitetty useisiin kuukausiin. Helposti puoli vuottakin hiljaiseloa tai sitten postaus/kuukausi tahdilla kirjoitellaan. Siihen varmasti minäkin pystyisin, mutta mitähän mieltä lukijat ovat nykyään sellaisesta… Millähän tavalla nykyään blogeja luetaankaan, kuinka tiiviisti jne.?

Kaipaan jotenkin ihan hirveästi sitä blogimaailmaa, joka oli valloillaan esim. esikoiseni odotusaikana! Blogeja oli paljon, ne päivittyivät tiheästi (omanikin joka päivä) ja lukijat jättivät aktiivisesti kommentteja. Sitten tuli monia muitakin some-kanavia ja lukijat luonnollisesti jakaantuivat, samoin someen käytettävä aika. Sellaista matalan kynnyksen bloggaamista kaipaan, rentoa, kotikutoista meininkiä! Ehkä siinä ne pääpointit juurikin. Sisustuslehdet ovat asia erikseen eli kaipaan enemmän sitä, joka nimenomaan erottaa blogit sisustuslehdistä. Niitä perinteisiä blogipiirteitä. Jos saatte kiinni siitä, mitä tarkoitan? Enkä missään nimessä tarkoita tätä mitenkään kenenkään blogia mollaten tai väheksyen, en ollenkaan! Suomessahan on aivan huikeita blogeja nykyäänkin.

Mutta näistä lauantai-illan mietteistä lapsille iltapalaa valmistamaan ja sitten saunan lämpöön! Ajattelin seuraavaksi kirjoitella hieman meidän kuluneesta kesästä; missä ollaan käyty ja mitä ollaan tehty. Kivaa lauantai-iltaa!