Mistä ihmeestä onkaan ilmestynyt tuo suloinen nappisilmä, joka täyttää tänään jo kahdeksan kuukautta? Missä on poikani, jonka syntymän koin vasta ihan vähän aikaa sitten, ehkä viime kuussa? Kuka on tuo isoksi vauvaksi kasvanut söpöliini, joka näyttää muiden sylissä niiiiin isolta ja pitkältä? Missä on se pienen pieni poikani, jota kevyesti yhdellä käsivarrellani kannoin?

003

Jo kahdeksan kuukautta. Välillä toivon, että aika kuluisi nopeasti; välillä toivon sen pysähtyvän. Aivan heti, siihen tiettyyn hetkeen. Haluan nauttia joka päivästä, sillä en tiedä, tulenko kokemaan vauvan äitiyttä enää koskaan. En ainakaan tämän lapsen kohdalla. Minun vauvani kasvaa vauhdilla taaperoksi, mutta onneksi vauvakuukausia on kuitenkin jäljellä vielä neljä.

Poika on niin hauska! Olen varmasti sanonut tämän aiemminkin, miten kovasti sekä minä että mieheni olemme yllättyneet siitä, miten hauskaa hänen kanssaan on. Jo noin pienen kanssa! Hauskoille tempuilleen saa nauraa useita kertoja päivässä. Viimeisimpänä tulee mieleen iltapalahetki eilisillalta. Vauva istui pöydän päässä syöttötuolissaan ja väänsi tekokitinää (taitaa olla tekoyskän, -itkun ja -naurun seuraaja…). Siristää silmiään, mutta pieni rako jää, jotta näkee muiden reaktiot. Nenän yläosaan ja silmien väliin tulee hassut rypyt ja yläetuhampaat loistavat. Itselläänkään ei meinaa pokka pitää. Kun saa muilta reaktioksi naurua, yhtyy itsekin hekotukseen käsiään taputtaen – itselleen, tottakai. Niin mainio, noista tuokioista nauttisin mieluusti vähän väliä! Entäs sitten ne hetket, kun laulan ja hassuttelen hänen ollessa yleisönä, kuten juuri äsken hämähämähäkkiä ennen hänen päiväunille käymistään. Reaktioksi tulee joko hassu hymähdys tai sitten innokkaita taputuksia.

Poika on ollut aina hyvä syömään, mutta nyt viimeisen viikon aikana on ilmaantunut hieman vastahakoisuutta. Suu pidetään tiukkana viivana, jos tarjoillaan muuta kuin hedelmäsosetta tai omatekoista kasvissosetta. Pitkien taukojen jälkeen suu vihdoin avataan, mutta lusikkaa ei meinata päästää pois suusta. Sitä purraan vimmalla ja sen jälkeen narskutellaan hampaita… Meidän ruokailuhetket on nykyään aika pitkiä.

011

Poikien vaatteet. Varmasti useat ovat laittaneet merkille, että pojille ei ole yhtä laajaa vaatevalikoimaa tarjolla kuin tytöille. Kun saimme tietää odottavamme poikaa, kävi tuo ajatus mielessäni aika piankin (niin pinnalliselta kuin se saattaakaan kuulostaa…). Kaupoilla pyöriessä hypistelin niitä aivan ihania neulemekkoja ja -sukkahousuja, jotka jäisivät meidän kohdallamme kauppoihin. Hirmuisen pian katse kuitenkin suuntautui niihin pienten poikien vaatteisiin, hämmästelin sitä jälkeenpäin itsekin! Enää kaupoilla tuskin edes huomaa niitä tyttöjen vaatteita, niin kovasti sitä etsii vain sille omalle muruselle sopivaa päällepantavaa.

Alussa olin kyllä kovin pettynyt poikien vaatevalikoimiin, harmittelin sitä miehellekin. Alun harmistuksesta pääsin kuitenkin pian eroon oivallettuani, ettei mun tarvitse ostaa vauvalle tummansinisiä, tummanvihreitä tai tummanruskeita vaatteita, koska en niistä tykkää! Että kyllä pojille muitakin sävyjä on tarjolla! Eikä vielä ainakaan ole tullut vastaan päivää tai hetkeä, jolloin en olisi löytänyt hänelle päälle puettavaa. Yhtäkkiä niitä vaatteita alkoikin sitten löytymään, ensimmäisenä taisin ihastua KappAhlin Newbie-mallistoon ja heti perään H&M:n vauvanvaatteisiin. Niitä käytämne edelleen tosi paljon; niiden kohdalla tietää, että laatu ei petä ja koot ovat oikeanlaisia. Vierailta merkeiltä on tullut aina silloin tällöin ostettua ja huomattua, miten joskus lahkeet/hihat ovat aivan liian lyhyet suhteessa muihin osiin tai kaula-aukko aivan liian suuri.

