Viime viikolla kirjoittelin Umpinainen TV-taso -postauksessani siitä, miten kaukosäätää elektroniikkaa umpiovien läpi ja tänään olisi vuorossa toinen pieni vinkki! Nyt kun syksyn tullen illat ovat jo kovin pimeitä, tulee taas käytettyä kodin eri valaisimia ja etenkin pöytävalaisimet ovat meillä ahkerassa käytössä niiden luoman tunnelman vuoksi. Viime syksynä hankkimallemme kätevälle vempaimelle on taas tullut käyttöä:

014

Kyseessä on Nexa-kaukokytkinsarja, johon kuuluu kaukosäätimen lisäksi kolme vastaanotinta. Vastaanottimet kiinnitetään pistorasiaan ja pöytävalaisimen pistoke vastaanottimeen; sen jälkeen valaisimen voi sytyttää ja sammuttaa kaukosäätimen avulla. Kätevä etenkin paikoissa, joihin on hankala kurkotella esim. jonkin edessä olevan huonekalun vuoksi. Tämän ansiosta myös valaisinten oman katkaisimen voi suosiolla jättää piiloon esim. lipaston taakse. Kaukosäädin toimii myös toisiin huoneisiin asti eli itse säädettävän valaisimen/pistorasian ei tarvitse olla näkyvissä.

Ostimme omamme vuosi sitten Clas Ohlsonilta, sillä olin pitkään ihastellut vastaavan toimivuutta vanhempieni luona. Näitä on liikkeessä myynnissä edelleen, myöskin verkkokaupassa 22,95 euron hintaan.

015

Tämä kyseinen sarja on tarkoitettu sisäkäyttöön; ulkokäyttöön on oma tuotteensa. Varmasti kätevä sisältä käsin kaukosäätimen avulla sammutella pihan eri tunnelmavaloja (miehet: lahjavinkki!)! Tuo ulkokäyttöön tarkoitettu sarja maksaa tällä hetkellä 29,95 € eli muutaman euron enemmän kuin tuo meidän sisäversiomme.

Nämä postauksen kuvat on muuten otettu viime lokakuussa – oli tarkoitus postailla aiheesta jo silloin, mutta jostain syystä se jäi. Eli ihan vielä Joy-kynttelikköni ei ole esille päässyt, mutta kohta, kohta ;).

050

 

 

Ciao tutti! Olen kyllä sitä mieltä, että aina on aikaa pienelle matka(ja joulu-)haaveilulle vai mitä?
Ensimmäisenä on kuitenkin ihan pakko hihkaista, että hyvät Pinterest-seuraajani, olette varmaan innoissanne pienimuotoisesta joulupinnailusta(-pommituksesta) tuossa aamutuimaan, näin syyskuussa..? :D

Mutta nyt näin viikon alkajaisiksi (jotta saan joulujuttujen rinnalle hieman muutakin ajateltavaa…) hieman matkafiilistelyä, selailin nimittäin vanhoja matkakuviani ja jumiuduin niissä etenkin Milanoon. Niinpä palaamme nyt hetkeksi viime helmi-maaliskuuhun, jolloin lomailin siellä muutaman päivän.

034

cats

Joka-aamuinen tapa oli hypätä aivan hotellimme viereiseltä metropysäkiltä metroon ja suunnata Duomolle.

097

042

Jos joku haluaa matkafiilistellä hieman enemmänkin tai suunnittelee kenties matkaa Milanoon (suosittelen!), niin linkitän tähän muutaman vanhemmankin Milano-postaukseni:
Upeaa ja vaikuttavaa Duomoa näkyy lukuisten kuvien muodossa postauksessani Milanon sydämessä. Ja vähän lisää Duomoa sekä Piazza del Duomoa kuvasin Piazzalta Galleriaan -postaukseeni, jossa nimensä mukaisesti kurkistetaan myöskin Galleria Vittorio Emanuele II:n uumeniin.

085

cats

091

141

Tämän kahvila-ravintolan kuvasin ihan sen vuoksi, etten enää erehtyisi sinne menemään…

166

168

Café Olimpia, jonne istahdimme haukkaamaan jotain ennen kuin suuntasimme Sveitsin puolella sijaitsevaan FoxTown Outletiin. Mies sai joten kuten syötyä ruokansa, mutta omani jäi lautaselle eli ei suosituksia tälle paikalle. Harvemmin näin päin, onneksi!

cats

Milanossa vieraillessa kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös Duomon huipulla, sieltä on huikeat Korkealla Milanon sydämessä -postauksen kaltaiset maisemat!

