Tänään nuorempi hoitajani päätti, että alahan kävellä, minä pidän tämän tuolin. Voiko olla päättäväisempää ilmettä kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa? (Kuvat Instagram-kuvia.)

cats

Tällä hetkellä tuolilla on menossa jo kolmannet päikkärit tälle päivää… Välillä käydään murkinan toivossa keittiössä ja heti suorinta tietä takaisin tuolille. Ei väliä vaikka se kyytiin hypätessä hieman heilahtaakin, elämässä pitää olla hieman jännitystä, tiesittehän.

Tuossa toisessa kollaasin kuvassa selvästi matkitaan minua pyörätuolissa: olen kulkenut tuolilla kipeä jalka ojossa jo sunnuntaista asti, joten aika hyvin on mielikuva iskostunut kissaankin vai mitä sanotte..? Tiesi heti miten siihen asetutaan, melkoisen viisas sanoisin!

 

 

Hei ihanat blogimaailmalaiset! 
Takana 15 tunnin matkustaminen taksilla, lentokoneella (parillakin sellaisella) ja taas taksilla… Niin ja pyörätuolia ja kyynärsauvoja ei tietenkään sovi unohtaa :). Ikimuistoinen kotimatka, voin kyllä sanoa. Ennen kotiosoitetta piipahdimme vielä päivystyksessä, jossa kirurgi tutki jalkani todella tarkkaan ja huolellisesti. Sanoi lopulta, että aika lailla 100 % varmuudella voidaan sulkea murtumat pois. Aamulla kuitenkin vielä jatkotutkimuksiin, mutta mikä helpotus jo tuokin! Kipsitkin ovat nyt mennyttä.
Ihanat vanhempani hoitivat rakkaat kissamme lomamme ajan ja hemmottelivat heitä yllin kyllin, olivat täyttäneet jääkaapin meille valmiiksi ja hankkineet pyörätuolin mua odottamaan. Miehen vanhemmat olivat nikkaroineet portaillemme rampin, jotta potilas pääsee turvallisesti kotiin. Olemme kyllä niin onnekkaita ja kiitollisia. Tuntuu, että kipukin on jo vähentynyt, kun pääsi koko perheen pariin <3. Myöskin vanhempi kisuneitinen, joka yleensä erossaolon jälkeen mamille jonkin aikaa kiukuttelee, tuli suosiolla syliin ja kehräsi voimakkaasti <3.

Niin, viikon aurinkolomamme Mallorcalla kääntyi hieman erilaiseksi kuin olimme suunnitelleet, jo kolmantena lomapäivänä. Sellaistahan tämä elämä on, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja asiat voivat muuttua jo sekunnissa. En harmittele jossain mittakaavassa mahdollisesti pilalle mennyttä lomaamme, sillä sain tilalle aivan valtavasti erilaisia ja yllättäviä kokemuksia. Sain myös satoja kertoja nauraa mahani kipeäksi. Erilaisia matkamuistoja, mutta ei yhtään merkityksettömämpiä kuin aiemmatkaan. Huumoriastiakin täyttyi heti eilisen aikana, kun vihdoin saimme tietää, milloin tulemme pääsemään kotiin. Paluulentotietoja odotellessa olo kävi nimittäin välillä kovin epätoivoiseksi ja -uskoiseksi, mutta kun tieto tuli, alkoi taas helpottaa.