Kuvan vaatteet ovat KappAhlin valikoimaa, saimme osan niistä joululahjaksi. Aivan ihania! Nuo paidat, joissa on ikään kuin body samassa, ovat tosi käteviä: ei jää selkä paljaaksi. Tällä hetkellä käytössä on vaatekoko 74 cm; näinä viikkoina yhtä vaatekappaletta ehtiikin käyttämään useita viikkoja. Senpä vuoksi nämä vaatevalinnat ovat entistäkin tarkempia, heh. Kuvissa näkyy myöskin kaksi kuolalappua (tai huivia, miksi niitä haluaakaan kutsua). Ovat meillä aika lailla päivittäisessä käytössä! Nimittäin pojalle taitaa tulla jo seuraavia hampaita ja märkää paitaa saisi ilman kuolalappua olla vaihtamassa jatkuvasti. Äitiyspakkauksen mukanakin tuli yksi, mutta se on enemmänkin sellainen pastorin kaulus -tyyppinen (miestä lainatakseni) eikä ulotu tarpeeksi alas suojaamaan paitaa kastumiselta.

006

Ikää kahdeksan kuukautta, pituutta 70 cm ja risat, painoa 9 kg, neljä hammasta: kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä. Ei voi kovin pitkään silittämättä tai pusuttamatta katsoa. Piirteitä tasapuolisesti sekä isältä että äidiltä ja näiden lisäksi tietysti niitä omiakin. Joka päivä mietin, että ei voi olla enää tämän ihanampi ja suloisempi ja rakkaampi ja jo heti seuraavana päivänä on. Aina ja joka kerta. Koko maailman rakkain. Äitin aarre.

 

 

Nyt on juhlapyhät takanapäin ja arki voi alkaa. Tämä päivä tuntuu enemmän uuden vuoden aloitukselta kuin 2.1. tuntui. Arjen tuntua lisää juurikin tuo, että enää ei ole pyhiä katkaisemassa jokaista viikkoa. Nyt leppoisasti uuteen arkeen ja uuteen vuoteen – kolmen arkipäivän viikolla :).

Olo on kuin puhtaalta pöydältä aloittaisi. Samalta tuntuu täällä kotonakin, on niin vaaleaa ja avaraa – iso muutos joulukuusen poistolla! Aivan valtavasti tuli nyt tilaa tuohon ruokailutilan ja olohuoneen rajalle. Vauvakin istui hämmentyneen näköisenä olohuoneen lattialla, kun näkyi keittiöön asti. Nyt myöskään kissat eivät pääse puuhastelemaan omiaan keittiön puolella, kun joulukuusi ei ole blokkaamassa näkymää… On nuo mun murmelit muuten ihania ja viisaita <3. Niin tohkeissaan osallistuvat vauvanhoitoon (erityisesti nuorempi kisunen), aivan kuin meillä olisi ollut tuo pieni ihminen aina! Pieni palanen arkiaamuamme Instagramissa. Taisi matikainen ansaita erityisherkkuja Mustista ja Mirristä tuon hauskan aamunaloituksen tarjoamisesta!

004

Tämä hetki tässä vuoden alussa on tällainen välivaihe; mietintävaihe oleskelutilojen sisustuksen parissa. Hetken nautimme tästä valkoisuudesta ja tyhjyydestä tuossa joulukuusen paikalla, kunnes siihen ilmaantuu taas jotain. Koti on nyt kuin puhdas pöytä tai valkoinen kangas, joka odottaa maalausta.
Eilen joulukuusen roskia imuroidessani sanoin miehelle, että niin ihanaa kuin se joulukuusen esiinottaminen aina onkin, niin on myös sen pois laittaminen. Kun joulusta nauttii sen itselleen sopivan pituisen ajan, ei sen päättyminen tunnukaan niin haikealta. Toki asiaa auttaa se, että edessä häämöttää uusia mukavia odotettavia asioita!

cats

Selvästi tuo tila kaipaa jotain ihanaa tulppaanikimppua, niiden aika koittaa kotonamme perinteisesti näihin aikoihin! Täällä on jo hoitolaukku pakattuna odottamassa vauvan heräämistä. Sen jälkeen suuntaamme vanhemmilleni, josta minä jatkan matkaa hierojalle! Turhan pitkä tauko taas ollut… Taidan samalla pyörähtää kaupoilla ja tehdä hankinnan, joka on ollut ajatuksen asteella lähes vuoden päivät. Huvittavaa, ottaen huomioon, että hankinta ei maksa kuin muutaman kympin. Tulette näkemään hankinnan osana makuuhuonetta myöhemmin tässä kuussa! Kaunista talviviikkoa!

 

 

Tällä viikolla alkaa taas vauvauinti, lähes kuukauden tauon jälkeen. Saapa nähdä, mitä pieni vesipetomme tuumaa! Äitiä kyllä jännittää tulevat sukellukset jo nyt; miten ovat muistissa yms. Otetaan jonain kertana veljeltäni kamera lainaan, jotta saadaan videokuvaa myöskin veden alta. En malta odottaa! Katsotaan, joskos onnistuisin ottamaan sillä jonkin räpsyn tännekin.

