Meidän olohuoneen on vallannut lelumeri. On leikkimattoa, pupua, kirahvia, pehmokuutioita, kirjoja, helistimiä sun muuta siellä täällä. Vauva nauttii leikeistä tai lähinnä se on tällä hetkellä lelujen katselua, maistelua ja koskettelua. Olen aina silloin tällöin laulanut hänelle, mutta vasta viikko sitten hänkin lähti lauluun mukaan. Katsoin telkkarista Yön konserttia ja lauloin mukana (sanat muistan ulkoa vaikka unissani). Vauva istui tuon tunnin konsertin ajan sylissäni ja aina kun aloin laulaa, hän yhtyi lauluun suloisella öö-öö-höö -äänillään. Voi mun pientä <3. Nyt olemmekin sitten laulaneet vielä aktiivisemmin kuin aiemmin! Äskeinen laulutuokio väsytti niin, että pieni nukahti poikkeuksellisen pitkille päikkäreille – nukkunut jo puoli tuntia! Olin äsken aivan että kääks, mitä mä kaikella tällä ajalla teen :D.
Tulin sitten tähän keräämään motivaatiota pikasiivoukseen. Olen tässä viime viikkoina oivaltanut, että mulla on paha tapa jättää tavaroita minne sattuu… Tavara jää tasan siihen, mihin sen kädestäni lasken. Se saa sitten helposti sellaisen sotkuinen koti -vaikutelman aikaan. Hetki sitten raivasin vaatehuoneen; yli 10 mun vaatetta notkui tuolilla, mieheltä vain kaksi :P. Nyt tämän lelumeren kimppuun ja sitten nuohoojaa odottelemaan! Ehtisiköhän cappuccinonkin nautiskelemaan ennen kuin mua huhuillaan..? Taidanpa ottaa riskin ja kokeilla!
Ei muuta kuin hyvillä mielin viikonlopun viettoon – toivottavasti tekin!
Ihana tuo tarjotin, saanko kysyä mistä olet sen hankkinut? :)
Täällä kans vauva 9kk, nukkuu ja talo on hiljainen, äidin kahvitauko :)
Toki! Se on Pentikin Sienna-tarjotin, löytyy verkkokaupastakin. Mun kahvitauko jäi eilen haaveeksi :).
Pakko kommentoida kun sun kirjoitus oli kuin suoraan mun elämästä. Meillä on suht saman ikäinen vauva ja leikki-ikäinen isosisko. Ennen lapsia koti oli aina siisti, mutta nyt lelut ja lasten kamat on vallanneet koko talon. Omatkin tavarat on levällään pitkin poikin ja tuntuu, että vaikka mitä tekisin niin sekasotku on aina läsnä. Tavarat vaan jostain tulevat aina takaisin. Mutta tätä Se elämä lasten kanssa on, enää ei ole aikaa (tai halua?) matonhapsujen oikomiseen. :)
Meillä vielä välillä pysyy paikat siistinä, mutta voin kuvitella millaista olisi, jos täällä olisi taaperokin :). Mutta, leikit on lapsille tärkeitä. Muistan omasta lapsuudestani, miten ihanaa oli levittäytyä lelujen kanssa oman huoneen ulkopuolellekin, rakentaa majoja yms. Toki ne aina sitten siivottiin poiskin, mutta aivan pieniltä lapsilta sellaista ei voi odottaa. Ja kuten sanoit: aikansa kutakin ja varmasti vielä joskus tulee aika, jolloin aivan kaipaa niitä lapsia leluineen lattialle leikkimään! :)