Tämän kuvan nappasin iltapäivällä Helsinki-Vantaalla, kun odottelimme jatkolentoa. Miten osasinkin ennen matkaa valita tuon kynsilakan ihan sävysävyyn siteiden raitojen kanssa :D.

cats-crop

Viikon loma venyi tosiaan kymmenen päivän mittaiseksi, sillä tarvitsin koneessa kaksi paikkaa (toisen jaloilleni, sillä vakuutusyhtiön lääkäri ei antanut lupaa lentää jalat koneen lattialla), joten kesti hetken, että vakuutusyhtiö sai lennot järjestymään. Aivan täydellistä toimintaa vakuutusyhtiöltä, en voi kuin kiitellä. Niin yksityiskohtaista ja harkittua, esim. kyynärsauvatkin minulle toimitettiin hotellille sairaalasta taksilla! Vakuutusyhtiön suomalaislääkäriltä sain puolestaan aivan mahtavia ja perinpohjaisia neuvoja, joita espanjalaislääkärit eivät huomanneet mainita. Ei koskaan, ei koskaan kannata matkustaa minnekään ilman matkavakuutusta! Melkoisessa pulassa olisimme ilman sitä olleet, ei uskalla edes ajatella.

Mutta nyt iltapesulle ja omaan sänkyyn, mahtavuutta! Vieläkin hytisyttää: jalkani kipsattiin +30 asteessa, joten sanomattakin selvää, ettei siellä sukkaa välissä ollut. Paljaita varpaita hiukan paleli koneesta ulos tultaessa eikä villasukka mahtunut kipsin päälle, hrrrrr… Nyt lämmittelemään – öitä!
P.S. Moon niiiiiiin onnellinen kotihiiri!

 

 

Ihan alkuun suuri kiitos teille kaikille tsemppiviesteistänne edelliseen Ikävä tapaturma -postaukseeni. Jokainen kommentti on luettu ainakin kahteen otteeseen, samalla itketty ja naurettu… Tulen kertomaan tuosta tapaturmasta teille vielä lisääkin vähän myöhemmin, sillä siihen liittyy muutamia seikkoja, joita en vielä tänne kirjoittanut.

Hyvä uutinen on se, että vasen jalkani on nyt huomattavasti parempi! Turvotusta on vielä, jalkaa en omakseni tunnistaisi, mutta se kipuilee enää vain hieman ja vain yhdessä ääriasennossa, joten sillä käveleminen onnistuu. Helpottaa suuresti, kun on edes toinen jalka, jota uskaltaa käyttää :D. Tosin harmi sinänsä, että kivuton jalka on vasen, sillä (kenties oikeakätisenä?) oikeaa jalkaa tulee käytettyä enemmän, se on näinä päivinä tullut huomattua…
Onhan tämä melkoisen avutonta touhua ollut eikä mieli aina muista etteivät jalat ole terveet: olen lähdössä juomaan lasillisen vettä, hakemaan kirjaa tai hiusklipsua, kunnes muistan… Joskus on huomattavan paljon helpompaa pyytää toista hakemaan kuin äheltää itsensä pyörätuoliin ja lähteä rullailemaan, mutta toki sitäkin tulee harrastettua. Kaikki ihan pienetkin arkipäivän toiminnot kestää niin kauan, ihan uskomatonta miten itsestäänselvänä sitä on kaikkea pitänyt!

No mutta, hieman muuta ajateltavaa mummulla vierailun merkeissä:

115

Edellisellä vierailulla mummun luona otin muutamia valokuvia. Hänen pihapiiristään löytyy vaikka mitä mielenkiintoista kuvattavaa, enemmän kuvia ja tarinaa löytyykin kahden vuoden takaisesta postauksestani Maalla mummolassa.

Mummu on kovin vieraanvarainen: lähes heti saavuttuamme lähti kuokkimaan perunoita :D. Tomera omakotiasuja yli 80-vuotiaanakin.

118

123

Mummun pihapiiri on muuttunut kovasti vuosien saatossa, mutta edelleen sieltä löytyy erilaisia herkkuja kuten mustaviinimarjoja, punaviinimarjoja, valkoviinimarjoja, karviaisia, vadelmia, tyrnimarjoja ja omenoita. Omenoita riittäisikin vaikka pienelle armeijalle ja voi miten mummu aina harmitteleekaan, jos niitä jää maahan…

cats

127

131

121

cats

129

Syyskuukin ehti vaihtua jo lokakuuksi, aika rientää… Kivaa alkanutta lokakuuta teille!