/

Meillä alkoi kuun alussa uudenlainen arki, kun 2-vuotias kuopuksemme aloitti päiväkotitaipaleensa. Hän on hoidossa osa-aikaisena eli kolme päivää viikossa. Neljännen arkipäivän hän viettää vuoroviikoin isovanhemmillaan eli näin saan kokonaiset neljä työpäivää viikkoon. Se tarkoittaa sitä, että iltaisin voin tehdä jotain muuta kuin töitä, samoin viikonlopun työmäärä on hyvin kevyt ja useimmiten viikonloppuisin voin pitää jopa vapaata! Näin meille jää enemmän perheaikaa ja ehdin tehdä jotain muutakin, kuten vaikkapa harrastaa! Huikeaa, eikö totta :D.

Niinpä tällä viikolla yhtenä iltana tartuin pensseliin ja tein erään pikkuprojektin, johon olin suunnitellut ryhtyväni jo hyvän aikaa sitten. Olin aina satunnaisesti etsiskellyt kirppiksiltä jotain kauniin muotoista, isohkoa maljakkoa, jonka suunnittelin maalaavani kalkkimaalilla. Kesällä tuohon kyseiseen maljakkoon sitten törmäsinkin eräällä oululaisella kirpputorilla! Maljakko oli kookas ja sillä oli hintaa vaivaiset 4,50 €. Sävyltään se oli kiiltävän valkoinen. Tässä ennen ja jälkeen -kuvat:

Käytin maalaamiseen pr-näytteenä saamaani Vintro-kalkkimaalia vaaleanharmaassa sävyssä. Sävyn tarkka nimi on tower bridge ja näitä kyseisiä maaleja myy Värisilmä.

Jaoin kuvan maljakosta Instagram-tililleni ja sain niin paljon viestejä, että ajattelin tehdä tästä ihan blogipostauksenkin! Maalasin maljakon pensselillä (tarkalleen ottaen patteripensselillä, joka sattui olemaan rautakaupan alelaarissa alle euron hintaan :D). Maalasin vain yhden kerroksen, sillä siten pinnasta tuli niin elävä kuin mahdollista. Kävi nimittäin sillä tavalla, että alunperin maalasin maljakon kahdella maalikerroksella enkä ollut yhtään tyytyväinen! Pinta oli liian peittävä ja tasainen ja näytti oikeastaan siltä, että siitä oli yritetty saada hyvin tasainen, mutta kuitenkin epäonnistuttu. Joten pesin maalit pois ja maalasin uudestaan ja vain sen yhden kerroksen. Vain tällaiset pilkunviilaajat toimivat näin, tiedän, hahah!

Sitten pilkunviilaajan täytyy vain päättää, että se on hyvä ja etsiä maljakolle paikka. Mitään lakkaa en pintaan laittanut, sillä tulen pitämään maljakossa vain kuivakukkia ja oksia, jotka eivät vettä tarvitse. Näin ollen maljakko ei joudu kosketuksiin veden kanssa eikä nyt haittaisi, vaikka joutuisikin, sillä eihän sisäpintaa ole maalattu.

Lakaton pinta mahdollistaa myös sen, että voin joskus pestä maalin pois ja maalata maljakon vaikka jollain toisella sävyllä. Nyt kuitenkin tuo vaaleanharmaa tuntuu ihan täydelliseltä ja antaa maljakolle hieman tuollaisen betonisen ja raffin ilmeen (eläväinen maalipinta ei näy kuvissa niin selvästi kuin luonnossa). Vaalean beiget pampaheinät sopivat mielestäni kauniisti yhteen vaaleanharmaan kanssa. Maljakko muuttui mielestäni kiiltävän valkoisesta ihan eri tyyliseksi!

Oletko Sinä maalannut kalkkimaalilla jotain muuta kuin seiniä tai huonekaluja?

/

Viimeinen jouluaiheinen postaus tältä erää ja huomenna koittaakin jo loppiainen, johon yleensä oma joulunaikani viimeistään päättyy. Toki meillä kuusi lähtee jo vuodenvaihteen paikkeilla ja vie mennessään tontutkin säilöön, mutta tähdet jäävät vielä hetkeksi valaisemaan. Tänään ajattelin kuitenkin pakata nekin säilöön ensi joulua odottelemaan, keittiön pöytätähti lähti jo.

Mies kyseli, että onko joulumusiikki sitten viimeinen, joka lähtee :D. Ihanasti on kuitenkin antanut minun sillä fiilistellä sieltä lokakuusta lähtien, vaikka ei itse siitä näin pitkäaikaisesti välitäkään. Nimittäin tällä kertaa olen poikkeuksellisesti kuunnellut joululauluja joulun jälkeenkin! Yleensä olen heti joulunpyhien jälkeen vaihtanut joulumusiikin toiseen, mutta tällä kertaa olen kuunnellut jouluradiota ihan innoissani. Etenkin kanava Happy Holidays on kovasti mieleeni! Siellä on muutamia sellaisia niin helmiä, joista saan edelleen valtavan hyvää mieltä! Eivät mielestäni ole niin jouluisia (eivätkä etenkään yhtä melankolisia) kuin kotimaiset joululaulut; ehkä siinä syy näin pitkäaikaiseen kuunteluun. Juuri luin jouluradion sivuilta, että huomenna se jouluradiokin lakkaa soimasta, joten täytyy nyt vielä tänään sitten nauttia!