Vauva on kyllä ihana seurattava kaikkien vesitouhujen äärellä (ja toki muutenkin, aina). Kylpyiltojen rutiinit ovat tuttuja: minä laitan hänet hoitopöydälle ja valmistelen kylpyä varten sillä välin, kun mies laittaa kylpyveden valmiiksi. Vauva tietää jo siitä, kun vesi lorisee ammeen pohjalle, mitä tuleman pitää ja käsi menee suun eteen jännitystä hillitsemään! Kun kannan hänet kylpyhuoneen puolelle, hän on todella jännittynyt ja silmät loistaen katselee ammeen ja isänsä suuntaan. Ja voi sitä ilmettä, kun hänet lasketaan lämpimään kylpyveteen! Joskus on pakko ottaa videokamera mukaan noita hetkiä varten. Laskeutuessaan ammeeseen hän aivan kuin pidättää hengitystään, että milloin ollaan vedessä! Sitten istahtaa ammeeseen kylpylelujen ääreen. Joskus kylvetämme hänet poreammeessa, jolloin toinen meistä vanhemmista on mukana vedessä. Tällöin vettä voi laittaa ammeeseen ihan reilusti ja voi mikä määrä kylpyleluja mahtuukaan mukaan! Puoli tuntia hurahtaa kuin siivillä, omassa ammeessa yleensä hieman lyhyempi kylpytuokio. Millaisia kylpyhetkiä teillä?

091

Pojallamme on aina ollut tosi hyvä ja siisti iho. Nyt talvea kohti mentäessä on kuitenkin ilmaantunut joitain kuivia ihoalueita ja rasvaukset ovatkin lähes päivittäisiä rutiineja. Erityisesti jalat tuntuvat kuivahkoilta ja niiden hoitamisen yhteyteen kuuluu luonnollisesti myös jalkahieronta! Olen saanut blogin kautta PikkuVanilja-verkkokaupasta muutamia tuotteita testattaviksi, kuvissa näkyykin osa niistä. Olen tykästynyt mm. näihin BABÉ:n lasten linjan tuotteisiin, joista käytämme shampoota (Extra mild shampoo), saippuaa (Emollient Soap) ja pehmentävää voidetta (Pediatric Emollient Cream). Tuotteet ovat erityisesti kuivalle iholle suunnattuja, käyttämistämme tuotteista saippua ja pehmentävä voide ovat atooppisen ihon tuotteita.

128

Joissain tuotteissa on mieto tuoksu, mutta se ei kuitenkaan ole allergisoiva. Käyttämämme erittäin miedon shampoon tuoksu on mielestäni aivan ihana ja vauvamainen. Itselleni muistui siitä jotenkin heti mieleen vauvan oma, ensimmäisten kuukausien tuoksu. Sen huomatessani halusin vain nuuskutella poikani päätä laittaessani hänet kylvyn jälkeen nukkumaan.

104

Ajattelin muuten tässä samalla antaa vinkin erittäin tehokkaasta vauvan päänahan karstaa poistavasta tuotteesta! Vauvalle alkoi kesähelteillä muodostumaan pientä karstanalkua päänahkaan, yhteen kohtaan karsta oli kovettunut kiinni inhottavasti ja hän raapi kutiavaa päänahkaansa öisin. Verinaarmuissa on infektioriski ja ainahan pienikin karsta kannattaa hoitaa pois. Karstan raaputtaminen kynnellä on mielestäni ehdoton nounou eikä kammalla öljyn avulla raaputtaminenkaan tuntunut kivalta ajatukselta. Niinpä ostin apteekista Ducray Kelual Emulsion, jota käytimme muutamana (ehkä kolmena peräkkäisenä) iltana. Voide levitetään vauvan päähän hieroen ja annetaan vaikuttaa 15-20 minuuttia, jonka jälkeen se pestään shampoon avulla pois. Ei mitään raaputuksia kammoilla tai muillakaan (ehkä pehmeällä harjalla, jos karstaa on paljon?), pelkästään tuo auttoi ja rauhoitti hiuspohjan tehokkaasti. Pari viikkoa tuon jälkeen hiuspohja alkoi taas kutista, toistin käsittelyn ja se oli siinä. Todella vaivaton ja tehokas tuote!

113

Tänään meillä on kylpyilta. Ehkä voisimme taas vaihteeksi täyttää poreammeen ja järjestää vauvalle kivan leikkituokion veden äärelle! Pakkanen paukkuu, parikymmentä pakkasastetta ja minä haaveilen tuolla lumihangessa kierimisestä… Jaa miksikö? Mies on niin intona takan kanssa, että posket tulikuumina täällä kirjoittelen, huh hellettä! Muistin tästä heti viime heinäkuun helteet – kyllä nämä pakkaset voittavat sata-nolla! Leppoisaa loppiaista!