285

Tämän kuvan kohdalla en voinut olla miettimättä, miltäköhän tämän upean tavaratalon joululook mahtaa näyttää… Onko joku teistä nähnyt? Itse kun olen käynyt Milanossa vain kevättalvella sekä loppusyksystä, en ole moista näkyä päässyt ihastelemaan…

338

239

372

373

Duomolta johtaa suora tie tämän linnoituksen luokse; kyseessä on Castello Sforzesco, jonka edessä tuo kiva suihkulähde sijaitsee.

208

Piazza del Duomoa pimeällä:

404

410

425

Oi Milano, pääsisinpä sinne vielä jonain päivänä kolmannen kerran!

 

 

Täällä on eräs yökukkuja (enkä tarkoita nyt nuorempaa kissaamme…) herännyt klo 5.40 pirteänä kuin peipponen. Tunnin yritin saada unta, mutta ei. Tuolloin oli vielä niin ihanan pimeää ja teki kyllä kovasti mieli nukkua, peiton uumeniin oli niin kiva kaivautua, mutta unta ei tullut. Taidan sammahtaa tuossa puolenpäivän tienoilla :). Mikä ihme siinä on, että jos olisi pitänyt aikaisin töihin, olisi kellon herättäessä väsyttänyt niiiiiiin paljon, mutta kun ei tarvitsisi herätä, herää oma-alotteisesti jo aamuyöllä niiiiiiin pirteänä että!

Instagramiin on kiva näpsiä kuvia tästä meidän kissakaksikostamme. Tässä muutama otos viime päiviltä: ruokatunti, perjantai-illan päähieronta, yhteispäikkärit sekä haikeus kesän päättymisestä. Yhteispäikkäreillä nuoremman kisun tassut olivat vahingossa ja todellakin epähuomiossa joutuneet tyynyksi: jos vanhempi murmeli moisen olisi huomannut, olisi siitä oitis seurannut sähinää, vaikka hän itse olikin se nauttiva osapuoli :D! Vielä kuuden vuoden jälkeenkin tuon kissakaverin on paras pysytellä tietyn etäisyyden päässä, ainoastaan mami ja muutama muu saa rutistella ja pyöritellä ja halia ja käyttää tyynynä ja minä vain <3.

cats

Kuulun muuten siihen porukkaan, joka kuvaa Instagram-kuvansa kännykällä (vaikka laatu ei päätä huimaakaan), sillä se on mun mielestä siinä koko hommassa vähän niin kuin pointtina…

Seuraavassa kuvanelikossa niin ikään ihania hetkiä viime päiviltä: kun herään päikkäreiltä, löydän kisun tyynyltäni. Hän ei ollut siinä kun nukahdin, mutta oli siinä kun heräsin <3. Nuorempi kisukin tykkää silloin tällöin torkahtaa ihan viereen; hänen tavaramerkkinsä on tuo tassu, joka pidetään kiinni vierellä olevassa, jotta tiedetään, milloin tämä liikkuu… Ja nousee mahdollisesti ruokaa tarjoilemaan..?

cats

Sitten normi-ilta meidän kotona: yksi odottaa selvästi iltalenkkiä takan edustalla, toinen pesee sohvapöydällä turkkiaan, mies yrittää hänen ylitseen katsella telkkaria ja banaaninkuoretkin soman kotoisasti siinä pöydän kulmalla.
Sain kerran hauskan kommentin, jossa lukija kirjoitti ettei pidä kissoista, koska ne ovat niin ärsyttäviä ja laiskojakin. Viimeisen kuvan kohdalla voisin tokaista, etten ymmärrä mitä hän tarkoitti…
Kuvassa perinteinen iltalenkki kissojen kera: 6-vuotias kissaneiti tuumasi, että tiedätkö, olisinkin mieluummin sylissä kuin maassa. Niinpä se joka pysähdyksellä lahkeessa roikkuva oli helpompi kaapata syliin. Puolustukseksi täytyy todeta, että lihansyöjinä kissojen vuorokaudesta noin 16 tunnin kuuluisi kulua unten mailla. Hereilläoloaikaa jää siis vain vaivaiset 8 tuntia, jonka vuoksi joku asiasta tietämätön saattaa pitää heitä ärsyttävinä laiskiaisina. Noiden onnettomien yöunieni jälkeen ottaisin aika mieluusti tuollaisen 16-tuntisen päikkärituokion, höystettynä muutamilla ruokatarjoiluilla :). Kissamaista lauantaita!