Olen monissa Facebook-ryhmissä törmännyt keskusteluihin siitä, kauanko on sopivaa viettää joulua ja pitää koristeita sekä valoja esillä. Tässä tuntuu karkeasti olevan kahta koulukuntaa: ne, jotka uskovat joulunajan päättyvän Nuutin päivään ja niitä, jotka päättävät joulunvieton heti joulunpyhiin. Toki on varmasti välimuotoja, itsekin lukeudun sellaiseen, nimittäin loppiainen näyttäisi olevan meillä se joulun viimeinen pysäkki. Erityisesti jouluajatukseni kiteytyy tähän: haluan ehdottomasti fiilistellä joulua etukäteen ja nauttia siitä joulunodotuksen tunnelmasta, siksi alan pikkuhiljaa fiilistellä joulua lokakuussa. Elän mieluummin siinä odotuksen tunnelmassa kuin fiilistelen joulua jälkikäteen, joka tuntuu siltä kuin eläisi menneessä. Se ei itselleni sovi, mutta sopii varmasti jollekin toiselle! Itse tykkään aloitella uutta vuotta raikkaasti puhtaalta pöydältä. Sanoisinkin, että joulua on sopiva viettää juuri niin kauan, kuin se itsestä hyvältä tuntuu! Ilo on tässä elämässä otettava irti kaikesta mahdollisesta ja sen ilonaiheen voi määritellä vain jokainen itse.

Innostuin pitkästä aikaa jouluviikolla tekemään joulukransseja ja haalin tarvikkeita innoissani. Minulta löytyi ennestään pari messinkirengasta, joihin ajattelin kransseja väkertää. Suunnittelin eukalyptuksen oksien kanssa tuijien oksia, havuja, puolittain kuolleen joulutähden lehtiä sekä marja-aronian oksia ja satiininauhaakin siinä olisi kiva olla… Mutta huh miten työlästä eikä omalle luonteelleni sopivaa tuo puuhastelu olikaan! :D

Kuvasin tuokiota silloin Instagramiin:

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
No eipä se ihan ollutkaan.
Jotain simppeliä kranssia ajattelin messinkirenkaaseeni väkertää ja voin kertoa, että ihan heti ens jouluna en tätä toista! Voin kyllä suunnitella erilaisia kransseja mut voi elämä miten ärsyttävää väännellä niitä täytteitä renkaan kanssa sopiviksi rautalangan avulla… Eikä siltikään onnistu.
Musta tuntuu et mun kranssi näyttää tässä pöydällä osissa ja levällään kauniimmalta kuin lopputulos :D.

Tein muutamankin version eikä ne oikein koskaan miellyttäneet tarpeeksi… Ei muuta kuin purkuun! Lopulta seinälle päätyi kuitenkin pelkästään eukalyptusta ja satiininauhaa ja siellä se kranssi keikkuu edelleenkin! Kun otan sen pois, on meillä taas edessä taulurumbaa sekä olohuoneessa että uudessa makuuhuoneessamme! Mutta nyt äkkiä cappuccino tulille, ennen kuin ulkoa rattaista kuuluu ääntä – mukavaa sunnuntaita! 

/

Palju on meillä käytetympi sana kuin kylpytynnyri, joten käytetään sitä! Olette muutamaan otteeseen toivoneet tätä postausta mieheltäni, joka on aikoinaan tehnyt itse saunaterassilla nököttävän paljumme. Alkuun hän kommentoi, ettei varmaan osaa täällä paljun valmistamista selostaa, mutta päätti sitten kuitenkin yrittää! Itse kun en näistä asioista tiedä, niin en tiedä myöskään sitä, vastaako tämä kysymyksiinne, mutta toivottavasti! Teksti on mieheni käsialaa:

Palju on tehty hitsaamalla 3mm haponkestävästä teräslevystä. Muodoltaan se on mutterinmallinen ja varustettu sisäpuolisella kamiinalla. Se on sisäpuolelta hiekkapuhallettu sekä maalattu ja ulkopuolelta eristetty 50mm uretaanilevyllä ja paneloitu tummanharmaalla UPM ProfiDeck -terassilaudalla.

Vesitilavuus on noin 700 litraa ja sisäpuolella on istumapenkit neljälle. Fyysinen koko on noin 1,8m*1,8m*1m. Palju on valaistu sisäpuolelta LED-nauhalla, joka kiertää paljun sisäpuolen yläreunassa. Se on pimeällä hienon näköinen.

Kamiina on siis paljun sisäpuolella ja se on kanttisen mallinen. Vesi kiertää kamiinassa 12 suoran, pystysuuntaisen putken kautta. Putket ovat kooltaan yksituumaisia. Savupiippu on suora ja lähtee kamiinan yläreunasta.

Kaksi kesää paljua lämmitettiin puilla ja lämmitys kesti nopeimmillaankin neljä tuntia. Sen jälkeen asensin paljuun öljypolttimen, joka lämmittää paljun valmiiksi kahdessa tunnissa. Lisäksi polttimen voi jättää huoletta päälle eikä se tarvitse seurantaa. Polttoöljyä kuluu yhdellä lämmityskerralla noin 3-4 litraa eli lämmitys tulee maksamaan neljä euroa. Se ei savuta eikä haise, vaikka aluksi itsekin niin luulin. Ainoana huonona puolena se, että nyt ei enää saada kuivan koivupuun palamishajuja paljua lämmitettäessä.

Kas näin! Nyt on niin sateinen ja kolea alkukesän lauantai, että näitä kuvia fiilistelee oikein mielellään! Itse taidan tänään pulahtaa paljun sijasta lämpimään poreammeeseen… Kivaa lauantai-iltaa, koleasta säästä huolimatta! :)