Satu //ALL YOU NEED IS WHITE, kohteen All you need is White tekijä

Koska sateella en aio terassia alkaa pesemään enkä kalustamaan, ajattelin, että näiden viimekesäisten kuvien katseleminen voisi ruokkia malttamattominta innostustani. Toivon mukaan viikonlopun aikana jo päästäisiin terassille puuhastelemaan!

Ehkä kaikista eniten odotan tällaista hetkeä, kun voi istua terassisohvalla kaikessa rauhassa ilta-auringossa ja vain ihastella ympäröivää kaunista, vihreää luontoa, kuunnella linnunlaulua ja vain olla:

Blogi- ja kuva-arkistoja selaillessa huomasin, kuinka jäljessä kesä tosiaan tänä vuonna on. Viime vuonna tähän aikaan oltiin huomattavasti lämpimimmissä merkeissä – kiva tehdä tällaisia vertailuja :).

Ensimmäisiä tuoreita mansikoita odotan kyllä valtavasti; viime vuonna ensimmäiset mansikat tuli nautittua toukokuun puolivälin jälkeen.

Olen niin innoissani, että kaikki syysistutukseni ovat selvinneet ankarasta ja pitkästä talvesta! Kartiovalkokuusia joutuu ehkä hieman leikkomaan (muutama ruskea, kuivunut kohta suojauksista huolimatta), mutta ei muuta. Tätä asiaa kyllä talven mittaan jännitin, sillä varsinkin tuijat (sekä timantti- että pallotuijat) kannattelivat valtavia lumimassoja läpi pitkän talven. Raasut.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Istun tässä sohvalla ja vähän väliä tulee vilkuiltua takapihalle, jossa suuren kiven juurella näkyy sinnikkäitä varsia: krookuksia ja tulppaaneja; päivä päivältä pitempiä. Luulen että sitten, kun siellä ensimmäisen kukinnon näen, taidan tirauttaa pari onnen kyyneltä! :D

Tänä aamuna olisin kyllä mieluusti herännyt auringonpaisteeseen ja iloiseen linnunlauluun, myöskin terassit olisivat päivän aikana saaneet kesälookin, mutta mutta. Sataa sataa ropisee… Toisaalta sateen ropinaankin on mukava herätä, muistaa että on vapaapäivä ja vetää peittoa tiukemmin ympärilleen, möyhiä tyynyvuori sopivaksi ja ottaa kirja käteen ja viettää pieni lukuhetki!

Talvella ostamani Marimekon Tasaraita-trikootyynyliinat on kyllä kivat: ihanan pirteän keltainen sävy sopii loistavasti kevääseen ja kesään. Koska tyynyliina on trikoota, on se myös erilaisen tuntoinen kuin muut tyynyliinani. Tosin kaikissa tyynyliinoissa (ja vuodevaatteissa ylipäätään) tärkeää on pehmeys, uni ei tule jos ei vuodevaatteet ole just eikä melkein sellaiset kuin pitää!

Mitäs helatorstaisuunnitelmia teillä on? Itse tässä samalla pohdin päivän ohjelmaa, kun ulkopuuhat nyt sitten siirtyvät (ehkä viikonloppuna sade lakkaa?). Petivaatteet voisi tuulettaa terassilla katoksen alla sairastelun jäljiltä… Lisäksi takka huutaa kesälookia; sitä kun ei kesäaikaan meillä poltella, joten jokakeväinen putsaus edessä. Myöskin ne kauniit liljat on jääneet viime vuodelta mieleeni – ehkä voisin joku kerta ostaa niitä kimpun ja säilyttää kimppua turvallisesti takkaluukun takana? Sieltä eivät olisi haitaksi kissoille, mutta näkyisivät kuitenkin kauniisti. Ja lisääkin hyviä puolia löytyy: liljojen ~~haju~~ tuoksu pysyisi kurissa :).

Näiden lisäksi vaatehuoneessa olisi pientä järjestelyhommaa: henkareiden läpikäymistä (kaikki vähänkään risaiset pois) ja takaisin paikoilleen vain oikeasti käyttöä saavat vaatteet. Ehkä voisimme aloittaa miehen vaatteista, nyt kun molemmat olemme kotona, sillä uskon ettei miehen tule tuota yksin tehtyä… Näin muuten käy usein, että miehen osalta kaikki on tiptop (koska olen auttamassa), mutta sitten se mun oma osuus jää johonkin ensi syksyyn roikkumaan, ups. Minäkin siis tarvitsen jonkin alullepanevan voiman ja auttavan käsiparin?

Mutta, kivaa helatorstaita kaikille, olitte sitten töissä tai vapaalla, satoi tai paistoi! Paistaako muuten jossain?

Tämä pieni ja hassu viiksinaama viettää tänään 6-vuotissynttäriään. Ennen normaalia aamuyhdeksän aamiaista tarjoiltiin jo aamuseiskalta pieni herkkupala. Molemmille tietysti; toinen on synttärisankari ja toinen synttärivieras. Kissojen mehukestit!

Vuosi sitten kisun täyttäessä 5 vuotta, kirjoittelin hänestä hiukan enemmän Pieni synttärisankari mun -postauksessani. Tuossa postauksessa näkyy myös murmelini kissaäiti, joka tässä hiljattain nukkui pois. Kissa oli sukulaisperheeni kissa – niin kultainen ja kiltti, joka sai elää piiiiitkän ja onnellisen elämän. Tuon kissan jälkeläisiä on sekä ystävilläni että sukulaisillani, ihania pakkauksia kaikki! Kaikista noista näkemistäni kissoista tämä meidän kissa näyttää ehkä eniten tulleen kissaäitiinsä: sama turkin väritys, pieni koko (mm. lyhyet jalat ja lyhyt selkä) sekä hieman erikoiset ja aavistuksen vinot silmät.

Erittäin vahva ja suloisesti kissaäidiltä peritty piirre on myös kurnausääni, joka pääsee aina tutun ihmisen tai kissakaverin yllättäen kohdatessaan :D. Tämä kissa ei puske jalkoihin, kuten vanhempi kisumme tekee – tämä kissa päästää iloisen kurnausäänen ja venyttää sitten itsensä minun tai miehen jalkaa vasten, syliin pyrkien <3.

Kisun lempivuodenaika on juuri alkamassa, sen saattaa huomata myös aavistuksen multaisesta tassusta..? Likaiset varpaat on kesäisin tuttu näky, kenellä tahansa! Kesämielellä, vesi kielellä :)

Mutta nyt, koska olen tuolle ihanalle kissalle kodin antanut, on velvollisuuteni ja kunnia-asiani hemmotella häntä tänään! Alkaen aamuysin kolmen ruokalajin aamiaisesta: alkuruuaksi katkarapuja, pääruuaksi Shebaa ja jälkiruuaksi nokare kermavaahtoa. Maistuis varmaan muillekin?

Sadepäivän terassihaaveilua

Sateinen Helatorstai

6-vuotias